Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita herkkiä ihmisiä?
15.01.2014 |
Oletteko lukeneet Elaine Aronin kirjan Erityisherkkä ihminen? Aronin mukaan n. 15% ihmisistä on hermostoltaan tavallista herkempiä eli he reagoivat voimakkaammin aisti- ja tunneärsykkeisiin. Kirjan lukeminen näytti minulle koko tähän astisen elämäni ihan uudessa valossa. Yleensä herkkyys ymmärretään väärin esim ujoudeksi tai ylitunteellisuudeksi mutta oikeasti kyse on herkästä hermostosta, yksityiskohtaisesta havainnointikyvystä. Joskus ottaa vastaan niin paljon että menee ikään kuin ihan lukkoon. Silloin muutun ahdistuneeksi ja poissaolevaksi.
Herkkyys on myös periytyvää.Vanhempani olivat herkkiä ja lapseni ilmeisesti myös . Onko täällä muita? Olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 19:30"]
Minä olen, en kestä mitään kauppakeskuksia, en voisi asua kaupungissa, vaistoan herkästi toisista ihmisistä heidän tunnetilansa. Olen yliherkkä äänille ja keinotekoiselle valolle.
Muutama päivä sitten ihmettelin miksi en pysty nukkumaanollenkaan, kun olin valvonut 2 vuorokautta melkein putkeen, sitten vasta luin netistä aurinkomyrskyistä.
Auringossa oli suuria purkauksia, jotka muuttivat Maan magneettikenttää niin, että NASAkin oli peruuttanut lentojaan ja se sitten näköjään vaikutti mun päähänikin. :)
[/quote]
Heh, mitä jos sinulla ei olisi mahdollisuutta asua maalla jne?. Omakeksimää hölmöyttä. Just, astupa oikeaan elämään sieltä pilvilinnoista, näet varmaan auroja ja enkeleitäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aloitus on saanut noin paljon alapeukkua? Ei ymmärrä...
^ Niiinpä. Ollaanko täällä siinä uskossa edelleen, että herkkyys on heikkoutta tai ylidramaattisuutta joka asiasta valittamista? :/
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 20:30"]
Täällä yks.
[/quote]
Jee! Ootko aina tiennyt olevasi herkkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen, en kestä mitään kauppakeskuksia, en voisi asua kaupungissa, vaistoan herkästi toisista ihmisistä heidän tunnetilansa. Olen yliherkkä äänille ja keinotekoiselle valolle.
Muutama päivä sitten ihmettelin miksi en pysty nukkumaanollenkaan, kun olin valvonut 2 vuorokautta melkein putkeen, sitten vasta luin netistä aurinkomyrskyistä.
Auringossa oli suuria purkauksia, jotka muuttivat Maan magneettikenttää niin, että NASAkin oli peruuttanut lentojaan ja se sitten näköjään vaikutti mun päähänikin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olen kanssa, alapeukutan lähes jokaista viestiä.
Kiva, että on muitakin. Tää on niin tuntematon asia vielä. Miten olette kertoneet herkkyydestänne uusille ihmisille esim töissä? Tuntuu, että se kuulostaa joltain huomionhakuiselta valittamiselta tai itsensä korostamiseta... mutta kuitenkin on paljon sellaisia tilanteita, joissa olisi etua jos muut tietäisivät minun olevan herkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ite olen vaan tunnepuolelta herkkä, en oo tommosesta kuullukaan koskaan..
Mäkin oon herkkä! Suuttumaan, itkemään, nauramaan, loukkaantumaan, puolustautumaan, hyökkäämään, stressaantumaan jne. Eli hirveen tunneherkkä. Mieheni sanoo, että olen dramaattinen ja temperamenttinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin hetki sitten olevani erityisherkkä ihminen.Tavallaan se on helpotus, itkettää nytkin kun ymmärrän etten ehkä olekkaan hullu ja on muitakin jotka kokee samanlaista myllerystä sisällään.
Oon koko elämäni miettinyt mikä mussa on vikana ja miksi olen ja koen asiat niin paljon voimakkaammin kuin muut. Olen miettinyt olevani adhd, persoonallisuushäiriöinen tai jopa asperger ihminen.... Meinaan seota täysin jos on paljon ihmisiä jotka puhuvat samaan aikaan,ärsyynnyn niin kovasti että haluaisin lähteä,samoin kovat äänet ja se että pelästyn saa minut raivon partaalle. Liikutun myös herkästi, monesti tv:tä katsoessa saattaa tulla itku pienistäkin asioista. Vaatteeni joudun myös valisemaan huolella. En siedä kiristäviä vaatteita tai kutittavia materiaaleja. Auringonvalo tekee pahaa,autolla ajaminen aurinkoisella kelillä on tukalaa... Koko päiväni menee pilalle jos hiukseni ovat likaiset tai kuivat kädet kutiavat jne jne... näitä asioita on paljon,kun nyt oikein mietin.
Kärsin myös masennuksesta jota tottakai pahentaa itsesyytökseni ja se että kulutan päiväni miettien miksi olen mikä olen ja miksi olen niin stressaantunut jatkuvasti....
Mutta ihanaa kun voi saada nyt "vaivalleen nimen" .... en olekkaan hullu. :)
Tajusin hetki sitten olevani erityisherkkä ihminen.Tavallaan se on helpotus, itkettää nytkin kun ymmärrän etten ehkä olekkaan hullu ja on muitakin jotka kokee samanlaista myllerystä sisällään.
Oon koko elämäni miettinyt mikä mussa on vikana ja miksi olen ja koen asiat niin paljon voimakkaammin kuin muut. Olen miettinyt olevani adhd, persoonallisuushäiriöinen tai jopa asperger ihminen.... Meinaan seota täysin jos on paljon ihmisiä jotka puhuvat samaan aikaan,ärsyynnyn niin kovasti että haluaisin lähteä,samoin kovat äänet ja se että pelästyn saa minut raivon partaalle. Liikutun myös herkästi, monesti tv:tä katsoessa saattaa tulla itku pienistäkin asioista. Vaatteeni joudun myös valisemaan huolella. En siedä kiristäviä vaatteita tai kutittavia materiaaleja. Auringonvalo tekee pahaa,autolla ajaminen aurinkoisella kelillä on tukalaa... Koko päiväni menee pilalle jos hiukseni ovat likaiset tai kuivat kädet kutiavat jne jne... näitä asioita on paljon,kun nyt oikein mietin.
Kärsin myös masennuksesta jota tottakai pahentaa itsesyytökseni ja se että kulutan päiväni miettien miksi olen mikä olen ja miksi olen niin stressaantunut jatkuvasti....
Mutta ihanaa kun voi saada nyt "vaivalleen nimen" .... en olekkaan hullu. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:31"]
Sitä en kyllä ymmärrä, miksi tällaisesta asiasta pitäisi erityisesti kertoa vaikka töissä tai muuten mainostaa uusille tuttavuuksille. Tuntuisi varmaan juurikin itsensä korostamiselta tai vastaavalta, enkä oikein muutenkaan tykkää jakaa henkilökohtaisia asioitani kuin lähimpien ystävien kanssa.
[/quote]
Meillä on sen verran tiivis työporukka, että on hyvä kun työkaverit tietävät herkkyydestäni. Joskus nimittäin saatan mennä vähän sekaisin, jos on paljon kiirettä ja hälyä. Silloin en jaksa osallistua small talkiin ja olen hiljaisempi. Työkaverit ovat ulospäinsuuntautuneita eivätkä näin herkkiä kuin minä, ja joskus joku heistä luuli minun loukkaantuneen, kun olin välillä enemmän omissa oloissani. Sen takia olen kertonut herkkyydestä (siis tuon Elaine Aronin kirjan mukaan). Ei varmaan kaikenlaisissa työpaikoissa tarvitsisi tai voisi jakaa asiaa.
Perheelle ja ystäville olen kertonut. He tosin ovat tienneetkin herkkyydestäni, mutteivät aikaisemmin ymmärtäneet, mihin kaikkeen se liittyy ja että sille saattaa olla fysiologinen selitys. Kyllä se on auttanut heitä ymmärtämään minua paremmin. Minäkin ymmärrän heitä paremmin nykyisin. (Esim. miten joku voi olla kuin mitään ei olisi tapahtunut tilanteissa, jotka saavat minut pois tolaltani. Olen aikaisemmin saattanut pitää muita ihmisiä tunteettomina tai karkeina tämän takia).
Tein tuon testin, ja kaikki kohdat yhtä lukuunottamatta kuvasivat itseäni aivan täysin. Se yksikin oli sellainen, että se puolittain pitää paikkansa, mutta ei kokonaan. Luin myös yhdistyksen sivuja, ja siellä ollut teksti diagnooseista, joissa saattaa olla oireina erityisherkkien piirteitä, oli sellainen, että olen suurimman osan noita diagnooseja miettinyt läpi siinä mielessä, että olisiko minulla kyseistä sairautta. Todella helpottavaa, jos en olekaan sairas tai jotenkin viallinen, vaan todella vain vähän erilainen :) Täytyy todellakin lukea tuo kirja.
Sitä en kyllä ymmärrä, miksi tällaisesta asiasta pitäisi erityisesti kertoa vaikka töissä tai muuten mainostaa uusille tuttavuuksille. Tuntuisi varmaan juurikin itsensä korostamiselta tai vastaavalta, enkä oikein muutenkaan tykkää jakaa henkilökohtaisia asioitani kuin lähimpien ystävien kanssa.
Erityisherkkä EI tarkoita samaa kuin ylitunteellinen, esim. itkee helposti. Monet itkuherkät ihmiset ovat usein vain huomiohakuisia tai manipuloivia.
Erityisherkkä on sellainen, joka tuntee esim. vaikeassa sosiaalisessa tilanteessa niin suurta ahdistusta, ettei kestä näitä pidemmän päälle vaan vetäytyy. Aistiyliherkkyys kuuluu usein kuvaan myös. Pahimmillaan yliherkkyys voi johtaa täydelliseen eristäytymiseen tai erilaisiin psyykepuolen kompensointikeinoihin, jotka kehittyvät sairaalloisiksi.
Jo lapsena tiesin olevani erilainen,olin paljon omissa oloissani ja nautin siitä!Vasta pari vuotta sitten luin herkkyydestä,luin Janna Satrin kirjan,ja kaikki natsasi kohdallani!Kaikki aistit ovat herkkiä kaikelle,hyvälle ja pahalle!Kaihdan isoja yleisötapahtumia,porukoissa olen mieluummin sivusta tarkkailija jos muut ovat ylisuulaita!Olen taiteellinen ja musikaalinen,nautin kaikesta esteettisesti kauniista ympärilläni!Kirkkaat,räikeät valot ja hälinä stressaavat!Mutta,kun tiedän mistä nämä kaikki johtuvat,hyväksyn itseni sellaisena kuin olen,ja nautin elämästäni ja läheisistäni täysin siemauksin!!!Voimia ja iloa elämäänne kanssasisaret!
Mä en ole kauhean tunneherkkä, ainakaan en näytä omia tunteitani ulospäin kovin voimakkaasti vaan olen tosi rauhallinen muiden silmissä. Sen sijaan huomaan muiden ihmisten tunteet tosi helposti ja reagoin niihin. Esim. toisen suru tuntuu omassakin kropassa ihan fyysisesti esim. rintakipuna. Samoin, jos katsoo vaikka kuvia jostain katastrofialueilta, reagoin fyysisesti ja kuvat jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
Tämä johtaa usein siihen, että laitan muiden tarpeet omieni edelle ja olen aina "pelastamassa" kaikkia ja sitten unohdan itseni, kunnes olen ihan piipussa ja romahdan...
Hyvänä puolena herkkyydessä on intuitiivisuus, usein "tiedän" miten pitää toimia ja minne mennä. Ja myös taiteellinen lahjakkuus, olen aina ollut tosi musikaalinen.