kun kuolette, haluatteko hautauksen vai polttohautauksen?
Kommentit (32)
Polttohautaus ehdottomasti. Tavallisen hautapaikan ylläpito hankalaa ja kallista.
T. Kokemusta on (siis tavallisen hautapaikan ylläpidosta)
Tuhkauksen ja tuhkat mereen. Sama toive on myös miehelläni ja isälläni.
Mikä nyt omaisille helpointa on. Eipä se minua sitten enää liikuta.
Polttohautaus minullekin. Olen jo kertonut tämän lapsille.
se ärsyttää vaan että vissiin kaikki krematoriot on seurakunnan hallussa... en haluaisi sitä puljua mitenkään tukea, edes kuoleman jälkeen. Suomessa on vaikea kuolla ja syntyä ilman että tuo inhottava lahko vetää rahaa välistä.
Tiibetissä ruumiin hävittämistapa on taivashautaus, jossa ruumis jätetään korkealle paikalle (vuorelle) petolintujen syötäväks . saisikohan suomessa lupaa?
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 18:27"]
Tiibetissä ruumiin hävittämistapa on taivashautaus, jossa ruumis jätetään korkealle paikalle (vuorelle) petolintujen syötäväks . saisikohan suomessa lupaa?
[/quote]
Tuskin saisi lupaa. Ja löytyisikö mistään niin korkeaa paikkaakaan, että sinne voisi ruumiin hyljätä ilman, että se olisi häiriöksi kenellekkään.
Polttohautaus eikä mitään muistokiveä uurnalehtoon. En halua missään tapauksessa että sukulaiset on velvoitettuja käymään 2-3 x vuodessa haudalla. Mielummin olen heidän sydämessään aina, ajasta ja paikasta riippumatta. Näin myös vanhempani tekivät ja esim jouluna sytytämme kynttilät omalle pihalle heidän muistokseen, tai matkoilla käyn kirkoissa sytyttämässä tuohuksen "postikortiksi" heille.
Kyllä sitä krematorion kautta oman metsän siimekseen tarkoitus olisi päästä
Ei väliä, polkekoot vaikka suohon.
Sellanen laite kuin Moon-elokuvassa oli, joka hajottaa ruumiin hetkessä atomeiksi, olis aika näppärä!
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 18:34"]
Polttohautaus eikä mitään muistokiveä uurnalehtoon. En halua missään tapauksessa että sukulaiset on velvoitettuja käymään 2-3 x vuodessa haudalla. Mielummin olen heidän sydämessään aina, ajasta ja paikasta riippumatta. Näin myös vanhempani tekivät ja esim jouluna sytytämme kynttilät omalle pihalle heidän muistokseen, tai matkoilla käyn kirkoissa sytyttämässä tuohuksen "postikortiksi" heille.
[/quote]
Eivätköhän ne hautakiven alla makaavatkin voi olla omaisten sydämissä aina. Ymmärrän kyllä, että halutaan säästää "jälkeenjääneitä" vaivalta. Toisaalta ymmärrän senkin, että kuolleen omaiset haluavat kunnioittaa veivinsä heittänyttä arvokkaalla arkulla ja hautakivellä. Nykyään tuntuu olevan vallalla sellainen käsitys, että haudalla käyminen on jotenkin väärä ja ulkokultainen tapa surra. Joillekin haudan hoito on varmasti rasite, mutta tiedän myös ihmisiä, joille haudan parissa hääriminen on toimiva tapa kunnioittaa kuolleen muistoa, niin makaaberilta kuin se kuulostaakin. Jos jostain omaisestani tuntuu, että marmoriarkku ja timantein koristeltu hautakivi ovat sitä mitä tomumajani tarvitsee, sanon että antaa palaa vaan.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 18:34"]
Polttohautaus eikä mitään muistokiveä uurnalehtoon. En halua missään tapauksessa että sukulaiset on velvoitettuja käymään 2-3 x vuodessa haudalla. Mielummin olen heidän sydämessään aina, ajasta ja paikasta riippumatta. Näin myös vanhempani tekivät ja esim jouluna sytytämme kynttilät omalle pihalle heidän muistokseen, tai matkoilla käyn kirkoissa sytyttämässä tuohuksen "postikortiksi" heille.
[/quote]
Eivätköhän ne hautakiven alla makaavatkin voi olla omaisten sydämissä aina. Ymmärrän kyllä, että halutaan säästää "jälkeenjääneitä" vaivalta. Toisaalta ymmärrän senkin, että kuolleen omaiset haluavat kunnioittaa veivinsä heittänyttä arvokkaalla arkulla ja hautakivellä. Nykyään tuntuu olevan vallalla sellainen käsitys, että haudalla käyminen on jotenkin väärä ja ulkokultainen tapa surra. Joillekin haudan hoito on varmasti rasite, mutta tiedän myös ihmisiä, joille haudan parissa hääriminen on toimiva tapa kunnioittaa kuolleen muistoa, niin makaaberilta kuin se kuulostaakin. Jos jostain omaisestani tuntuu, että marmoriarkku ja timantein koristeltu hautakivi ovat sitä mitä tomumajani tarvitsee, sanon että antaa palaa vaan.
[/quote]
NImenomaan, mun mielestä se haudalla käyminen on makaaberia ja outoa! Mä en ymmärrä sen lisäarvoa. Juhlisivat sen kiven hinnalla mun kanssa viettettyä yhteistä aikaa kunnon peijaisissa! Hyvää ruokaa, naurua ja ihania muistoja, musiikkia ja iloa siitä että ovat itse elossa.
Hautausmaalla työskennelleenä ehdottomasti polttohautaus. Se pintaan nousssiden luiden määrä ja kuinka niitä kohdeltiin työntekijöiden toimesta.. kerran roskalavalla oli jopa puolikas pääkallo. Yök.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 18:34"]
Polttohautaus eikä mitään muistokiveä uurnalehtoon. En halua missään tapauksessa että sukulaiset on velvoitettuja käymään 2-3 x vuodessa haudalla. Mielummin olen heidän sydämessään aina, ajasta ja paikasta riippumatta. Näin myös vanhempani tekivät ja esim jouluna sytytämme kynttilät omalle pihalle heidän muistokseen, tai matkoilla käyn kirkoissa sytyttämässä tuohuksen "postikortiksi" heille.
[/quote]
Eivätköhän ne hautakiven alla makaavatkin voi olla omaisten sydämissä aina. Ymmärrän kyllä, että halutaan säästää "jälkeenjääneitä" vaivalta. Toisaalta ymmärrän senkin, että kuolleen omaiset haluavat kunnioittaa veivinsä heittänyttä arvokkaalla arkulla ja hautakivellä. Nykyään tuntuu olevan vallalla sellainen käsitys, että haudalla käyminen on jotenkin väärä ja ulkokultainen tapa surra. Joillekin haudan hoito on varmasti rasite, mutta tiedän myös ihmisiä, joille haudan parissa hääriminen on toimiva tapa kunnioittaa kuolleen muistoa, niin makaaberilta kuin se kuulostaakin. Jos jostain omaisestani tuntuu, että marmoriarkku ja timantein koristeltu hautakivi ovat sitä mitä tomumajani tarvitsee, sanon että antaa palaa vaan.
Itse haluan ja arvostan hautaamista.
Olen edellisen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että lähiomaisille
sekä jälkipolville on arvokasta kun voi halutessaan käydä vainajan luona.
T.M42
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2013 klo 20:09"]
Hautausmaalla työskennelleenä ehdottomasti polttohautaus. Se pintaan nousssiden luiden määrä ja kuinka niitä kohdeltiin työntekijöiden toimesta.. kerran roskalavalla oli jopa puolikas pääkallo. Yök.
[/quote]
Kuten yllä oleva postaus näyttää, ei seurakuntia kiinnosta ruumiin kuoleman jälkeinen "elämä", kunhan hirveät rahat saadaan imettyä siitä hautapaikasta vuosikymmenet. Ja jos ei, niin hauta uudiskäyttöön mahdollisimman pian ennekuin edellinen ruumis on kerennyt maatua..
En halua kumpaakaan.
Kuolisin mieluiten hiljaisessa ja rauhallisessa paikassa yksin, kaukana kaikesta ja kaikista, esimerkiksi erämaassa ja niin ettei kukaan koskaan löytäisi ruumista.
Ihan sama. Jotenkin tuntuisi paremmalta tulla poltetuksi kuin joutua matojen ruuaksi, mutta itse en ole enää sitten asiaa suremassa. Minut saa säilöä vaikka Body Worlds -näyttelyyn, jos se jostain syystä tuntuu omaisista hyvältä ratkaisulta.