Huomasin tässä just että mulla ei ole yhtään kaveria

Mistä huomasit, ettei sulla yhtään kaveria?

Tajusin vaan. Työkavereita on, naapureita, lasten kavereiden äitejä jne. Mutta ei yhtään kaveria, siis jota voin sanoa että tuo olisi mun kaveri tai ystävä. 

Ollut vissiin vähän liian kiire tässä oravanpyörän pyörittämisessä viime vuodet. Huh huh. 

Onhan sulla täällä av:lla vaikka kuinka monta :)

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 21:00"]Tajusin vaan. Työkavereita on, naapureita, lasten kavereiden äitejä jne. Mutta ei yhtään kaveria, siis jota voin sanoa että tuo olisi mun kaveri tai ystävä. 

Ollut vissiin vähän liian kiire tässä oravanpyörän pyörittämisessä viime vuodet. Huh huh. 

[/quote]

Samassa veneessä, paitsi olen lapseton. Satunnaisia tuttavia on, mutta oikeastaan ei siskoni lisäksi ketään, jolle voisin oikeista omista asioistani puhua. Työkavereiden kanssa en vietä vapaa-aikaa ja joidenkin tuttujen kanssa tapaamiset aina vaan siirtyy tai menee heidän ehdoillaan.

Noinhan se teillä lapsellisilla yleensä menee. Ikävää vain, että meillä vapaaehtoisesti lapsettomillakin suurin osa kavereista on teitä. Sitten meilläkään ei ole enää ystäviä eikä teidän itsenne havahduttua tilanteeseen ystävyyttä saa enää paikattua. Liian paljon on tullut sitä, ettette ole tulleet edes kaupungille kahville tai kutsuneet uuteen kotiinne samassa kaupungissa muita kuin miehenne kavereita, jotka jostain syystä ovat mukana pysyneet.

Minulla on tasan yksi lapsellinen ystävä, joka esimerkiksi kutsuu aikuisia ei-sukulaisia pienen lapsensa synttäreille. On aina tosi kiva mennä ja ostaa jokin lelu tai söpö lastenvaate, joita itse ei muuten edes kaupassa katsoisi päin. Muita nähdään tosi harvoin ja yleensä vielä syynä, että "nyt ei sovi, kun meillä on kauheat järjestelyt lapsemme kolmevuotissynttäreille, jonne kutsuttu koko pieni suku, kakkua pitäisi leipoa jne." Ei näille ihmisille tule edes mieleen, että aikuisia ystäviäkin voisi noin pienen tilaisuuden yhteydessä hyvin tavata, ihan vain rennossa ilmapiirissä. Harmi. 

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 21:01"]

Onhan sulla täällä av:lla vaikka kuinka monta :)

[/quote]Täällä on niin paskaa seuraa, umpityhmät jutut ja vittumaisia, ilkeitä, ylimielisiä ihmisiä, että täytyy olla todella pohjalla, jos tätä porukkaa pitää "kavereinaan".

Tosin veikkaanpa, että ap itsekin kuuluu tähän mainitsemaani joukkoon. Ja sen taitavat tosielämän ihmisetkin tietää eikä siksi ketään hänen seuransa kiinnosta.

Omahyväisten paskaläjien sietääkin olla yksin. Miettikääpä sitä te palstan luuserit. :)

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 21:01"]

Onhan sulla täällä av:lla vaikka kuinka monta :)

[/quote]Perinteisestihän nää yksinäisten kokoontumisketjut (ynnä muut vähäosaisten itsesääliketjut) on niitä harvoja, joihin ei joku ilkeämielinen vittuilija eksy muita haukkumaan. Syykin lienee selvä: ei koira omaa häntäänsä pure.

En jaksa tuntea sua kohtaan sääliä, ap. Niin moni mamma on uponnut perhekuvioihinsa ja jättänyt meidän ystävyyssuhteet pois. Toivon, että ne vielä jonain päivänä havahtuu samaan kuin sinä nyt.

Mulla on ihan sama tilanne. Vielä viisi vuotta sitten (ennen lapsia) mulla oli 4 oikeasti todella läheistä ystävää. Jaettiin elämän iloja ja suruja ja kahlattiin todellakin vaikeista paikoista yhdessä. En olisi ikinä uskonut, että en ole heidän kanssaan missään tekemisissä viiden vuoden päästä. Aika pienten kanssa on kulunut niin nopeasti, että en ole edes ehtinyt tajuamaan koko asiaa vielä kunnolla. Huomaan Puhuvani heistä vieläkin ystävinä, vaikka he ovat varmaan jo jättäneet minut täysin menneisyyteen. :( Minä ainakin tahdon uskoa siihen, että joskus saan vielä uusia ystäviä tai ainakin kavereita. :)

Mihin niitä kavereita sitten tarvitsee?

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 07:08"]

Mulla on ihan sama tilanne. Vielä viisi vuotta sitten (ennen lapsia) mulla oli 4 oikeasti todella läheistä ystävää. Jaettiin elämän iloja ja suruja ja kahlattiin todellakin vaikeista paikoista yhdessä. En olisi ikinä uskonut, että en ole heidän kanssaan missään tekemisissä viiden vuoden päästä. Aika pienten kanssa on kulunut niin nopeasti, että en ole edes ehtinyt tajuamaan koko asiaa vielä kunnolla. Huomaan Puhuvani heistä vieläkin ystävinä, vaikka he ovat varmaan jo jättäneet minut täysin menneisyyteen. :( Minä ainakin tahdon uskoa siihen, että joskus saan vielä uusia ystäviä tai ainakin kavereita. :)

[/quote]

Näinköhän ystävyys merkitsee eri asioita perheellisille ja perheettömille? Minulla on myös vuosien takainen ystävyys (?) naapuripaikkakunnalla asuvan naisen kanssa. Ehdottamani kahdenkeskiset tapaamiset eivät ole sopineet sen jälkeen kun hän sai lapsia. Jos pyysin häntä kylään, oli hänellä mukana puolisonsa ja lapset. Kyllähän koko perhe ihan mukava oli, mutta lähinnä siinä puhuttiin lasten asioista.

Paitsi nyt. Kuluneen vuoden aikana tämä takavuosien ystävä on alkanut ehdottaa syömään, leffaan tai baariin lähtemistä. Kerrankin puhelimessa hän sanoi minun olevan yksi parhaita ystäviään. Syykin on selvä. Hän tarvitsee kuulijaa, kun aviomies on osoittautunut petturiksi. Kuitenkaan seurani ei kiinnostanut häntä silloin kun heillä kaiketi meni hyvin. Nyt tuntuisi jotenkin omituiselta jatkaa jotain "ystävyyttä", kun viimeiset vuodet olen ollut täysin toissijainen hänelle. 

Ehkä todellakin kannattaa ennemmin yrittää löytää uusia ystäviä kuin elvyttää jotain vuosien takaista ystävyyttä.