Autistilapsen huostapolku

Autismikirjon lapsen tyypillinen huostaanottopolku alkaa näin: Perhe ei ole lukuisista yrityksistään huolimatta saanut mistään tarvitsemaansa apua esim. neurologian tutkimuslähetettä kouluikää lähestyvälle lapselle tai kotiapua ja erehtyy itse pyytämään apua lastensuojelusta. Neurologisista ongelmista tietämätön huolikoulutettu sosiaalityöntekijä olettaa ongelmien alkuperäksi kaltoinkohtelun tai vanhempien psykopatologian ja päättää tehdä huostaanoton mutta tietää perusteiden olevan heiveröisiä. Hän lähettää perheeseen perhetyön, jotta jotain huostaanottoa puoltavaa löytyisi ja hän voisi kirjata huostahakemukseensa, että avohuollon tukea on annettu mutta se on osoittautunut riittämättömäksi. Mikään laki ei estä häntä käyttämästä perhetyötä, jota antaa yksityinen lastenkoteja omistava lastensuojeluyritys, jolta sosiaalityöntekijä on saanut harjoittelupaikkansa, opinnäytetyörahoituksensa ja jonne hän tähtää myöhemmin töihin saatuaan ensin " kokemusta kentältä". 

Perhetyöntekijä saa sosiaalityöntekijältä yleensä pelkkiin oletuksiin ja ennakkoluuloihin perustuvat "ennakkotiedot" perheestä ja jopa ohjeistukset havaintojen keruuseen. Perheestä aletaan kerätä kaikkea ja mitä hyvänsä vähänkin negatiiviseksi tulkittavaa tietoa. Jopa naapureita voidaan haastatella. Sosiaalityöntekijä tietää, että mikä hyvänsä kelpaa näytöksi hallinto- oikeudelle, joka ei ole puolueeton tuomioistuin eikä tutki ovatko annetut tukitoimet tarpeenmukaisia.
Perhetyö aiheuttaa yleensä runsaasti lisärasitetta, stressiä, pelkoa ja uhkaa muutenkin rasittuneeseen perheeseen, joka saattaa stressaantuneena tehdä virheitä, joita heti paisutellaan ja kirjataan ylös perhetyöntekijän muistiinpanoihin, joihin perheellä ei ole luku- tai korjausoikeutta ja joita käytetään oikeudessa todisteina perhettä vastaan. Perhe ihmettelee miksi konkreettista tai tarpeenmukaista apua ei tule ja miksi itse apua hakemaan lähteneitä vanhempia syyllistetään ja komennellaan kuin vähä- älyisiä. Jos ja kun perhe alkaa vastustaa perhetyötä, sosiaalityöntekijä uhkaa perhettä kiireellisellä sijoituksella. Perhe huomaa viimeistään juristia konsultoidessaan, että oikeustoimikeinoja sosiaalityöntekijän mielivallan suitsimiseksi ei ole. Yleensä perheen vastarinta murtuu jo tässä vaiheessa. Joskus vanhemmat uskaltavat uhmata tietämättömien kansalaisten latelemia leimoja ja astuvat julkisuuteen viimeisenä keinonaan saada oikeutta. 

Viimeistään tässä vaiheessa sosiaalityöntekijä ottaa laittomaan ja epäeettiseen työprosessiinsa avuksi lastensuojelun edunvalvojan. 
Edunvalvojaa voidaan käyttää joko heti asiakassuunnitelmavaiheessa painostamaan tietämättömät vanhemmat hyväksymään lapselle täysin vääriä ja tarpeettomia sosiaalityöntekijän sanelemia harhaanjohtavasti tukitoimiksi mainostettuja huostahakuisia kontrollitoimia sisältävä suunnitelma. Sosiaalityöntekijä ja lastensuojelun edunvalvoja- toisin kuin vanhemmat- tietävät, että kun vanhemmat on kerran huijattu hyväksymään turhat ja kalliit viranomaislähtöiset kontrollitoimet asiakassuunnitelmaan, toimimattomia huostaa valmistelevia tuenmuotoja on vaikea muuttaa tai perua ja sokea hallinto- oikeus uskoo, että asiakassuunnitelma on syntynyt demokraattisesti asiallisen informoinnin tuloksena. 
Edunvalvoja voidaan määrätä myös rangaistuksena siitä, että vanhemmat kertovat lastensuojelun toimintatavoista julkisuudessa. Edunvalvojan tehtävä on riistää vanhempien puhevalta lapsen asioissa ja myötäillä sosiaalityöntekijän näkemyksiä ja virheellisiä tulkintoja ja päätöksiä, yleensä pyritään huostaanottoon tai perheen yhteydenpidon tai jälleenyhdistämisen estämiseen. 

Puutteellisesti koulutettu ja väärin toimiva sosiaalityöntekijä voi vieläpä uskoa, että hänen oma ammattitaidoton lakeja ja eettisiä ohjeistuksia loukkaava toimintansa on lapsen edun mukaista ja vain lastensuojeluprosessin paljastaminen julkisuudessa on lapsen edun loukkaus. 

Se, että perhe kertoo väärinkäytöksistä julkisuudessa voi joskus pelästyttää lastensuojelun toimimaan lainmukaisesti ja perumaan huostahakemuksen, joskus taas johtaa perusteettomaan huostaanottohakemukseen tai huostaanoton perusteettomaan jatkamiseen. Lastensuojelun prosessit ja lopputulemat ovat täysin sattumanvaraisia mutta aina hyvin kalliita. Tässä tapauksessa lastensuojeluprosessin " onnistuessa" autismikirjon lapsi sijoitettaisiin toistaiseksi ( = koko lapsuuden ajaksi) hänen asianmukaisen kuntoutuksensa, terveytensä ja koulunkäyntinsä noin 200-300. 000 euron vuosihinnalla vaarantavaan väärää hoitoa tarjoavaan psykiatrian yksikköön josta hän pääsisi ulos vasta täysi- ikäisenä- usein suoraan eläkkeelle. Veronmaksajien kulut tapauksessa nousevat useisiin miljooniin ja inhimilliset kärsimykset mittaamattomiksi. 

Kysymys kuuluu: Haluatteko rahoittaa tällaista toimintaa?