Lue keskustelun säännöt.
Miksi hyvät ihmiset ovat yksin
27.11.2013 |
Ihmettelen sitä, että miksi kunnolliset miehet saavat olla yksin. Kun baarit ei kiinnosta, eikä yleinen sekoileminenkaan ole "se" juttu. Jos mielenkiintoa löytyy taiteellisiin arvoihin tai muuten tykkää kauniista maailmasta, ei sellaiselle miehelle ole kuitenkaan kysyntää.
Ihmetyttää se, ettei treffi- ja kontaktipalstoilla haluta kunnon miehiä, vaan sellaisia reppanoita.
En tiedä miten itseni määrittelisin, mutta olen muutaman treffipalstan kautta käynyt treffeillä, siis kahvilla yleisessä kahvilassa. Poikkeuksetta tapaamani naiset ovat olleet hienoja ihmisiä, juttu on luistanut ja muutenkin on tuntunut hyvältä jutella asiasta kuin asiasta.
Sitten kun jään hetkeksi miettimään seuraavia treffejä, alkaa kova painostus, kaikki pitäisi päättää hetkessä. Tykkään keskustella ihmisten kanssa, ja osaan keskustella monista asioista.
Tykkään keskustella ja rakastaa, se on parasta mitä tiedän.
Haluanko vain liian täydellistä?
Yksin ei ole kiva olla, tyhjään kotiin ei ole hyvä saapua.
Kommentit (10)
Olen kyllä ääärimmäisen sosiaalinen, mutta jotenkin tuo deittailu ei ole mun heiniä, haluaisin jotenkin muuten tavata ihania ihmisiä. Olen siis ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä ääärimmäisen sosiaalinen, mutta jotenkin tuo deittailu ei ole mun heiniä, haluaisin jotenkin muuten tavata ihania ihmisiä. Olen siis ap.
Samaa mietin minä. Tiedän muutaman oikein ihanan ihmisen, jotka jostain syystä ovat yksin. He ovat jotenkin spesiaaleja, että tuntuu ettei edes keksi ketään, jotka voisivat olla heidän vertaisiaan :( Siis niin kilttejä luonteiltaan. Ja raukat kuvittelevat, että heissä on jotain vikaa, kun kukaan ei kiinnostu :/ Kai se sitten niin menee, että jotakin särmää no ihmisessä kuitenkin oltava?
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 02:27"]
Samaa mietin minä. Tiedän muutaman oikein ihanan ihmisen, jotka jostain syystä ovat yksin. He ovat jotenkin spesiaaleja, että tuntuu ettei edes keksi ketään, jotka voisivat olla heidän vertaisiaan :( Siis niin kilttejä luonteiltaan. Ja raukat kuvittelevat, että heissä on jotain vikaa, kun kukaan ei kiinnostu :/ Kai se sitten niin menee, että jotakin särmää no ihmisessä kuitenkin oltava?
[/quote]
Mullakin on yksi hyvä ystävä joka on yksinäinen, siis sillä ei ole muita kavereita kuin minä ja on sillä kyllä mies, mutta kokee itsensä yksinäiseksi kun ei ole sosiaalisia suhteita juurikaan ja on harmitellut mikä hänessä on vikana kun hänen seuransa ei kelpaa. Aiemmin sillä ei ollut välillä yhtään kaveria ja mua ihmetyttää että miksi, koska on niin mukava ja fiksu, todella hyvä ystävä ja vielä hauskaa seuraakin. Oli toki vähän hiljaisempi alussa mutta kun on tutustuttu niin juttua lentää:)! Mietin vaan tätä samaa itse vasta, kun huomasin että joillain ystävilläni on todella laaja kaveripiiri, vaikka nämä ystävät eivät näytä niin aina edes välittävän ystävistään. Saattavat töksäytellä jotain ikävää, eivät ole niin kiinnostuneita heidän asioistaan ja koittavat jopa hyötyä niistä kavereista...
Jotenkin on välillä oikein ollut paha mieli ystävän puolesta, kun ei tunnu oikein saavan kavereita vaikka jutteleekin ihmisille ihan avoimesti ym. Jännä vaan miten moni ei sitten ilmeisesti halua uusia mukavia ihmisiä elämäänsä, taitavat pitäytyä vain niissä vanhoissa piireissä... Mua vaan on jotenkin kummastuttanut tämä asia, että tosiaan mikä siinä on että toiset jäävät/jätetään yksin vaikka olisivat oikeasti huipputyyppejä ja sitten vähän "veemäisemmätkin" saavat kavereita? Ei itsenikään kyllä ole ollut aina kovin helppoa löytää seuraa, ainakaan samanhenkistä... On niin vaikeaa joskus viedä juttua eteenpäin ja keksiä mielenkiintoista sanottavaa tai ylipäänsä saada keskustelua aikaan.
Sori, meni vähän sivuraiteille tää kommentti. Tuo aloittajan kysymys vaan pisti silmään että tosiaan, miksi hyvät ihmiset saavat olla yksin...?
Miehen kannattaa unohtaa naiset ja ottaa ennemmin kissa. Kissasta on paljon iloa ja seuraa, mutta vain vähän vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne nettideittailukulttuuria, mutta aika kylmä maailmahan se taitaa olla. Naisille taitaa usein olla tärkeää, että mies osottaisi kiinnostusta heti ensitapaamisella. Ajattelisin saaneeni pakit jos minä kysyisin mieheltä kahvitreffien jälkeen haluaako hän tavata uudelleen ja mies sanoisi, että mistä minä sitä vielä tiedän. Naiset ovat usein tottuneet siihen, että edes alussa mies vaikuttaisi hyvinkin kiinnostuneelta. Siltikään mies ei välttämättä ota yhteyttä.
On ihan sallittua vähän narrata ja sanoa, että kiinnostaisi katsoa mitä tästä voi tulla. Oikeasti saa sen jälkeen miettiä vielä itsekseen mitä mieltä oikeasti on. Ja koska olet omien sanojesi mukaan hyvä ihminen, et varmaan hoida asiaa vain lopettamalla yhteydenpito hiljaisuuteen. Tietysti jos treffikumppani on sellainen, että ikinä milloinkaan ei halua tavata uudelleen, kannattaa torjua suoraan heti.
Usein niillä vähemmän kivoilla treffi-ilmoitustyypeillä on kovat pudotuspelit useamman ihmisen kanssa kesken ja käytöksesi saattaa viestiä naisille tylystikin, että ei jatkoon.
Nettideittailuun juuri tutustuneena voisin sanoa samaa. Naisena minusta tuntuisi hyvältä, jos mies hyvän keskustelun päätteeksi sanoisi haluavansa tavata uudestaan. Jos paikalta poistutaan miehen kommentin kaikuessa korvissa "soittele jos haluat tavata uudestaan" niin siitä tulee ikävä fiilis. Ihan kuin se olisi hänelle ihan samantekevää. Jos tapaan jonkun uudestaan, niin tottakai haluan tuntea itseni halutuksi ja arvostetuksi. En varmasti soita sellaiselle tossukalle, joka jättää kaiken työn naiselle. Joka ehkä kelpaa, ehkä ei.
Pelkästään keskustelemaan en lähde. Ystäviä minulla on jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 08:07"]
Nettideittailuun juuri tutustuneena voisin sanoa samaa. Naisena minusta tuntuisi hyvältä, jos mies hyvän keskustelun päätteeksi sanoisi haluavansa tavata uudestaan. Jos paikalta poistutaan miehen kommentin kaikuessa korvissa "soittele jos haluat tavata uudestaan" niin siitä tulee ikävä fiilis. Ihan kuin se olisi hänelle ihan samantekevää. Jos tapaan jonkun uudestaan, niin tottakai haluan tuntea itseni halutuksi ja arvostetuksi. En varmasti soita sellaiselle tossukalle, joka jättää kaiken työn naiselle. Joka ehkä kelpaa, ehkä ei.
Pelkästään keskustelemaan en lähde. Ystäviä minulla on jo.
[/quote]
Ai jaaha. Kuule nykyään eletään tasa-arvossa. Mikä velvollisuus se on miehellä soitella ja tehdä aloitteita? Kuule kyllä se mieskin voi haluta jotain naiselta eikä olla pelkkä suorittaja ja naisen miellyttäjä.
Aivan, mutta sellaisissa suhteissa eläneenä tiedän, etten halua olla aloitteentekijä juuri tuossa ensimmäisessä ratkaisevassa vaiheessa. En voi tietää, että oppiiko tuo mies koskaan ottamaan huomioon minun tarpeitani, jos minä olen aktiivisena osapuolena aluksi. Eli heti jos tunnistan miehen, joka ymmärtää että haluttuna oleminen on molempien sukupuolten perimmäistarve, niin silloin näen suhteelle tulevaisuuden jossa minä olen muutakin kuin tarpeiden tyydyttäjä.
Luulen ettei tuo deittailukulttuuri vaan oikein sovi kaltaisillesi... Itsekin (naisena) joskus yritin sitä, mutta se oli minusta ihan kauheaa, että pitäisi jossain pikaisesti kahvillla nähtynä äkkiä tehdä päätös, että haluaako tavata uusiksi vai ei. Minullakin oli 20 tyyppiä jotka kiinnosti sen verran että halusin tavata, mutta sitten kun tapasin, tuntui että enhän minä voi yhtään tietää haluanko tavata toiste vai en, kun en tunne ihmistä. Enkä toisaalta voinut jokaista alkaa tapailla moneen kertaankaan. Lopulta päädyin siihen että torjuin kaikki.
Ja löysin sitten itselleni puolison kaveripohjalta työkuvioista...