Olen se joka on raskaana ja mies petti ja lähti toisen matkaan...

Nyt mies haluaisi esikoisen uudeksi vuodeksi itselleen. Asuisivat varmasti tämän uuden naisen luona ja kun mies menisi töihin niin kukapa muu esikoista hoitaisi kuin tämä huora... Mies siis haluaisi esikoisen luokseen pitemmäksi aikaa kun ollut mulla niin pitkään. Eilen kuulin tuon uutisen ja en paljon yöllä nukkunut. Valvoin, itkin, mietin ja näin painajaisia sillon kun onnistuin nukahtamaan. Supistelikin taas niin että mietin pitääkö sairaalaan lähteä... Mietin vaan että miksi, miksi meille pti käydä näin.... :´(

lapsensa töihin mukaan niin antaisin. Ei sillä vosulla ole MITÄÄN oikeuksia sinun lapseesi. Ei tarvitse siis antaa, ole huoletta.

ja hengissä selvisin ;) oikeastaan vain sen vuoksi, ettei rohkeus riittänyt lopettamaan sitä kärsimystä oman käden kautta... kovasti olisin halunnut ja yritinkin tehdä niin.

Kävin psykologilla tai jollain sellaisella eikä se mitään auttanut... soitin sitten sille, että kaikki on jo paljon paremmin - ei mun tarvitse enää käydä siellä - valehtelin minkä ehdin - olin suunnittelemassa taas itsaria...

Jälkeenpäin olen kuullut, että on sellaisia mielialalääkkeitä mitä voi syödä myös raskaana ollessa ja olen ihmetellyt miksei kukaan tiennyt ehdottaa niitä minulle...

Koomisinta, että olin koko raskausajan niin yksin kuin olla ja voi ja otin sen miehen takaisin kun lapsi oli syntynyt...

ootko siis edelleen kuitenkin tuon samaisen petturimiehen kanssa?

olen ja uudelleen raskaana - tosin vuosien harkinnan jälkeen.

Luottamus on edelleen nollissa ja monesti olen manannut tyhmyyttäni.

Tyhmästä päästä kärsii koko nainen ;)

Ei tämä elämä oikeastaan ole lähellekkään hirveää. Mies on yrittänyt muuttua ja ei ole ehkä pettänytkään vuosiin.

onko uusi nainen isän luona silloin kun lapsikin on. Ei ole kiellettyä sekään, että hän hoitaa lastasi isän luona. Se ei ole sinun asiasi äläkä rupea asiaa vatvomaan, koska et voi vaikuttaa siihen. Tosiasia on, että tuskin uusi nainen haluaa mikään äiti lapsellesi olla. Se on pelko, joka on ihan turha. Mutta jos ovat päättäneet, että eukko hoitaa lasta miehen ollessa töissä, ni ei se sinulta ole pois. Voithan koettaa asiallisesti puhua exäsi kanssa, että toivot isän olevan lapsen hoitaja, jos lapsi kerran isällään on. TällaISIA KATKERUUKSIA SAAT MIETTIÄ MONTA VUOTTA JA VITTUUNTua niistä jatkuvasti jos sille tielle lähdet.

myös miestä ja sen tarpeita?

tapaamisoikeudet lapsiin ja jossain vaiheessa voi vaikka asua uuden eukon kanssa. Se ei ole ap:n päätäntävallassa se asia. Se on pakko hyväkyä tai saa kantaa asiasta pahaa mieltä koko ajan. Uskokaa nyt se! Missään ei ole kiellettyä se, että isä antaa eukon hoitaa lastaan, jos lapsi isällä on.

Isän antaisin tulla käymään lapsen luona mutta lasta en antaisi mukaan ennekuin kaikki päätökset on tehty yhdessä. sanoisin myös miehelle et on parasta odottaa et toinen lapsi on syntynyt ja on esim 3kk että kaikki on selkeämpää. Isän täytyisi minusta nyt suostua joustamaan ja tapaamaan lasta tavallaan valvotusti koska kyllä äidille pitää suoda rauha ja edes jollain tasolla stressitön synnytys. Mies on ollut ihan sika ja minusta tämä on ainoa oikea vaihtoehto. Toki mies on isä ja tietenkin voi lasta tavata mutta nyt täytyy myös ajatella tätä syntymätöntäkin ja äitiä joka joutuu yksin vastasyntynyttä hoitamaan. Soita ja pyydä apua. kaikki on kuitenkin tilanteessasi sinun puolella myös viranomaiset koska isä teki päätöksen ja lähti.

just niitä jotka " rakastuneet" varattuun ja perustaneet sen kanssa sittemmin perheen. Omatunto kolkuttaa mutta se vaiennetaan tämmösillä jutuilla ja kiillotetaan omaa kruunua kun osataan se mies sitten niin hyvin " pitää" .



Mutta omalla otannalla (5-8 tuttavaperhettä) sanoisin että : what comes around, goes around. Nämä uudetkaan suhteet ei kestä, kun lapsia tehdään ja arki astuu kuvioon, huomaakin miehen " rakastuneen" johonkuhun taas toiseen jolla on aikaa paljoa ja antaa huomiota. Ja homma jatkuu...

erotuksella, että mies oli eronnut kun tutustuimme.



Siitä huolimatta olen saanut huorittelua osakseni. Ja tapaamissopimuksen noudattamista mies on joutunut todella kovaan tinkaamaan sen jälkeen, kun ex-vaimolle selvisi, että vietän aikaa yhdessä miehen ja lasten kanssa...

Antakaa lapsen sopeutua ensin eroon ja sit vasta uusia ihmisiä kuvioihin.

Aina niin kiire-eikä malteta rauhassa edetä,tosin eihän noissa kuvioissa ikinä lapsia ajatella

Mutta ei tulisi mieleenkään huoritella toista naista. Mies siinä syypää on jos kahta pitää.

Ja mitä sitten ,vaikka miehen uusi suhdekin kaatuisi ja tulisi taas uusi. Miten se nyt muka naisia tekisi huoriksi. Kyllä kyse on silloin sitoutumiskyvyttömästä miehestä, eikä huorasta.



Ajatellaanpa nyt järkevästi. Jos mieheni jättäisi minut toisen naisen takia niin en kai minä nyt niin tyhmä ole, että syyttäisin tätä toista naista. Kiittäisin luojaani, että pääsin eroon sellaisesta miehestä, joka valehtelee.

Mutta sen jälkeenkin hän olisi lapsille isä ja hänellä ja lapsilla olisi oikeus tavata toisiaan.

Tuo on vain elämää, vaikka hulluna sattuukin. Ennemminkin yritä ap. puhua ja käsitellä asiaa, älä paina sitä syvemmälle lääkkeiden avulla.



Elämä välillä on, mutta niin se on kaikille. Sulla on kuitenkin kaikki mahdollisuudet onneen, sulla ja vauvallasi.

Nyt vaan tuli tällainen toivoton olo. Miehen kanssa en ole juurikaan puhunut kun kotoa lähdin.



ap

Ne korjaavat aivojen kemikaalitasoja. Itse sain lisää toimintatehoa ja voimia käsitellä vaikeat asiat pois mielestä. En käyttänyt lääkkeitä edes kokonaista vuotta. On vain turha kärsiä ja antaa lasten kärsiä sian tähden. Kun asiaan on helpotus, joka ei maksa kauheasti edes.



Ihminen, joka ei noita lääkkeitä ole käyttänyt, ei voi puhua niistä edes, koska ei tiedä aiheesta.



2

MÄ en kyllä ymmärrä tätä maailmaa, missä aina joka asiaan tarjotaan ratkaisuksi pilleriä. Mullekin ne puolipakolla määrättiin, eikä niistä seurannut kuin ongelmia.

Minulla alkoi ilmetä paniikki oireita ja muutenkin olin aika vetämätön, kun mieheni alkoi tapailla toista naista. Kyllä se elämää vähän helpotti kun oli lääkkeitä. Ei se tietenkään vie sitä ongelmaa pois mutta pystyy ainakin tekemään ruokaa ja hoitamaan pakolliset asiat sekä taloutta.

Kolmisen kuukautta oli aika painajaista minulla. Sitten alkoi helpottamaan pikkuhiljaa. Puhu puhu ja puhu, pidä huoli että käyt ulkona ihmisten ilmoilla joka päivä. Syö monipuolisesti ja yritä nukkua riittävästi. Varsinkin myöhemmin huomaat että kun olet väsynyt olo on pahempi. Minulla kesti parisen vuotta, että miehen tekemät loukkaukset pyörivät mielessä. Joskus enemmän ja joskus vähemmän mutta elämä voitti kuitenkin.

Itse otin motokseni että pyrin tekemään usein jotain ihan uutta asiaa.

Alkuun esim bensan hakeminen ruohonleikkuriin, auton pissapojan täyttäminen yms. pienet asiat mitä tein, enkä ennen ollut tehnyt piristivät ja antoivat lisää rohkeutta.



Huomaat aikanaan että elämä kantaa, koita vain surra nyt rauhassa ja keskittyä lapsiin aina kun huomaat hyvän olon hiipivän luoksesi, sillä lapset ansaitsevat nähdä äitinsä aidosti iloisena.

Mun kaverin mies jätti (oli vielä " kunnon" mies joka suhteessa) 12 vuoden suhteen jälkeen ja kaverin odottaessa toista lasta. Lähti joulupäivänä jättäen jäähyväislapun pöydälle. Oli toinen nainen, viikon päästä mies palasi hakemaan tavaroitaan ja tunnusti sen sitten. Kaveri purki ja purki itseään kaikille, jotka jaksoivat kuunnella ja vihasi välillä eksäänsä ja välillä toivoi saavansa takaisin miehen. Lapsi syntyi aikanaan ja isä tapaa lasta kuten vanhempaakin paitsi tietysti vauva-aikana vähemmän, mutta myöhemmin myös tämä juniori oli isällään kuten esikoinenkin. Kaveri oli katkera aluksi, mutta aika jotenkin siloitteli haavat ja nyt hänellä on kolmaskin lapsi uuden miehen kanssa. Pystyy juttelemaan eksänsä kanssa suhteellisen hyvin ja elää elämäänsä täysillä eteenpäin. Haava jäi, mutta ei ylitsepääsemätön.

En nyt mikään alan asiantuntija ole, mutta keskimäärin kaksi ensimmäistä viikkoa shokkiuutisesta menee shokissa ja silloin ei tajua et mitä on tapahtunut, siis ihan kunnolla. Uskottelee et elämä on pelkkää painajaisunta, joka voisi heräämällä muuttua paremmaksi. Sitten noin viikot 2-8 menee sitä asiaa työstäessä, itkiessä ja purkaessa ja sitten vähin erin tilanne alkaa paranemaan. Ei tietty hetkessä vaan menee sellaisena aaltoliikkeenä. Vähin erin aallot ei vaan enää ole niin pitkiä ja syviä.



Salli tunteesi itsellesi. Ei ole juuri oikeaa tapaa surra, miettiä, pohtia. Lääkkeitä tai muita en itse hankkisi ennen kuin sanotaan vaikka puoli vuotta on kulunut. Sit jos edelleen heräis yöllä aamuyöstä miettimään asioita, niin sit varmaan hakisin lääkkeet. Ihmiselle on normaalia surra menetystä ja mä epäilen, että jos asiaa ei käsittele, niin ne jää vaan paljon pidemmäksi ajaksi pyörimään. Jokainen toki tavallaan, kaikki ei kestä samaa määrää.