Meillä on loistavasti toimiva uusperhe, haluatko kysyä jotain?

Olen uusperheen äiti ja äitipuoli. Meillä on yksi yhteinen lapsi ja miehellä lisäksi kaksi lasta. Väittäisin, että homma toimisi huomattavasti paremmin, jos miehen lapset olisivat jo vanhempia. Nyt meillä on siis kolme alle kouluikäistä... Joo, aivan liian nopeaa toimintaa, mutta tehty mikä tehty ja tässä nyt eletään. Pääasiassa meidän elämä sujuu ihan hyvin, alussa oli toki kankeaa mutta ei tässä enää mitään kummempia ongelmia ole. Kuitenkin olisi varmasti leppoisampaa, jos oikeasti miehen ero olisi ollut selvä kun me tapasimme, oltaisiin seurusteltu rauhassa ja vasta joskus myöhemmin alettu miettiä sitä omaa yhteistä lasta.

Se mikä vielä rassaa, on se, että miehen ex yrittää vieläkin määräillä liikaa asioista. Yrittää aina sanella, milloin miehen pitäisi tulla hakemaan lapset (jos siis muuten kuin mitä papereissa lukee), olettaa että mies voi koska tahansa ottaa lapset meille, että mies hankkii ne joululahjat mitä ex haluaa jne jne... Mm. lasten piti tulla jouluksi meille, mutta meidän joulunviettotapa ei kelvannut eksälle, joten lapset ovatkin äidillään. Huoh.

Täällä myös yksi onnellinen uusperheellinen. Ihmetyttää kun tällä palstalla niin lytätään uusperheet ja korostetaan ydinperheen ihanuutta. Eipä niillä ydinperheilläkään hyvin pyyhi kun 50% niistä päätyy kuitenkin eroon.

Vaikka kieltämättä, kun usein täällä saa lukea äitipuolien tai katkerien exien tilityksiä, niin ei ihme että uusperheet ovat huonossa valossa. Myös ne tarinat, kun uusperhe on saanut alkunsa pettämisen seurauksena ovat surullista luettavaa.

Onko ap teillä hyvät välit exiin? Entä oliko eroista jo kauan aikaa ennen teidän suhdetta? Minkä ikäisiä lapset olivat kun aloitte seurustelemaan?

Nämä ovat mielestäni ratkaisevia tekijöitä uusperheen onnistumiseen. Eli hyvät välit, pitkä aika erosta (ja ero selvitetty ilman että mitään on hampaankolosa) ja lapset sen verran pieniä, että hyväksyvät helposti uuden ihmisen perheenjäseneksi. Toki moni muukin seikka vaikuttaa, oma asenne jne. Ja monen uusperhe kyllä onnistuu aikaa myöten, mutta näillä eväillä on huomattavasti helpompi aloittaa.

Meillä vasta neljäs yhteinen vuosi menossa, mutta mitään ongelmia ei ollut alussakaan ja lapset (sekä minun että miehen) ottivat uudet perheenjäsenet todella hienosti vastaan. Olivat silloin 6, 7 ja 8 -vuotiaita.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:23"]

16. saattaapa moiseen olla osasyynä oma asenteesikin, akka pentuineen....hhhhmmm...

[/quote]

Niin varmasti onkin. Mies petti ja halusi erota tämän akan takia! Olen vihainen ja katkera. Lapset tietävät koko kuvion ja ovat samaa mieltä.

[/quote]

Niiiin, ja petti miksi? Kun juttujasi lukee, niin ei voi kuin todeta, ettei se varmaan ollut mikään ihme. Vaikeaa olisi rakastaa tuollaista ihmistä, joku puhuu muista tuolla tavalla. Puhumattakaan tuosta lasten käyttämisestä aseena.

Ymmärrätkö ap että olette harvinaisuus? Et ole ymmärtänyt että normikäytännön muukaan sun kuuluisi vihata miehesi lasta.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:23"]

16. saattaapa moiseen olla osasyynä oma asenteesikin, akka pentuineen....hhhhmmm...

[/quote]

Niin varmasti onkin. Mies petti ja halusi erota tämän akan takia! Olen vihainen ja katkera. Lapset tietävät koko kuvion ja ovat samaa mieltä.

[/quote]

Niiiin, ja petti miksi? Kun juttujasi lukee, niin ei voi kuin todeta, ettei se varmaan ollut mikään ihme. Vaikeaa olisi rakastaa tuollaista ihmistä, joku puhuu muista tuolla tavalla. Puhumattakaan tuosta lasten käyttämisestä aseena.

[/quote]

Pettäminen ei ole koskaan oikeutettua, daiju!

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:23"]

16. saattaapa moiseen olla osasyynä oma asenteesikin, akka pentuineen....hhhhmmm...

[/quote]

Niin varmasti onkin. Mies petti ja halusi erota tämän akan takia! Olen vihainen ja katkera. Lapset tietävät koko kuvion ja ovat samaa mieltä.

[/quote]

Niiiin, ja petti miksi? Kun juttujasi lukee, niin ei voi kuin todeta, ettei se varmaan ollut mikään ihme. Vaikeaa olisi rakastaa tuollaista ihmistä, joku puhuu muista tuolla tavalla. Puhumattakaan tuosta lasten käyttämisestä aseena.

[/quote]

Pettäminen ei ole koskaan oikeutettua, daiju!

[/quote]

No pettäminen ei ole oikein eikä oikeutettua koskaan mutta auttaako katkeroituminen ja mustamaalaaminen? 

Jos parisuhteessa petetään niin on toki hyvä miettiä että mikä parisuhteessa meni pieleen, ja parisuhteeseen kuuluu kaksi ihmistä. Harvoin ongelmat johtuvat vain toisesta

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 14:27"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:23"]

16. saattaapa moiseen olla osasyynä oma asenteesikin, akka pentuineen....hhhhmmm...

[/quote]

Niin varmasti onkin. Mies petti ja halusi erota tämän akan takia! Olen vihainen ja katkera. Lapset tietävät koko kuvion ja ovat samaa mieltä.

[/quote]

Niiiin, ja petti miksi? Kun juttujasi lukee, niin ei voi kuin todeta, ettei se varmaan ollut mikään ihme. Vaikeaa olisi rakastaa tuollaista ihmistä, joku puhuu muista tuolla tavalla. Puhumattakaan tuosta lasten käyttämisestä aseena.

[/quote]

Pettäminen ei ole koskaan oikeutettua, daiju!

[/quote]

No pettäminen ei ole oikein eikä oikeutettua koskaan mutta auttaako katkeroituminen ja mustamaalaaminen? 

Jos parisuhteessa petetään niin on toki hyvä miettiä että mikä parisuhteessa meni pieleen, ja parisuhteeseen kuuluu kaksi ihmistä. Harvoin ongelmat johtuvat vain toisesta

[/quote]

muuten, yleensä aina pettämisen taustalla on pettäjän oma henkilökohtainen kriisi. Parisuhteessa ei tarvitse olla varsinaisia ongelmia. Toki sellaisissa parisuhteissa ei petetä, joissa on vahva tunneyhteys, mutta ei tunnyhteys ole pitkissä liitoissa koskaan muuttumaton vakionimittäjä, vaan se vaihtelee ajan myötä. Kun hnekilökohtainen kriisi iskee siihen väliin, kun ollaan emotionaalisesti hieman etäämpänä, niin toisella osapuolella ei ole siihen suurtakaan osaa eikä arpaa. 

Ohis

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 10:29"]

Jos on toimiva ydinperhe, loistavaa. Jos ei ole niin uusperhe voi myös olla yhtä hyvä ja toimiva.

Olemme olleet nyt saman katon alla 2 vuotta, sitä ennen reilu vuosi seurustelua ja tutustumista lapsiin.

Kyllä, miehen lapset ovat onnellisia juuri näin. Kukaan ei tunne olevansa syrjittynä koskaan, kaikki lapset on saaneet saman kohtelun alusta alkaen ja yhteisiä pelisääntöjä on hiottu yhdessä.

Lapsilla kuitenkin välit etävanhempiinsa nyt hyvät, aina näin ei ole ollut.

Isoja ongelmia oli alussa paljonkin. Alunperin meitä oli mies ja minun lapsi, exä esti tapaamasta lapsiaan ja tästä käytiin käräjillä.

Kun miehen exä hyväksyi tilanteen ja sen, että myös mies on löytänyt uuden naisen homma alkoi toimimaan puolin ja toisin.

Ennenkuin kukaan huutelee mitään niin he olivat eronneet ex vaimon löytäessä uuden miehen ja tämä oli vajaa 2 vuotta ennenkuin me edes tapasimme miehen kanssa.

Kiukuttelu ja lasten näkemistä alkoi estämään vasta kun kuuli miehen seurustelevan.

Nyt on kaikki onnellisia, ihmettelen kuinka hyvin kaikki lopulta lähtikin sujumaan ja miten rakkaiksi miehen lapset tulivat minulle.

ap

[/quote]

huh huh , onneksi omien lasten ei tuollaista helvettiä tarvitse elää

Ap palasi koneelle.

Olivat eronneet vajaa 2 vuotta ennenkuin tapasimme, tapailimme n puoli vuotta ennenkun näin mieheni lapsia ja sen jälkeen tutustuttiin.

Ongelmaksi muodostui ex vaimo, joka ei sulattanut että mieheni löysi uuden naisen.

(itse löysi toisen ja jätti miehen) Lapset hyväksyivät minut aluksi täysin.

Kunnes heidän äiti aloitti kampanjan, valheteli minusta lapsille kaikkea sairasta, väitti ettei isä halua tavata heitä enää kun löysi uuden rakkauden ja tämä lapsen jne.

Mies ei hetkeen saanut lapsiin mitään yhteyttä ennenkuin saatiin lastensuojelu havahtumaan tilanteeseen. Sinnekkin äiti valehteli vaikka mitä.

Oikeuden kautta jouduttiin hakemaan päätös lasten tapaamisesta/asumisesta.

Miehen lapset oli silloin 7 ja 14 vuotiaita.

Vanhempi lapsi ei halunnut enää jäädä äitinsä luokse asumaan hänen valheiden vuoksi, joten nuorempi jäi sinne asumaan ja käy meillä säännöllisesti sekä extraa. Tämä 14 vuotias (nyt melkein 16) muutti meille ja heti löytyi yhteinen sävel.

Minun tyttäreni on nyt 7vuotias ja on aina tavannut omaa isäänsä säännöllisesti ja välit meillä hyvät.

Alusta asti oli selvää, että molemmat hoitaa vanhemman roolia myös toisen lapselle ja hyvin on toiminut.

Minulle tuo teini avautuu tyttöjen jutuista ja yhdessä luemme kokeisiin ja kokkailemme yms

Isänsä kanssa aloittivat yhteisen harrastuksen niin saavat keskenään myös aikaa.

Mitään ongelmia ei ole ollut enää sen jälkeen kun miehen ex vaimo rauhoittui ja lopetti temppuilunsa.

Onneksi teini ja hänen äitinsä sai vihdoin välinsä kuntoon ja näkevät taas usein.

Mitähän vielä kysymyksiä olikaan?

Niin, tulevaa vauvaa odottaa jokainen lapsi innoissaan ja kyselevät jo mennäänkö pian naimisiin.

Ap

En :) meilläkin on loistavasti toimiva ja onnellinen uudperhe :)

Minä olen eronnut ja katsonut vierestä exän uusperhettä, johon myös omat vuoroviikkolapseni kuuluvat. Eli omaa kokemusta ei ole, mutta tällainen ajatus on:

Väitän, että kun molemmilla on omia kouluikäisiä lapsia, niin uusperheestä ei koskaan tule yhtä perhettä, vaan saman katon alla asuu kaksi eri perhettä, jotka yrittävät luovia samassa taloudessa (käänteisesti: yhteneväinen perhe tulee vain, jos lapset ovat pieniä, tai vain toisella on lapsia).

Olenko mielestäsi oikeassa vai väärässä?

Meidän perheessä on minun ja yhteisiä lapsia, toimii. Voisi olla haastavaa jos miehelläkin olisi lapsia edellisestä liitosta.

meillä toimi ainakin kohtalaisesti, uusperheessä on yksi yhteinen lapsi ja miehen entisestä suhteesta toinen, joka asui meillä noin puolet ajasta.

Emme selvinneet täysin ilman uusperheeseen liittyviä ongelmia, mutta onhan kaikissa perheissä ongelmia, joten aika luonnollista on, että uusperheessäkin on myös sellaisia, myös niitä, jotka liittyvät nimeomaanuusperheeseen. Mutta olimme kuitenkin selvästi yksi perhe, lapset tuntevat toisensa täysin sisaruksiksi, eivät puolikkaiksi (yhteisellä lapsella ei ole muita sisaruksia, miehen lapsella on muitakin sisaruksia äitinsä puolella, hekin tärkeitä tytölle).

Miehen lapsi on jo aikuinen ja edelleen viettää meillä ehkä noin yhden viikonlopun kuussa oman perheensä kanssa, joten kaipa hänenkin mielestään meidän kotin on hänenkin kotinsa ja perhe hänenkin perheensä, tuskin hän muuten meillä enää kävisi? Eli ainakin kohtalaisesti olemme onnistuneet, ja jotenkin uskon, että tämä kahden perheen elämän on ollut miehen lapsellekin ihan hyvä juttu, parempi kuin jos hänen vanhempansa olisivat eron jälkeen jääneet kumpikin sinkuiksi ja keskittyneet vain kasvattamaan häntä.

Mitäpä luulette voisiko tällainen toimia? Itse olen 41v ja tyttöni ovat 12 ja 14v. Miesystävä 55v ja hänellä 2 aikuista lasta jotka tahollaan parisuhteessa, mutta lapsenlapsia ei ole vielä. Mies on tavannut lapseni lyhesti, ja vaikutti kovasti pitävän heistä. Osaisitteko te kokeemusta omaavat aavistella mitä ongelmia tällaisessa uusioperheessä voisi tulla eteen?

Tuoko on joku ylpeilyn aihe, että on toimiva uusperhe?

Kyllä se on ylpeilyn aihe, todellakin :)

Vihdoin on kunnollinen toimiva parisuhde, missä myös lapset on onnellisia!

Väitän, että olemme kokonainen perhe, vaikka kaikki lapset ovatkin koululaisia. Miehen lapsista yksi asuu meillä pysyvästi, minun tyttöni myös ja tuleva vauva. Miehen toinen lapsi meillä vähintään jokatoinen vkl ja lomilla enemmän ja tarpeenvaatiessa muutenkin.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 09:35"]

En :) meilläkin on loistavasti toimiva ja onnellinen uudperhe :)

[/quote]

Samoin:) Lähes 20 vuotta toiminut jo:D

Nro 6, ongelmia ei voi ennustaa :)

Kannattaa tutustuttaa mies ja lapset rauhassa ja kuunnella lasten mielipidettä. Ja antaa tarvittaessa AIKAA kaikille osapuolille.

ap

Miten pitkään olette olleet uusperhe? Onko teillä ollut missään vaiheessa ongelmia? Ja miten selvisitte niistä? Elän uusperheessä itsekin, ja väitän, että perheeksi hioutuminen vie aikaa ja jonkinlaiset kasvukivut kuuluvat asiaan. 

En vaihtaisi päivääkään pois :-)

Toimiiko se vain sinun mielestäsi vai ovatko miehesi lapsetkin tyytyväisiä? Voivatko miehesi lapset rehellisesti sanoa että ovat onnellisia siitä etteivät heidän vanhempansa ole enää yhdessä?