Kaksi viimeisintä pomoani (naisia molemmat) ovat tappaneet työhaluni

9/16: Mulla on ihan samoja kokemuksia. Esimieheni on mies, joka todellakin johtaa tunteella: hän on erittäin asiaton, äyskii kaikille ja suuttuu pienistäkin asioista. Kommentoi ihmisten ulkonäköä tms. Hän pitää paria suosikkia alaisissaan, jotka saavat pompotella muita ihmisiä miten sattuu ja heidän kanssaan hän myös aivan avoimesti haukkuu muita työntekijöitä.

En muista, monesko vastaaja olin mutta se joka on nykyään kv-tehtävissä.

P.S. Minua muuten suunnattomasti ärsyttää tuo väittämä, että naiset toimivat tunteella ja miehet järjellä. Se on todellakin ihan bullshittiä.

up

Työskentelen miehenä naisvaltaisella alalla, ja ainakin minun mielestäni naispomoni ovat olleet kaikki ihan hyviä. Jokaisella tietysti on huonot puolensa, mutta omalla alallani kaksi katastrofaalisinta pomoa on ollut miehiä. Ja heitä kyllä voin sanoa aivan täysin käveleviksi katastrofeiksi, sellaisiksi, jotka eivät vain luo negatiivista ilmapiiriä työpaikalle tai vaikkapa syrji jotakuta, vaan jotka mm. ovat uhanneet väkivallalla, huutaneet kurkku suorana, haistatelleet, heitelleet tavaroita. Toisessa tapauksessa olin sivustakatsoja, toisessa olin toinen "pääsyytetyistä".

Naisten taholta ei ole tullut vastaavaa käytöstä, eikä tietenkään kaikkien miestenkään, vaan näiden kahden herrasmiehen.

Minäkö tämän kirjoitin?

Joo, kuulostaa pelottavan tutulta. Kaikki innostus työhön mennyt ja juuri kahden pomon takia.

sama täällä. Itse olin vapaaehtoinen, yt-t menossa. Mä teen niin hyvää tulosta ja talo on niin hyvä etten ollut ajatellut ikinä lähteä, mutta pomo kun vaihtui, meno muuttui niin huonoksi.

Saan palkan puolen vuoden ajan, tai osa siitä on jo mennyt ja sitten tulee vielä liiton rahat, eli tässä on ihan ok tilanne. Mielummin vaikka peruspäivärahalla kuin fiiis että yököttää joka hetki töissä.

Oli kiva että minuun suhtauduttiin asiallisesti loppuhaastattelussa. Kerroin mitä oli tapahtunut ja koska minun tekemiin valituksiin ei otettu kantaa, on parempi että lähden. Lupasivat soittaa jos tilanne muuttuu. En ole ainoa valittaja.

Tyhmää naisena sanoa mutta miespomot ovat kyllä naisia parempia. Yleisesti ottaen. Yhtään huonoa miespomoa ei ole eläessään ollut, naisia kaikki huonot. Tietty naisten joukossa myös hyviäkin.

Eipä ole itsellänikaan tosiaan ollut yhtäkään huonoa miespomoa. 

ap

Valitettavasti,paskoista päälliköistä työpahoinvointi johtuu.

Täällä kans yksi, joka tänäänKIN märehtinyt vittumaista pomoa töiden jälkeen neljä tuntia. Ainakin hoitoalalla vallanhimoinen ihminen, joka ei tiedä perustyöstä mitään, on pelottavan vaarallinen esimies. Onneksi meillä on osa porukasta tehnyt juuri ilmoituksen työsuojeluun. Omat työtehot ovat laskeneet, pomon aiheuttama kiukku ja mielipaha voi viedä parikin tuntia tehokasta työaikaa päivittäin pahoina hetkinä.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 23:00"]

Valitettavasti,paskoista päälliköistä työpahoinvointi johtuu.

[/quote]

Niinhän se aina on että muissa on vikaa, ei suinkaa minussa itsessä.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 23:28"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 23:00"]

Valitettavasti,paskoista päälliköistä työpahoinvointi johtuu.

[/quote]

Niinhän se aina on että muissa on vikaa, ei suinkaa minussa itsessä.

[/quote]Kummasti työilmapiiri muuttuu kuin iskusta kun pomo vaihtuu. Itsekin olen todennut tämän kahdesti, joten miten vika on minussa tai kollegoissa jos pomo on ainoa uusi asia?

Nähty on viimeisen päälle narsistisella luonteella varustettu esinainen, samoin toinen äärilaita eli hällä väliä -tyyppi, eivätkä kumpikaan heistä ollut hyvää pomoainesta - niitäkin kun on tavattu!

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 22:57"]

Tyhmää naisena sanoa mutta miespomot ovat kyllä naisia parempia. Yleisesti ottaen. Yhtään huonoa miespomoa ei ole eläessään ollut, naisia kaikki huonot. Tietty naisten joukossa myös hyviäkin.

[/quote]

Mun kokemus on taas päinvastainen. Kaikki minulla olleet naispomot ovat olleet hyviä tai jopa erinomaisia, miehissä on tullut vastaan useampikin huono. Onneksi hyviä on heissäkin.

Minä tein nuorena keikkatöitä useamman vuoden. Muutaman kerran mut lähetettiin paikkoihin joista varoitettiin etukäteen että pomo on hirviö. Pärjäsin näiden "hirviöiden" kanssa ihan hyvin sillä kun he töksäyttivät jotain typerää sanoin takaisin. Selän takana valittaminen ja ruikuttaminen ei auta.

Itse en halunnut käydä paikassa jossa oli kiltti, hiljainen hissukkapomo. En ikinä kuullut ensimmäisellä kerralla ohjeita ja ärsytti hokea mitä koko ajan.

Joskus kannattaa yrittää tutustua paremmin siihen kamalaan pomoon.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 22:57"]

Tyhmää naisena sanoa mutta miespomot ovat kyllä naisia parempia. Yleisesti ottaen. Yhtään huonoa miespomoa ei ole eläessään ollut, naisia kaikki huonot. Tietty naisten joukossa myös hyviäkin.

[/quote]

Onnittelut siitä, ettei sinulla ole ollut koskaan huonoa miespomoa! Minulla on työuran aikana ollut yhteensä ehkä noin tusina pidempiaikaisia lähipomoja - olen ollut myös keikkatöissä, ja sieltä pomoja on kertynyt varmaan toinen mokoma. Sukupuolijakauma on ollut sellainen, että naispomoja on kertynyt enemmän kuin miespomoja.

Kuitenkin kaksi huonointa pomoani ikinä on ollut miehiä. Ensimmäisessä vakityöpaikassa miespomon puutteellinen työnohjaus oli johtaa potkuihin. Onneksi sain suuni auki, ja pomoni pomo (mies, ja ehdottomasti paras henkilöjohtaja, joka minulla on koskaan ollut, tuolloin en edes tajunnut, miten huikean hyvä nimenomaan esim. konfliktien selvittelyssä) jopa uskoi minua. Toinen huono pomo on nykyinen esimieheni. "Asialliset asiat" kyllä hoituvat, sillä hän on erittäin kunnianhimoinen ja tuloshakuinen henkilö, mutta miesvaltaisen tiimin henkilösuhteet hän on saanut useaan kertaan solmuun omalla toiminnallaan. Työntekijöiden vaihtuvuus on suuri, ja talon sisällä hänellä alkaa olla jo sellainen maine, etteivät kaikki halua tiimiin työskentelemään, vaikka meillä on huikeasti suurempia vapauksia kuin useilla muilla tiimeillä. 

Myös paras lähipomoni koskaan on ollut mies, mutta sanoisin, että  naispomot ovat kuitenkin olleet tasaisen hyviä. 

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 22:59"]

Eipä ole itsellänikaan tosiaan ollut yhtäkään huonoa miespomoa. 

ap

[/quote]

Mulla on ollut sellainenekin, ja kaksi todella huonoa naispomoa ja kaksi TODELLA hyvää naispomoa. Nyt on taas kyllä todella p***a naispomo, muta onneksi tätä ei tarvitse enää monta viikkoa kärvistellä:) Eli ei vaan sukupuolikysymys, vaan luonne.

No en menisi sukupuolen mukaan tuomitsemaan. Te taidatte olla naisia itsekin? Eli mielestänne sukupuolemme pitäisi pitäytyä suorittavassa työssä ja miesten saada johtaa, koska he teidän kokemuksen mukaan ovat vain parempia?

Itselläni on hieman laajempi työkokemus (siis en ole työskennellyt vaan "hoitoalalla" vaan edennyt tasaisesti kotimaiselta kentältä kansainvälisiin tehtäviin) ja useita pomoja olen nähnyt. Suurin osa on ihan ok, pieni prosentti kivoja ja osa ihan kauheita ihmisiä. Tämän hetkinen pomoni on sellainen  ihminen, että pelkkä ajatus töihin menosta ahdistaa päivittäin. Hän on muuten mies. Ei, enkä ole mikään miehiä vihaava lehmä vaan myös miespuoliset työkaverini ovat puhuneet tämän miespomon aiheuttamasta ahdistuksesta. 

Allekirjoitan. Minulla on ollut pääasiassa naisia esimiehinä ja johtaminen on ollut kaikilta hakusessa. Työpaikkaa johdetaan tunteella, yhtenä päivänä yhtä, toisena toista, henkilökunta klikkiytyy, kun jokaiselle pitää olla kiva ja kellekään ei saa tulla paha mieli, paitsi sille joka sattuu sinä päivänä olemaan epäsuosiossa. 

Olenkin nyt vaihtamassa alaa ja yksi keskeinen seikka mikä vaikutti uuden alan valintaan oli miesvaltaisuus. 

Minulla taas huonot pomot ovat olleet miehiä. Olen alalla, jossa on aika tasaisesti miehiä ja naisia. Miespomoissa on ehdottomasti ne surkeimmat tapaukset. Pahin oli pomo, joka harjoitti seksuaalista häirintää.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2013 klo 09:43"]

Allekirjoitan. Minulla on ollut pääasiassa naisia esimiehinä ja johtaminen on ollut kaikilta hakusessa. Työpaikkaa johdetaan tunteella, yhtenä päivänä yhtä, toisena toista, henkilökunta klikkiytyy, kun jokaiselle pitää olla kiva ja kellekään ei saa tulla paha mieli, paitsi sille joka sattuu sinä päivänä olemaan epäsuosiossa. 

Olenkin nyt vaihtamassa alaa ja yksi keskeinen seikka mikä vaikutti uuden alan valintaan oli miesvaltaisuus. 

[/quote]

Mä olen miesvaltaisella alalla, ja olen päätynyt siihen tulokseen, että alasta riippumatta yleensä ne "väärää" sukupuolta olevat ovat parempia johtajia. Ehkä vähemmistössä oleva sukupuoli joutuu kovemman prässin läpi. Miesvaltaisilla aloilla kaikki kohtaamani naispomot ovat olleet hyviä. (Näitä on sattunut useampi kohdalle.) Miehissä vaihtelua on ollut enemmän. Naisvaltaisilla aloilla olevat taas sanovat usein päinvastaista.

Miesten huonous pomona on ehkä keskimäärin erilaista kuin naisten: Ongelmallisimmat tapaukset eivät ole niinkään tuo tunne-elämään keskittyneitä johtamisessa, vaan päinvastoin. Mutta ei sekään todellisuudessa ole hyvä: Eräässäkin paikassa toimittiin henkilöstön näkökulmasta erittäin ongelmallisesti, vaihtuvuus oli kova ja paikka meni koko ajan alaspäin, mutta ei missään vaiheessa tajuttu, että vika on juuri siinä, että niitä ihmisiäkin pitäisi johtaa, ei vain numeroita.

On myös täysi myytti, että miehet eivät antaisi tunteidensa viedä päätöksissä. Sellaiset ihmiset vain verhoavat tunteensa näennäisiin järkiperusteisiin ja usein eivät edes tunnista itse, että oikeasti tekevät täysin tunneperäisiä ratkaisuja, sillä perusteella, että eivät esimerkiksi tykkää jostain tyypistä vaan itsekin kuvittelevat tekevänsä päätökset järjellä. Silloin menee todella hankalaksi saada heille perusteltua toinen näkökulma, kun eivät itsekään tajua millä perusteella oikeasti päätyivät ratkaisuunsa. (Eivät kaikki miehet toki ole tällaisia, ja myös naisista näitä löytyy. Mutta miehillä yleisempää.)

Molemmissa tavoissa toimia on siis sudenkuoppansa, ideaali olisi johtaja, joka osaa tunnistaa itsessään sekä tunne että järkipuolen, käyttää niitä oman itsensä ja muiden tulkitsemiseen ja käyttää niitä tasapainoisesti.

t. 9