Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

"Tää vauva ei synny ikinä"-kiukku. :(

Vierailija
04.09.2013 |

40+1, eli ei vielä edes mitenkään pahasti pitkittynyt, mutta kun ei jaksaisi enää odotella. Kiukuttaa, oon ihan kamala mun miehelle ja vitutus on huipussaan. Helpottaako tää vasta lapsen syntymän jälkeen? Miksei meidän vauva synny...:(

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
04.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Höpö höpö. Kolmas raskaus mulla ja nyt ohi lasketun 40+3. Se on se laskettu vaan arvio, yliaikaisuus on yli 42 että siihen asti kannattaa vaan rentoutua, turhaan väsytät itteäs hermoilemalla.

Sinikka

Vierailija
2/4 |
04.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toi tunne muuttuu syntymän jälkeen :) Itse olin myös tuossa la:n tuntumassa jo aivan kypsä ja en olisi millään jaksanut enää odotella. Sitten syntymän jälkeen ei enää vituta se että en jaksa enää odotella, sitten alkaa pikku hiljaa päässä viiraamaan kun ei saa ikinä nukkua :D Ja pitäs osata jakaantua kymmeneen paikkaan yhtä aikaa. Mutta kaikkeen tottuu ja kaiken sitä vaan on aina valmis tekemään sen pienen murun eteen <3

Ei varmaan helpota turhauttavaa odottelua, mutta sitten kun vauva on syntynyt niin itsellä tuli muutaman viikon jälkeen jotenkin kamala ikävä sitä tunnetta, kun vauva leikkii vatsassa. Vaikka se välillä odotuksen loppu puolella tekikin ihan kipeääkin :)

Nooo eipä tarvitse enää ikävöidä, nyt odottelen seuraavaa kun esikoinen on vuoden vanha ja odottelen innokkaana milloin alkaa tuntea päivittäin liikkeitä :) Sen voin kyllä sanoa, että toista odottaessa on paljon rennompi, hyvä jos välillä edes muistaa olevansa raskaana. Ei paljon turhia murehdi yms. Se on se esikoisen odottaminen niin jännä paikka ;) Tapahtuu niin paljon uutta ja jännittävää. Eiköhän kohta sinullakin ole oma pieni vauva sylissä hoivattavana! Jaksaa jaksaa vielä odottaa :) Vauva tulee kun on valmis tulemaan maailmaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
04.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Synnytyksen käynnistyniseen tuntuu liittyvän aikamoinen hormonimyräkkä pahimmasta raivosta lohduttomaan itkuun. Ainakin mulla näin. Koita selittää miehellesi että se on vaan syytön kärsijä kaikkien hormonien keskellä, josko se jaksais paremmin. Ja raivoa vaan jos raivostuttaa. 

Vierailija
4/4 |
04.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuohon kakkosen kommenttiin sen verran että en kyllä ikinä oo kaivannu raskausaikaa. Raskaana olo on ihan perseestä, ei sille mitään voi(mulla nyt viikkoja vasta 28 ja oon ihan kypsä tähän). Lasten syntymän jälkeen ehdottomasti parasta on ollu se että voi taas nukkua vatsallaan(ja on ne vauvatki ihan kivoja)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kaksi yhdeksän