Hedelmätön sukupolvi

Kopsattu MTV3:n Helmi-sivustoilta:



Kukapa olisi arvannut, että suvunjatkamiskyky määräytyy pitkälti jo ennen syntymää! Tanskalaismiehillä on todistetusti maailman huonoimmat siittiösolut, mutta vastuu siitä on tutkijoiden mielestä äideillä. Olisiko edellisen sukupolven pitänyt tietää enemmän ympäristömyrkyistä tai tupakoinnista, vai olisiko lapset pitänyt synnyttää aikaisemmin?



Tanskan tilanne on varoittava esimerkki siitä, miten luonto alkaa säännöstellä lisääntymistä, kun elinolosuhteista tulee liian keinotekoiset.



Vasta julkaistujen tutkimusten mukaan enää 30 % nuorista tanskalais-miehistä pystyy jatkamaan sukuaan vaivattomasti. Muiden täytyy vain yrittää yhä uudestaan, mutta onneksi sen tekee mielellään, ainakin ensimmäiset pari vuotta! Melkein puolet eli 40 % miehistä sijoittuu siemennesteensä puolesta hedelmällisyysrajan alapuolelle, mikä tekee lapsettomuudesta mittavan ongelman myös perheen perustamisesta unelmoivalle naiselle. Olisi aika surullista, jos naiset alkaisivat vaatia kumppaniltaan hiv-testissä käynnin lisäksi myös todistusta siittiösolujen laadusta. Tanskalaisen professori Niels Erik Skakkebaekin mukaan osa nuorten miesten siittiösoluista on joko epämuodostuneita tai liikkumattomia. Terveitä siittiöitä on enää alle 10 prosenttia ja siemennesteen määräkin on vähentynyt. Kivessyöpätapaukset ovat samalla lisääntyneet 200-prosenttisesti parin sukupolven aikana.



Tarinat jääkarhuista, joilla on sekä uroksen että naaraan sukuelimet, ovat surullisen kuuluisia, mutta sama ilmiö on alkanut näkyä myös ihmisissä. Yhä useammalta tanskalaispojalta puuttuu riittävästi mieshormoneja normaalien sukuelinten kehittämiseen, eivätkä kivekset laskeudu paikoilleen. Nykyisin jopa 6-7%:lla tanskalaisista poikavauvoista on sukuelinten epämuodostumia.



Äidin raskauden aikaisen tupakoinnin tiedetään vaikuttavan negatiivisesti pojan hedelmällisyyteen heikentämällä siemennesteen laatua. Pojan omat elämäntavat vaikuttavat luonnollisesti asiaan, mutta hänen äitinsä ikä on yllättäen paljastunut yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä pojan suvunjatkamiskykyä ajatellen.



----



Biologiselta kannalta ajatellen lapset olisi parasta saada kaksikymppisenä, eikä vasta lähempänä neljääkymmentä, jolloin naisesta voisi periaatteessa tulla jo isoäiti. Elämä ei ole kuitenkaan pelkkää biologiaa. Parikymppisenä useimmat vielä opiskelevat, eikä perheen perustamiseen ole varaa.



Parhaina edellytyksinä lapsen saantiin pidetään turvallista, vakituista työpaikkaa ja kokemusta parisuhteessa elämisestä. Useimmat naiset tuntevat olevansa valmiita vanhemmuuteen vasta täytettyään 30 vuotta. Siinä vaiheessa miehet ovat usein päässeet irtosuhteiden makuun, eikä luotettavan isäehdokkaan löytäminen lapselle ole kovin helppoa. Jos nainen joutuu pettymään miehiin toistamiseen, kolhuista toipuminen voi viedä jopa vuosia lapsen saannin kannalta otollista aikaa. Tuntuu vähän epäoikeudenmukaiselta, ettei miehen biologinen kello koskaan tikitä!