Miksi isät ovat eron jälkeen niin vähän lasten kanssa?

Äiti ei ole suostunut. Mieheni haluaisi lapsensa meille asumaan, mutta se ei käy, koska äidin elintaso perustuu lapsilisiin, elatusapuihin ja sairaan lapsen hoitotukeen. Edes kaikki viikonlopputapaamiset eivät onnistu, koska äiti saa sairasta tyydytystä pompotellessaan ex-miestään. Mies on käynyt lukemattomia kertoja turhaan exänsä oven takana lapsia noutamassa sovittuun aikaan. Ja ei, ero ei johtunut minusta, vaan ex-vaimon uudesta miehestä.

5 vastaa ap:lle: meillä isä osallistui toki lasten hoitoon ennen eroa, oli kyllä työn takia paljon poissakin, mutta kotona ollessaan teki paljon asioita lasten kanssa. Mutta ilmeisesti tuli sitten yllätyksenä se, että niiden lasten kanssa ei voi käydä vaan hoploppailemassa joka (toinen) viikonloppu, vaan se vastuu on vähän muutakin. Ja on tosiaan kieltäytynyt ottamasta lapsia luokseen esim. siitä syystä, että uuden puolison vuorotyö on niin haastavaa tms. että on hankalaa jos lapsetkin ovat siellä...

No jos miehellä on uusi suhde, niin syy on hyvin selvä. Naiset ovat lähes poikkeuksetta äärimmäisen mustasukkaisia miehen aikaisemman suhteen lapsista ja helposti aloittavat riitoja tai murjotusta, jos ovat näiden kanssa samassa tilanteessa.

Lapset ovat oikeasti aika tylsää seuraa, ja vapaalla miehellä on muitakin asioita kilpailemassa hänen huomiostaan. Koettaa nyt uskoa, että harvalle miehelle oma perhe on sellainen "kaikki kaikessa" -juttu kuin monille naisille. Kyllä mies omaa äitiäänkin rakastaa, mutta ei häntäkään tarvitse joka viikko käydä katsomassa.

Meillä sovittiin yhteisymmärryksessä, että lapset muuttavat kanssani ja että isä näkee joka 2. vkloppu. Käytin lapsia myös omina vkloppuina isän luona. Aluksi näki myös viikolla. Tapaamissopimukseen minä vaadin, että isä saa nähdä joka arkiviikko lapsia. Kertaakaan ei ole 3 vuoteen halunnut nähdä enää muuta kuin joka toinen vkloppu ja kesällä 2 vkoa.

Miksi? Siksi, että löysi naisystävän ja ilmeisesti tämän naisystävän kanssa viettety aika on tärkeämpää. Nyt kun huuma on laantunut, näen selvästi, että miestä harmittaa. Muutti viela naisen kanssa pois yhteisesti tekemästämme talosta. Ei ole lapsille enää mitään ns. tuttua.
 Lapset eivät koe kodiksi taloa, jossa heille on yhteinen huone, joka on muut ajat työhuoneena. EIvät mene isälleen hinkuen enää, ei todellakaan. Pakko vaan mennä joka 2. vkl. Hän on kyllä silloin lastensa kanssa, mutta kohta kun ovat murrosiässä saa niittää mitä on kylvänyt.

Mies osoittautui huonommaksi kuin luulin. Naismaku paaaaaljon huonommaksi kuin luulin. Nyt sen tajuaa itsekin, mutta myöhäistä alkaa olla.

Munattomia selkärangattomia miehiä = pelkäävät yksinäisyyttä ja suostuvat uusien naisystävien pyöriteltäviksi omien lasten kustannuksella.

Eli siis sen lisäksi, että mieheni on harvinainen poikkeus kun haluaa olla lastensa kanssa, niin myös minä olen harvinainen poikkeus, koska haluan, että miehen lapset ovat meillä ja ovat rakkaita minulle. Ovatko myös miehen lapset outoja tapauksia, koska ovat todella innoissaan uudesta pikkuveljestään eivätkä mitenkään koe tätä vain puolikkaana veljenä?

No meidän uusperheessä ei ongelmia ole ollut ja syykin on ilmeisesti aika selvä. Kun isä tuntee vastuunsa ja haluaa olla lasten kanssa, niin alusta asti on ollut selvää, että isän lapset kuuluvat meidän perheeseen eivätkä ole mitään satunnaisia vierailijoita.

ap.

Äiti yleensä saa aina lapset erossa. Jos olisin mies ja joutuisin maksamaan elareita, en ihan periaatteesta ruokkisi lapsia omilla rahoillani useammin kuin pakko. Lapset tarvitsevat isän luona myös enemmän tilaa jos ovat siellä jatkuvasti, ei sekään ole helposti järjestettävissä, kun saa elareiden takia muutenkin kitkutella kädestä suuhun.

Jatkan vielä numeroa 13, että eron jälkeen isä joutuu maksamaan lasten ja exän elämästä saman kuin ennen eroa koko perheen elämästä, lisäksi vielä oman asumisensa ja ruokamenot. Ex taas ei menetä erossa mitään, lasten parasta ajatellen hän saa jäädä entiseen asuntoon ja isä joutuu maksumieheksi. Miehillä ei ole mitään oikeuksia :(

Jotkut miehet eivät kestä jatkuvaa luopumista. Ymmärtäähän sen. Toisilla menee niin pitkälle, että parempi ilman, kun joka viikko käydä läpi erotuska.

Meillä ainakin on näin ettei isä halua lapsiaan enempää tavata .

Vaikka olen pyytänyt.

Niin että parempi sitten olla kokonaan erossa lapsista, kun kestää sen hetken kun lapset lähtevät pois ja ikävä iskee? Ei käy järkeen. Ja sitä paitsi kyse olikin nyt siitä, että yleensä isät kuitenkin näkevät lapsia sen joka toinen vkl. Jos kerran lasten lähtiessä kamala erotuska iskee, niin miksei sitten nää lapsia useammin, niin ei olisi niin kova ikäväkään?

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 15:21"]

Meillä ainakin on näin ettei isä halua lapsiaan enempää tavata .

Vaikka olen pyytänyt.

[/quote]

Meillä myös näin. Pitkin hampain suostui joka toinen viikonloppu -järjestelyyn. Vaikutukset alkaa lapsissa näkymään, eivät enää edes itsekään aina halua isän luo mennä :( Välittää kyllä lapsista ja haluaa heitä omien sanojensa mukaan nähdä, mutta eron jälkeen kahden vuoden aikana ei ole kertaakaan itse pyytänyt lapsia luokseen. En tiedä onko uusi suhde sitten tärkeämpi vai mikä lienee. Todella harmi lasten kannalta.

Muuttuiko tilanne eron myötä vai oliko isä jo ennen eroa vähän lasten kanssa? Tuliko yllätyksenä, että mies ei halua tavata lapsia vai oliko huono isä jo aiemmin? Miksi sitten tämmöisen miehen kanssa tuli lapsia tehtyä, joka ei lapsia halua?

Ihmetyttää vaan niin kovasti. Ilmeisesti minun mieheni on harvinaislaatuinen kun lapset ovat hänen elämänsä tärkein asia. Tietysti minun lisäkseni. :)

ap.