Tutustuitko lasten myötä keneenkään?
Voiko muihin äiteihin tutustua perhevalmennuksissa, perhekerhoissa tai muualla? Siis tutustua kunnolla, en tarkoita sitä että tietää etunimen ja vaihtaa kerran kuussa pakon edessä lasten asioihin liittyen sanan tai kaksi.
Olisi kiva tutustua muihin tuoreisiin äiteihin, muutimme miehen kotipaikkakunnalle enkä tunne oikein ketään. Miehen sukulaiset (asuvat siis täällä) ovat etäisiä ja osa jopa avoimen vihamielisiä. Aikuisilla ihmisillä tuntuu lisäksi kaikilla olevan jo omat piirinsä ja tarpeeksi tuttavia joten helposti sitä jää jotenkin ulkopuoliseksi. Etenkin täällä (tosi sosiaalisetkin ihmiset joiden kanssa olen paikkakunnasta jutellut ovat sanoneet etteivät muutaman vuoden asumisen aikana tutustuneet täällä keneenkään, eivät siis kukaan nykyisin enää asu täällä).
Miten kannattaisi toimia että ei vaikuttaisi liian tuppautuvalta tai takertuvaiselta mutta kuitenkin saisi kontaktia muihin? En todellakaan odota saavani mitään sydänystäviä, olen realisti, mutta jos nyt joskus olisi juttuseuraa tai joku jolta pyytää hätätilanteessa apua ja jota vastavuoroisesti voisi auttaa.
Epätoivoiselta vaikuttaa, naapuritkaan eivät täällä tervehdi toisiaan. Vihaan tätä paikkaa, mutta pakko yrittää sopeutua.
Kommentit (2)
Juu, neuvolan kautta kuuteen äitiin, nyt ollaan kavereita jo yhdeksättä vuotta. Tarhan kautta noin kymmeneen isään ja äitiin, joiden osan kanssa ollaan säännöllisesti edelleen tekemisissä, vaikka lapset on jo koulussa.
Mulla ei ole oikein muuta neuvoa kuin juttele, juttele ja juttele, aina kun tapaat muita äitejä tai isiä. Toimii täällä Helsingissä, missä ihmiset on yleisesti ottaen avoimia ja vastaanottavaisia. Ehkä vaikeempaa paikkakunnalla, jossa naapuritkaan ei tervehdi toisiaan.
Tarhan täteihin, ja mukaviksi ja asiantunteviksi totesin.
"Miesnäkökulmaa"