Olen saamaton,vertailen itseäni muihin..

...en ole tyytyväinen tilanteeseeni ja pelkään.

Näitä kaikkia asioita olen tuntenut kohta vuoden. 

Vertailen itseäni muihin tai enemmänkin muiden tekemisiin. Katson, kun kaverit lähtevät opiskelemaan ja töihin, ehkäpä toiselle paikkakunnalle (mikä on "paaljon" hienompi paikka, kuin oma "tuppukylä"). Välillä haluaisin itsekkin, mutta minulla on kaikki täällä missä nyt asun (tai no ei ihan kaikkea: parhaimmat ystävät). Tähän tilanteeseen/ajattelutapaan en ole tyytyväinen.

Jollain tavalla myös pelkään tehdä muutoksia; muuttaa toiselle paikkakunnalle yksin, lähteä opiskelemaan toiselle ihan uudelle ja vieraalle paikkakunnalle YKSIN. Ja tiedän kyllä, etten voi aina raahata jotakuta mukanani, mutta jotenkin vaan pelkään ja se ärsyttää suunnattomasti. Tarvitsen rohkeutta ja jonkun potkimaan perseelle ja rohkaisemaan, mutta vielä tähän mennessä kukaan ei ole sanonut sitä rohkaisevaa lausetta. Ja kyllä, kukaan muu ei voi minua auttaa kuin minä itse, minun pitää ottaa itseäni niskasta kiinni, koska täällä eletään vain kerran ja kadun, jos jätän jotain tekemättä. Mutta tämäkään ei saa minua tekemään mitään konkreettista asian eteen. Ja se tekee minusta saamattoman. :(

Olisi vielä tuhat asiaa, mistä haluaisin kirjoittaa ja selventää tätä "ahdinkoani", mutta tämäkin taitaa olla jo liian pitkä itkuvirsi. 

Suurin ongelmani taitaa kuitenkin olla itseni vertaileminen muihin. 

En tiedä pitäisikö minun nyt kysyä, että mitä pitäisi tehdä tai mitä tästä ajattelette, koska kuitenkin tämä on tosi yksilökohtaista ja ei kukaan voi täysin tietää mitä toinen ajattelee ja sitä kautta antaa "täydellisiä" neuvoja toiselle.

Huoh, olipa sekavaa.. Mielipiteitä saa kirjoittaa ja mielellään rakentavaa palautetta, ei turhaa sättimistä.