Onko vaatimattomuus aina hyve?

Äitini on aina ollut äärimmäisen vaatimaton jopa ärsyttävyyteen asti. Ei vaadi mitään, mikään ei häiritse vaikka koko kodin sisustus olisi eriparia ja yhteensopimatonta, siisteydestä on tosi tarkka mutta muuten ihan tosi vaatimaton. Ja nyt eläkkeelle jäätyään saattaa ihan helposti sanoa ettei hänellä ole rahaa eikä varaa laittaa sitä tai tätä. Menee välillä jopa ihan yli ymmärryksen hänen vaatimattomuutensa kun hän puhuu tyyliin "ei kai sitä meikäläinen tarvi kuin lääkkeet ja katon pään päälle" jne. Itseäni jotenkin on aina ahdistanut tuollainen. Tietynlainen vaatimattomuus kaunistaa, mutta minusta äidilläni menee homma pahasti "yli".