Lue keskustelun säännöt.
Taisin eilen saada pienen hermoromahdukset. (sisältää vuodatusta)
22.11.2013 |
Olen jo jonkin aikaa tuntenut itseni kotona yksinäiseksi ja onnettomaksi, vaikka minulla ihana mies onkin. Olen töissä ja nyt raskaanakin, ihan suunnitellusti. Yksi 2,5 vuotias lapsi on entuudestaan. Käyn töissä. Olen ollut todella väsynyt arjen pyörittämiseen ja siihen, että kaikki on minun vastuulla kotona. Mies auttaa pyydettäessä ja tekee kotihommia, mutta pääsäntöisesti työpäivän jälkeen syö ja isthataa tietokoneelle jossa sitten meneekin koko ilta. En vain ole enää (omaa tyhmyyttäni) sanoa, että voisi imuroida yms. Itse teen kaksivuorotyötä.
Nyt sitten miehen isä oli heitetty pihalle kaverinsa luota jonka nurkissa on loisinut ja meillehän se tuli. Eikä ole hajuakaan kauan se täällä loisii. Eka aikaraja siihen, että hänen piti lähteä omien sanojensa mukaan meni jo.
Eilen jo aamulla töihin lähtiessä alkoi ahdistamaan että se änkeää viideltä samaan kahvipöytään ja on kuin ei mitään olisi tapahtunut. Laitoin itseni, herätin lapsen yms. ja vein sen päiväkotiin. Oli ihana mennä töihin koska siellä saan olla oma itseni ja minua arvostetaan.Töistä tultu hain lapsen, kävin kaupassa, tulin kotiin ja laitoin ruuan. Kun ruoka oli pöydässä kaikki tuli syömään, tämä appikin joka ei ole tuonut rahaa senttiäkään tähän taloon.
Kesken syönnin vain purskahdin itkuun. Mies hoiti ruokailun loppuun ja tuli sitten perässäni makuuhuoneeseen. Itkien sitten sain sanottua miten ahdistunut ja onneton olen tästä kaikesta. Mies oli oikeasti pahoillaan ja sanoi, ettei ole tajunnut miten väsynyt olen. Lupasi kiinnittää enemmän huomiota kotoitöihin pyytämättä jne.
Mutta miten me päästään eroon tuosta apesta. Miestä jota ei ole vuosikausiin oma rahattomuus häirinnyt kun aina on jonkun nurkissa saanut loisia. Ei ole edes yrittänyt tehdä mitään esim. sossuntukien eteen. Aina on työt tehnyt pimeästi, eli ei ole mitään työttömyystuloja yms. Pakko sille on joku aikaraja antaa mihin mennessä hommaa itselleen jonkun toisen paikan..mutta aina tulee se jokin este..
Hieman säikähdin itsekin omaa reaktiotani. Miten jaksan, kun vauva tulee kesän korvilla? Tahtoisin vain elää normaalia elämää OMASSA kodissa.
Kiitos kun sain vuodattaa tämän edes jonnekin.
Kommentit (5)
Hei.
Kirjoituksessasi piilee ehkä muutakin väsymystä, mutta kommentoin vain tuohon appi-asiaan.
Sinä ja miehesi päätätte, kuka voi olla kodissanne ja kuinka kauan ja millä ehdoilla. Perheessä ei voi toinen aikuinen pelkästään päättää. On selvä, että pulassa olevaa omaista voi joskus joutua auttamaan oman mukavuuden kustannuksella, mutta siinäkin asiassa on tärkeä pysyä kohtuudessa. Ei voi auttaa muita jos sitten itse väsyy siitä niin, että on sen takia avun tarpeessa. RAJAT ovat ne asiat, jotka suojelevat myös perhettä. Te laaditte rajat yhdessä miehesi kanssa. Et voi heittää appeasi ulos tänään, mutta voitte sopia kohtuudellisen ajan johon mennessä hänen on poistuttava. Appesi on hoidettava itse oma peruselämänsä kuntoon. Ottamalla vastuun hänen elämästään tavallaan teette myös hänelle väärin. Hänen on vaan haettava asunto itse ja oltava oman elämänsä aikuinen eikä miehesi 'lapsi'.
Toivottavasti saatte rauhallisesti miehesi kanssa asiallisen keskustelun ja toimintasuunnitelman laadittua, jonka sitten esitätte apellenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka mä en ole raskaana enkä edes väsynyt, niin meillä ei tasan loisisi mikään ylimääräinen äijä tai akka nurkissa... No joo, ehkä viikon tai pari, jos olisi hyvä syy kuten putkiremppa tms., mutta muuten en näe että mulla olisi velvollisuus passata ketään ilmaiseksi. Saatika olla muuten vieraskorea omassa kodissani. Eihän sitä voi edes rentoutua miten haluaa, jos appi pyörii nurkissa!!
Juttelehan miehesi kanssa, ja sovitte, että hän ottaa joku päivä isänsä mukaan ja menee kaupungin asuntotoimistoon tai sosiaalipuolelle yhdessä juttelemaan tilanteesta ja sen ratkaisusta. Ja kertoo isälleen, että kun vauvakin tulee niin ette pysty siinä tilanteessa pitämään vieraita jatkuvasti.
totahan se on kun mies ei nää jos ei sille rautalangasta väännä. mulla oli sama, tein kotitöitä ja olin väsynyt ja TOIVOIN että muut olisi huomanneet, tulleet auttamaan jne. paskat! ei kukaan nää kuin oman napansa eikä tajua jos ei itse sano! sitten kun sanoin, onneksi en odottanut liian kauan ettei tullut itkun kanssa niin homma korjaantui.
eli sano, tarpeeksi lujasti ja pidä puoliasi.
äh noi loisijat on kyllä yks riesa, minkäs teet. äijä töihin vaan, siis kotitöihin. aluksi käsket keittää kahvia tai hakemaan sufet kaupasta ja pullan kera. kai sillä nyt jotain rahaakin on! ja sitten sanot että imuroi päiväseltään ja harjaa rapun jnejne..jos tuntee olon sitten tukalaksi niin eiköhän poistu ;)
fidu tässä vieraisilla kukaan muukaan pääse..
Nyt sinulla on mitta tullut täyteen. On hyvä, että appesi ja miehesi huomasivat sen. Sinun ja miehesi tehtävä on ensisijaisesti pitää huolta omasta, tiedän kahden perheestä, teidän lapsesta ja itsestänne ja toisistanne ja vauvasta sitten kun se syntyy. Tukekaa appea oman asunnon etsimiseen ja asettakaa raja vieraavaraisuudellenne. Ja pyydä miehesi kumppaniksesi yhteiseen arkeen. Siksi teitä on siinä kaksi, että yhdessä tuette toisianne ja jaksatte paremmin raskaampia aikoina ja ilon koskettaessa saatte yhdessä olla onnellisia.
Voimia ja hyvää oloa arkeen! Yhdessä tekemistä ja kumppanuutta ja toistenne tukemista toivon sinulle ja miehellesi!
Tsemppiä! Raskaana ollessa muutenkin hormoonit jyllää eikä kukaan varmasti toivo tuollaista tilannetta.