Lue keskustelun säännöt.
Semihuonot lapsuusmuistot
04.12.2013 |
Vähän aikaa sitten oli ketju, jossa kerrottiin pahimpia lapsuusmuistoja. Vastaajilla oli alkoholismia, hyväksykäyttöä, väkivaltaa, suojattomuutta. Haluaisin kuulla sellaisia vähemmän vakavia lapsuusmuistoja, että osaisi ehkä välttää itse toimimasta lapsiaan kohtaan niin. Tarkoitan sellaisia, joista jäi paha maku, vaikkei asia välttämättä ollut kovin vakava.
Joku siinä ketjussa kertoi sellaisen, että 5-vuotiaana komennettiin, ettei tuon ikäinen enää saa juoksennella paljaana pihalla. Siinähän varmaan oli kyse siitä, että lapsi ymmärsi tehneensä jotain hävettävää, muttei ymmärtänyt mitä ja miksi, niin jäi sellainen epämääräinen "tein jotain kauheaa mistä äiti ei halua puhua" -olo.
Tämän tyylisiä siis, mitä olisi itse helppo vanhempana välttää. Kyseisen esimerkin voisi siis välttää sanomalla lapselle vaikka että isoilla lapsilla pitää olla vaatteet päällä, ettei luulla pikkuvauvoiksi tms jossei nyt suoraan halua sanoa, että pelkään että joku pervo runkkaa tuolla puskassa.
Kommentit (23)
En tiedä, meneekö nyt kuinka vakavan puolelle mutta ihan niinkin perusasioista puhuminen kuin kuukautiset, seksi jne. Meillä siis äiti ei koskaan puhunut noista asioista ja kun itselläni alkoi kuukautiset niin nekin oli jotakin niin hävettävää. Osoitettiin vain, että tuolla on siteitä ja siinä se.
Kaikki tiedot moisista asioista sain lähinnä terkan antamista "oppaista".
Eli puhukaa näistä asioista lastenne kanssa vaikka kuinka hävettäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äihupeni huomannut, että mä eksyneenä metsään 6 tunniksi. Olin6 v. Tuntui pahalta, kun kukaan ei ollut huomannut katoamistani, kun itkien lopulta löysin kotiin.
Pettymyksen tunne, kun äiti ei ollut synttäreille tehnyt täytekakkua. Oli vain muffinsseja.
Samainen äitini oli tyttäreni 9-vuotis synttäreillä kuukausi sitten ja oli sitä mieltä, että ens vuonna ei tartte enää synttäreitä pitää, kun tulee 10 v. täyteen.
Mun puolesta olkoon tulematta koko synttäreille ens vuonna, jos on noin vasten mielistä.
Jokalauantaiset siivousriidat. Äitini ja isosiskoni riitelivät. Äitini mielestä siskoni olisi pitänyt hoitaa hommansa, mutta se jumittui lukemaan lehtiä (tehtäviinkuului lehtihyllyn siivoaminen). Eikä se ollut pientä vaan inhottavaa. Itse hoidin nopeasti omat siivoustehtäväni, en tosin huolellisesti ja siitä sain kuulla. Vaikka siis kovasti siiteytty yritettiin ylläpitää, ei minusta onnistuttu tekemään siistiä. Oma kotini on harvoin siisti, toki siivoan kerran viikkoon, mutta joskus en ole sitäkään tehnyt. Tykkään että kaikki on helposti käsillä eikä jossain hankalassa komeron nurkassa. Enkä tosiaan ala tappelemaan omien lasten kanssa siivoamisesta. Mieluummin hoidan itse homman, kiva jos joskus auttelevat ja kai täytyy jollain lailla kouluttaa, että kaikkea osaavat sit omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin joulun aikaan tuli mieleen se miten äiti aina hoki ennen joulua että ei saa joulua kasaan ei saa lahjoja kasaan. Joka vuosi sama virsi, myös tänä vuonna olen sitä jo kuunnellut. Itse olen valinnut sen että meillä ei vaikka siivota mitään ylimääräistä tai väsätä ainuttakaan laatikkoa, kunhan vain on hyvä ja rento tunnelma.
Olen ap. Laitoin tuon semin vähän vitsillä, että ei niin pahoja kuin siinä edellisessä ketjussa vaan vähän vähemmän pahoja. Näin sanan iltapäivälehdestä viime viikolla, siinä oli teinien sanastoa, opin monta uutta sanaa!
Meilläkään ei juteltu menkoista mitään, sanottiin vaan, että tuolla on siteitä. Sitten oli aivan kauheaa, jos niitä ei ollutkaan, kun äiti meni jotenkin lukkoon, kun pyysi ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli nain ekana mieleen, se miten mua ja mun siskoa kohdeltiin epatasa-arvosesti meidan yhteiseen harrastukseen liittyen. Meilla on vuoden ikaero (mun sisko on vuoden vanhempi), joten pelattiin samassa joukkueessa. Mun sisko oli lahjakkaampi ja luultavasti innostuneempi kuin mina eli toisin sanoen parempi. Tasta syysta mun iska suosi mun siskoa. Tasta esimerkkina mieleen on jaany yks kerta, kun me molemmat tarvittiin uudet pelikengat ja me oltiin molemmat loydetty hyvat, joskin aika tyyriit kengat. Mun sisko tietenkin ne kengat ilman mitaan ongelmia, kun taas mulle laitettiin joku hintaraja. Loppujen lopuks sain tosin ne kengat, mut se tais olla mun aidin ansiota. Se varmaan puhu isalle jarkee, ettei se voi suosii mun siskoo noin.
Ei kuulosta yhtaan niin pahalta nain kirjotettuna, mut sillon kylla harmitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua jäi vaivaamaan se että sain nelivuotiaana olla yksin pihalla ja tehdä mitä huvittaa, useita tunteja kerrallaan. Kysyin äidiltä siitä ja hän vastas niin että mun lapsi on pian saman ikäinen, että eiköhän sitä jo pystyis olemaan...
Vaikka äiti muuten kohteli minua samanarvoisesti kuin veljiä, niin minä olin ainoa jonka huoneen sotkuisuudesta valitti, "tuollainen sottapytty vaikka on tyttö!" olin myös ainoa jonka piti siivota itse huoneensa, poikien huoneen siivosi äiti. Asenne oli ilmeisesti tullut omalta äidiltään, mummo myös aina kauhisteli "voi kuinka sotkuinen huone, naisihmisellä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka äiti muuten kohteli minua samanarvoisesti kuin veljiä, niin minä olin ainoa jonka huoneen sotkuisuudesta valitti, "tuollainen sottapytty vaikka on tyttö!" olin myös ainoa jonka piti siivota itse huoneensa, poikien huoneen siivosi äiti. Asenne oli ilmeisesti tullut omalta äidiltään, mummo myös aina kauhisteli "voi kuinka sotkuinen huone, naisihmisellä!"
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 23:51"]
Mua jäi vaivaamaan se että sain nelivuotiaana olla yksin pihalla ja tehdä mitä huvittaa, useita tunteja kerrallaan. Kysyin äidiltä siitä ja hän vastas niin että mun lapsi on pian saman ikäinen, että eiköhän sitä jo pystyis olemaan...
[/quote]
... siis sellaset 3-6 tuntia. Ymmärtäisin että mulla ei oo mikään kauhujen lapsuus, mutta en kyl itte päästä 4-vuotiastani ulos yksin, en ees tunniks, en ees vartiks :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kanssa päästäis. Ehkä omakotitalossa omalle pihalle keittiön ikkunan alle siten, että näen koko ajan mitä tekee.
Liiallinen vapaus ja liikaa rahaa. Oli noloa, kun muut lapset säästivät viikkorahoistaan, ja mun piti maksaa irtokarkit isän kännipäissään rehennellen antamalla sadalla markalla. Ei oltu edes mitenkään rikkaita. Isän mielestä olin aina iso ja pystyin katsomaan telkkarista mitä halusin (katsoin ja pelkäsin vuosia joitain ohjelmia ja vieläkin pelkään pimeää), minulle puhuttiin kuin aikuiselle esim. naisten ulkonäöstä (kiitti, pahat ulkonäköpaineet aina ollut, eikä viime vuosikymmenen ylipaino ole auttanut itsetunto-ongelmissa). Vaikka seksuaalisuudesta puhuttiin vapaasti, vanhemmat saivat sätkyn, kun kerran näkivät minun nykytermein "unnuttamassa". Muistan vieläkin sen häpeän, mikä siitä seurasi. Olenkin päättänyt suojella omia lapsiani tarkasti yhteiskunnan yliseksuaalisuudelta, mutta en syyllistä heitä ikinä omaan kehoon tutustumisesta.
Äitini on normaalimpi tapaus kuin isäni, mutta hänen raivarinsa ovat kyllä jääneet mieleen ja ikävä kyllä on tekemistä, etten toista samaa kaavaa. Kerran kun oli riita teini-ikäisenä, äiti sanoi nähneensä minut autoa ajaessaan, kun olin kävellyt kaverini kanssa, ja hän oli miettinyt että mitä oikein luulin olevani. Se satutti tosi paljon, vaikka tuntuu mitättömältä. Muistan tilanteen, jolloin kävelin kaverini kanssa - minulla oli uusi takki, joka oli minusta käsittämättömän hieno ja tunsin tosiaan itseni (kerrankin) nätiksi se päällä. Muistin sen jälkeen aina äidin sanat, kun laitoin takin päälle. Äiti ei koskaan ole tajunnut, miten huono itsetunto minulla on ja miten sekaisin se ihmeellinen ääripäiden kasvatus minut on saanut, vaikkei mitään todella traagista perheessä ole koskaan ollut.
Meillä ei myöskään kuukautisista puhuttu. Kun alkoi, käytin salaa äidin siteitä. Kävin myös ostamassa rintaliivit salaa. "Varastin" rahat kolikkoastiasta. Hävetti liikaa kun rinnat näkyi paidan läpi. Ja mitä tulee deodorantti-asiaan... voi luoja. Häpeä on kyllä kulkenut nuoren naiseuden rinnalla.
tuosta talvitakkiasiasta, että jos olen ostanut uuden takin niin kun menen kylään niin äidin, ensimmäiset, kommentit nähdessämme, mulle on: ai noin vaalea takki sulla, ei kyllä kauan hyvänä pysy tai, oot kyllä ostanut liian lyhyen takin. Viimeksi oli vain lyhyt, ai, tollanen takki.
Siinä eteisessä seistessä jo alkaa v tuttaa koko visiitti.
Se nolottaa kun mulla ei ole varaa ostaa kalliita lastenvaatteita (ostan esim lindexiltä) niin äiti kertoo että lapseni käyttämät vaatteet on lapsiorjatyövoimalla tehtyjä. Että mun pitäis tehdä lapsen vaatteet itse. Hän haluaa auttaa ja ompelee vaatetta, mutta mä en halua pukea tytölleni äidin ompelemia poikien vaatteita jotka on räätälöity monta vuotta vanhemmalle eli roikkuvat päällä. Mun lapsi on nätti pieni tyttö, ei mikään poikatyttö jonka pitää pukeutua säkkiin.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 00:47"]
Se nolottaa kun mulla ei ole varaa ostaa kalliita lastenvaatteita (ostan esim lindexiltä) niin äiti kertoo että lapseni käyttämät vaatteet on lapsiorjatyövoimalla tehtyjä. Että mun pitäis tehdä lapsen vaatteet itse. Hän haluaa auttaa ja ompelee vaatetta, mutta mä en halua pukea tytölleni äidin ompelemia poikien vaatteita jotka on räätälöity monta vuotta vanhemmalle eli roikkuvat päällä. Mun lapsi on nätti pieni tyttö, ei mikään poikatyttö jonka pitää pukeutua säkkiin.
[/quote]
Voi ei, meillä nimittäin äitini ompelee vaatetta minulle, kokona jona minut näkee eli xxxxl (olen kokoa 40-42). :) Äitini siis on hoikka, ja minä olen, no, ilmeisesti hänen mieleensä ryhävalas :)
Tää nyt ei ehkä mee tohon kategoriaan mut jostain syystä tuli mieleen se kun jos murehdin jotain niin mutsi sanoi aina jotain sen tapaista kuin "ei sitä kukaan muista" ja "turha sitä on miettiä" eikä ymmärtänyt että ikävien tilanteiden hallinnassa oleellista olisi ollut että olisi yhdessä käyty läpi, että mitä sitten voi tehdä jos paska lentää tuulettimeen. Musta tuollainen hyssyttely on aivan hyödytöntä.