Semihuonot lapsuusmuistot
Vähän aikaa sitten oli ketju, jossa kerrottiin pahimpia lapsuusmuistoja. Vastaajilla oli alkoholismia, hyväksykäyttöä, väkivaltaa, suojattomuutta. Haluaisin kuulla sellaisia vähemmän vakavia lapsuusmuistoja, että osaisi ehkä välttää itse toimimasta lapsiaan kohtaan niin. Tarkoitan sellaisia, joista jäi paha maku, vaikkei asia välttämättä ollut kovin vakava.
Joku siinä ketjussa kertoi sellaisen, että 5-vuotiaana komennettiin, ettei tuon ikäinen enää saa juoksennella paljaana pihalla. Siinähän varmaan oli kyse siitä, että lapsi ymmärsi tehneensä jotain hävettävää, muttei ymmärtänyt mitä ja miksi, niin jäi sellainen epämääräinen "tein jotain kauheaa mistä äiti ei halua puhua" -olo.
Tämän tyylisiä siis, mitä olisi itse helppo vanhempana välttää. Kyseisen esimerkin voisi siis välttää sanomalla lapselle vaikka että isoilla lapsilla pitää olla vaatteet päällä, ettei luulla pikkuvauvoiksi tms jossei nyt suoraan halua sanoa, että pelkään että joku pervo runkkaa tuolla puskassa.
Kommentit (23)
Vähän ohi aiheen, mutta oliko teidän äideillä sellainen äänensävy, mikä sai veret seisahtumaan? Meillä oli. Voin kuulla sen vieläkin. Tiina, tuleppas käymään täällä ja heti meinasi tulla pissa housuun kun tiesi että nyt ei kunnian kukko laula. Joskus kun oltiin jo lähes aikuisia äiti käytti samaa sävyä ja sanoi tyyliin tyhjennätkö astianpesukoneen, alettiin siskojen kanssa nauraa, että et voi käyttää sitä ääntä jossei ole tosi kyseessä ja että vieläkin pelästyttiin kaikki, vaikka oltiin parikymppisiä.
Kerroin tämän jo siinä toisessa ketjussa, mutta meillä oli ihmeellinen palautteenantokulttuuri. Kun lähdettiin kylästä kotiin, sain autossa haukut, miten typerästi olin käyttäytynyt. Se oli nöytyyttävää ja pilasi kivan vierailun. Näitä sattui monesti. Olisi pitänyt selittää, mitä tein väärin ja miten toivottaisiin minun käyttäytyvän kylässä, näistä jäi vaan häpeän tunne, että olen ihan paska.