Lue keskustelun säännöt.
Ongelmallinen tilanne miehen vanhempien kanssa
12.10.2013 |
Kysynpä nyt neuvoa, millä voisi kireää tilannetta helpottaa...
Eli tilanne on tämä: olen menossa naimisiin ihanan miehen kanssa muutaman kuukauden kuluttua, mutta onneamme varjostaa se, että mieheni vanhemmat eivät hyväksy minua. Konkreettista syytä en tiedä, muuten kuin sen, että tienaan vähemmän kuin mieheni, sillä valmistuin kolmannen asteen koulusta vasta vuosi sitten, kun taas kolme vuotta vanhempi mieheni ammattikouluasteen koulutuksen hankkineena on ehtinyt olla työelämässä jo useita vuosia ja ehtinyt nousta omalla alallaan hyvään asemaan ja tienaamaan hyvää palkkaa. Raha ei meille kahdelle ole ongelma, sillä maksamme molemmat omat menomme ja huvittelumme ja osallistumme yhteisen talouden kuluihin tasavertaisesti. Mieheni vanhemmat ovat usein sanoneet miehelleni, että tuhlaamme rahaa liikaa panostaessamme esimerkiksi kotiimme (ollana puolitoista vuotta sitten muutettu isompaan asuntoon ja hankittu muutamia huonekaluja ja uusittu pintoja, sekä hankittu mm. uusi tv) ja matkustamiseen (1-2 kertaa vuodessa n. viikon reissuja, joiden kulut menevät puoliksi), ja että heidän mielestään minä käytän miestä hyväkseni.
Mieheni kosi minua kesällä, ja juhlimme häitä perheidemme kesken helmikuussa, minkä jälkeen lähdemme häämatkalle. Kosintaan miehen vanhemmat suhtautuivat ynseästi, totesivat vain puhelimessa "jaa", ja nyt kun häiden ajankohta on varmistunut, ovat taas puhuneet miehelleni siitä, miten heidän mielestään miehen ei pitäisi mennä naimisiin kanssani.
Tilanne on niin tulehtunut, että mieheni ei olisi halunnut edes kutsua perhettään paikalle. Minä sain kuitenkin miehen kutsumaan heidät, jotta heillä olisi edes mahdollisuus osallistua lapsensa häihin, sillä miehen sisarusten kohdalla heille ei sitä tilaisuutta tullut. Emme juurikaan vietä aikaa miehen vanhempien luona, ja niinä harvoina kertoina, kun käymme heillä, tunnelma on kireä ja lähdemme pian.
Miehen muu suku on ottanut minut hyvin vastaan, samoin kuin oma sukuni on ottanut mieheni erittäin lämpimästi vastaan. Oma äitini itki onnesta kuullessaan kosinnasta ja itki onnesta uudestaan, kun kuuli, että hääpäivä on lyöty lukkoon.
Haluaisin kovasti tulla toimeen mieheni vanhempien kanssa, mutta en vain keksi, millä saisin heidät hyväksymään minut. Yritän tavatessamme aina parhaani mukaan olla kohtelias ja keksiä keskustelunaiheita, jotta tunnelma ei olisi niin kireä. En kuitenkaan juurikaan saa vastakaikua. Olen erittäin perhekeskeinen, enkä haluaisi, että mieheni suhde vanhempiinsa kärsii minun takiani, mutta mies on tosiaan tällä hetkellä siinä pisteessä, että katkaisee pian välit heihin. Oma olo on voimaton, sillä en tiedä, millä korjaisin tilanteen ja saisin vanhemmat hyväksymään minut. Jos olisin tehnyt jotain konkreettisesti väärin, olisi asia paljon yksinkertaisempi, sillä voisin pyytää anteeksi. Nyt en kuitenkaan oikein voi pyydellä anteeksi sitä, että tienaan vähemmän rahaa koska olen tosiaan vasta vajaa kaksi vuotta sitten valmistunut. En kuitenkaan ole huijannut miestä suhteeseen, en käytä häntä hyväksi, enkä ole pakottanut miestä naimisiin kanssani. Mies itse teki aloitteen avioliitosta, ja vastasin myöntävästi, sillä rakastan häntä. En missään nimessä haluaisi kieltää mieheltäni ja itseltäni onnea vain siksi, että miehen vanhemmat eivät hyväksy minua.
Olisiko kellään antaa vinkkejä tilanteeseen?
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 23:40"]
9 sekoili, anteeksi. Siis onko miehelläsi elossa olevia sisaruksia? Ja huomasin kyllä, ettet kertonut, mitä sukupuolta kuollut sisarus oli.
[/quote]
Miehelläni on elossa oleva veli, joka avioitui "salaa", eivätkä vanhemmat siis olleet läsnä tämän häissä. Miehen kohdalla vanhemmilla on siis viimeinen mahdollisuus päästä todistamaan lapsensa avioitumista. Tämän takia kerroin miehelle, että vanhemmat tulee ehdottomasti kutsua häihin, sillä en halua viedä sitä mahdollisuutta heiltä. Se, tulevatko he paikalle, on toki heidän asiansa, mutta mikäli heitä ei edes kutsuttaisi, olisi varmaan pieninkin mahdollisuus välien paranemisesta mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta, valitettavasti en osaa auttaa :/
Mitä jos joskus kysyisit ihan suoraan heiltä, miksi vastustavat avioliittoanne? Eli miksi juuri sinä et kelpaa heidän pojalleen.
Kutsukaa häihin, kutsukaa perhejuhliin, menkää kylään kun kutsutaan. Jos haluavat niin tulevat, jos eivät halua niin eivät tule.
Älkään katkaisko mitään välejä, mutta älkää anelkokaan. Yksi kutsu per tahtuma riittää. Varatkaa häihin paikka vaikka eivät ilmottaudukaan - voivat tulla katumapäälle.
Älkää menkö lapsellisuuksiin ja kiukutteluun mukaan.
Jos sanovat etteivät tule häihin, todetkaa sen olevan ikävää, mutta älkää suostutelko.
Vanhemmat voivat sitten itse päättää ovatko yksin vai teidän kanssa.
Älkää antako yhtään liekaa ja myötäilkö hölmöyksiä - toki järkevissä ehdotuksissa voi muuttaa omaa toimintaansa.
Jotain vikaa selkeesti vanhemmissa kun se velikin on salaa joutunut menemään naimisiin, oisko ollut hänellekin huono vaimo.
mitäs ne vanhemmat on taloudellisesti? Miehen äiti ilmeisesti samassa taloudellisessa asemassa kuin isä ja toisenpäin? Alunperin siis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kirjoittaisit heille kirjeen? Selvästi osaat ilmaista itseäsi hyvin kirjoittamalla, niin jospa siitä olisi apua? Kirjoittaisit avoimesti ja vältät viimeiseen asti syyttelemästä heitä mistään, kertoisit vain miten tilanne sinua painaa (ei ehkä kannata edes sinun miehesi puolesta puhua...) ja miten toivoisit voivasi tutustua heihin kunnolla ja että he tutustuisivat sinuun kunnolla. Kerro tunteistasi miestäsi kohtaan ja mitne ymmärrät heidän rakastavan poikaansa ja tahtovan tälle vain parasta ehkä voisit sanoa myös jotain miten miehen vanhemmat tulevat "osana pakettia", joten haluaisit heidänkin kanssa tulla toimeen, kerro perhekeskeisyydestäsi ja jos teillä on toiveena jälkikasvu, niin myös mainitset sen mahdollisuudesta ja siitä miten tärkeää isovanhempien tuki ja rakkaus sitten olisi. Kirje on vähemmän hyökkäävä tapa kuin suoraan puhuminen, ettei vanhemmat mene puolustuskannalle ja ala vaan selitellä ja syytellä. Sen jälkeen pallo on tosiaan miehen vanhemmilla.
16 jatkaa hieman:
Komppaan 15 juttuja täysin, mutta minusta ehkä ihan alkuun voisit yrittää tehdä oman kädenojennuksen kirjeellä. Sen jälkeen jatka 15 ohjeiden mukaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun provot on liian samanlaisia! Niissä toistuu samanlainen kaava, aina lopussa kysymys ja sitä ennen laveaa selittelyä.
Oletko se, joka kehui keksivänsä valoisassa merenranta-asunnossaan akateemisen työnsä vastapainoksi 8-10 provoa päivässä?
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 11:07"]
Sun provot on liian samanlaisia! Niissä toistuu samanlainen kaava, aina lopussa kysymys ja sitä ennen laveaa selittelyä.
Oletko se, joka kehui keksivänsä valoisassa merenranta-asunnossaan akateemisen työnsä vastapainoksi 8-10 provoa päivässä?
[/quote]
Valitettavasti ei ole provo, vaan ihan oikea ongelma kyseessä.
-ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja en tiedä, miten miehen vanhemmat ovat tienanneet tavatessaan, nykyään miehen isä on eläkkeellä ja äiti töissä suurtalouskeittiössä.
Lopeta pyrkimys tulla hyväksytyksi. Ehkä miehen vanhemmat näkevät sinun olevan epäaito tuollaisella käytöksellä?
Ellei ihmisten kanssa tule toimeen olemalla oma itsensä, olen vain pakolliset tilanteet sellaisessa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuit kolmannen asteen koulutuksesta, mikä on ammattinimikkeesi? Tai voisiko suhtautuminen liittyä ulkonäköösi? Oletko esim. "liian tällätty" heidän makuunsa? Ymmärrän jossain määrin, että konservatiivisten ihmisten on vaikea nähdä pintaa syvemmälle, jos miniäksi on tyrkyllä irtoripsillä ja hiuslisäkkeillä varusteltu boostattu pikkupimu, joka käyttää kovasti tyköistuvia teinivaatteita.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 11:41"]
Puhuit kolmannen asteen koulutuksesta, mikä on ammattinimikkeesi? Tai voisiko suhtautuminen liittyä ulkonäköösi? Oletko esim. "liian tällätty" heidän makuunsa? Ymmärrän jossain määrin, että konservatiivisten ihmisten on vaikea nähdä pintaa syvemmälle, jos miniäksi on tyrkyllä irtoripsillä ja hiuslisäkkeillä varusteltu boostattu pikkupimu, joka käyttää kovasti tyköistuvia teinivaatteita.
[/quote]
Viestinnän alan koulutus on kyseessä. Ulkonäöltäni olen hyvin tavallinen, ylipainoa löytyy jonkin verran, vaaleat, pitkät hiukset (ennen punaiset), vaatteissa suosin farkkuja ja neuleita, toki tilanteen vaatiessa siistimpääkin. Minulla on kaksi tatuointia, jotka tosin yleensä ovat vaatteiden alla näkymättömissä. Ei irtoripsiä, rakenekynsiä tai hiuslisäkkeitä, meikkaan arkena hyvin neutraalisti, aina en ollenkaan.
-ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kirjoitustasi loppuun, koska tilanne selvisi jo heti alkuun.
Älä mutkista tilannetta; anna heille aikaa. Joskus kestää kauan luoda suhteita vieraisiin ihmisiin. Se että on samaa perhettä ei takaa sitä että kiintymyssuhteet loksahtaisivat heti kohdilleen. Ei sinun tarvitse heidän kurjaa käytöstä ymmärtää, eikä hyväksyä. Sinulla on omat rajasi ja niitä pitää muidenkin käytöksellään kunnioittaa. Toisen edessä ei saa madella jotta saa hyväksyntää tai ymmärrystä, mutta kohtelias täytyy olla. Ehdotan neutraalia, "peruskohteliasta" suhtautumista tulevan aviomiehesi vanhempiin.
Pysy asiassa, älä sekoita tuota määrää tunnetta tilanteeseen (jota ei voi hallita), koska asia saa siten liikaa aikaa ja arvoa teidän kahden? arjessa. Teidän raha-asioiden järjestelyt eivät muille kuulu, pääasia että te tulette toimeen ja viestistäsi päätelleen käytte molemmat töissä ettekä ole ylivelkaantuneita, eli hallitsette raha-asianne ettekä elä yhteiskunnan varoilla. Pienipalkkainenkin pystyy elämään hyvää elämää kunhan ei tuhlaa sekä ennakoi rahamenonsa. Minunkin mieheni ansaitsee enemmän kuin minä, ja täten maksaa kokonaan kaikki lomamatkamme (myös kaikkien uusperheemme lasten matkat!). Mieheni perhe on sitä mieltä, että tietenkin maksaa tuloillaan, minä rouvana teen sitten jotain muuta mitä mieheni ei ehdi tai halua. Kaikki työ ja ajankäyttö on "hinnoiteltavissa". Oli perhemuoto mikä hyvänsä, jokainen antaa panoksensa omien kykyjen ja vahvuuksien mukaan sovitusti, se toimivuus on tärkeämpää kuin se, kuinka paljon kukin antaa missäkin asiassa.
Teillä on vielä vuosia aikaa vatvoa tätä asiaa, älä nyt sure, asia vaan paisuu. Joskus se, että ei tee mitään, on hyvä vaihtoehto. Ja voi myös päättää, että "En nyt mieti tai yritä parantaa asiaa esim.vuoteen, katson ensikesän jälkeen harmittaako vielä että appi&anoppi ei minua hyväksy". Voi ollakin että ei harmita, tai voi olla että kun antaa aikaa vanhemmille ihmisille, välit alkaa muotoutua. Toisaalta, voi olla että he ovat raivostuttavan katellisiia ihmisiä, tai semmoista ihmistyyppiä jotka tietävät oikeutensa asiassa kuin asiassa, mutta velvollisuudet tai jousto tuppaa unohtumaan. Sellaisia jotka maksavat raintolalaskusta vain omansa sentilleen, jne. Kaikkia ihmisiä ei tarvitse ymmärtää tai miellyttää, mutta mielestäni silti käyttäydytään muodollisesti (neutraalisti), mutta ei kannata ylisuorittaa tätä pulmaanne.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 10:55"]
Jos kirjoittaisit heille kirjeen? Selvästi osaat ilmaista itseäsi hyvin kirjoittamalla, niin jospa siitä olisi apua? Kirjoittaisit avoimesti ja vältät viimeiseen asti syyttelemästä heitä mistään, kertoisit vain miten tilanne sinua painaa (ei ehkä kannata edes sinun miehesi puolesta puhua...) ja miten toivoisit voivasi tutustua heihin kunnolla ja että he tutustuisivat sinuun kunnolla. Kerro tunteistasi miestäsi kohtaan ja mitne ymmärrät heidän rakastavan poikaansa ja tahtovan tälle vain parasta ehkä voisit sanoa myös jotain miten miehen vanhemmat tulevat "osana pakettia", joten haluaisit heidänkin kanssa tulla toimeen, kerro perhekeskeisyydestäsi ja jos teillä on toiveena jälkikasvu, niin myös mainitset sen mahdollisuudesta ja siitä miten tärkeää isovanhempien tuki ja rakkaus sitten olisi. Kirje on vähemmän hyökkäävä tapa kuin suoraan puhuminen, ettei vanhemmat mene puolustuskannalle ja ala vaan selitellä ja syytellä. Sen jälkeen pallo on tosiaan miehen vanhemmilla.
[/quote]
Älä kirjoita heille kirjettä! Anna asialle aikaa, keksi joku muu asia johon käytät tämän määrän aikaa ja energiaa - vaikka tulevien häidesi järjestely.
Suomessa toitotetaan aina, että elämme tasa-arvoisessa maassa, jossa ei ole yhteiskuntaluokkia. Sehän nyt ei pidä paikkaansa! Voisiko teidänkin kohdallanne olla kyse luokkaeroista? Millaisesta taustasta (koulutus, varallisuus jne.) olet itse peräisin, entä tuleva miehesi? Oletteko kotoisin lähialueilta vai eri puolilta maata, niin että temperamentti ja kansanluonne ovat erilaiset? Entä onko jommalla kummalla ns. etnistä taustaa? Onko suvuissanne menneissä polvissa ollut jotain "hämärää", joka varjostaa vielä nykyhetkeäkin?
Lähisuvussani oli vähän samantapainen tilanne vuosia sitten, ku itse olin vielä koulutyttö. Morsian oli koulutettu, sulhanen kansakoulun käynyt metsurin ym. hommia tehnyt. Lisäksi morsian oli vähän kauempaa ja hänen tapansa olivat osin toisenlaiset. Puhetyyli oli töksähtelevä ja hän sanoa töräytteli välillä ajattelemattomia. Häät kuitenkin pidettiin ja yhdessä pari pysyi vaimon melko varhaiseen kuolemaan asti. Ei ne miniän ja appivanhempien välit koskaan sydämellisiksi tulleet, mutta toimeen tulivat joka tapauksessa. Sukulaiset hymähtelivät vähän vinosti, että siinä liitossa vaimo soitti ensiviulua, mikä kyllä taisi pitää paikkansakin. Olen joutunut pohtimaan tuota liittoa myöhemmin monta kertaa, mutta en minä osaa siihen ratkaisua kertoa. Kukin taaplaa tyylillään. Paras olla vain sotkeutumatta toisten juttuihin.
26: Ollaan kotoisin pikkukunnista, n. 60 kilsan säteellä toisistaan. Sukujen koulutustaustat pitkälti samat, suurin osa ammattikoulun käyneitä, käytännön töitä tekeviä ahkeria ihmisiä kummassakin suvussa. Oma mies ammattikoulun käynyt, nyt hyväpalkkaisessa työssä. Itselläni on tosiaan kolmannen asten tutkinto viestinnän alalta, teen osa-aikatöitä ja opiskelen toista kolmannen asteen tutkintoa, joka työllistää tulevaisuudessa paremmin. Kummallakaan ei ole etnistä taustaa, vaikka molempien suvuista löytyy ulkomaille muuttaneita(miehen suvussa Ruotsiin, omassa suvussa Britteihin), joihin pidetään yhteyttä säännöllisesti.
-ap.
Miksi miehesi veli meni naimisiin salaa? Mietipä sitä. Ehkä siihen oli jokin syy, joka liittyy miehesi vanhempiin. Voisiko olla esimerkiksi että he eivät hyväksyneet morsianta?
Jos on saanut viettää lapsuutensa "normaalissa", toimivassa perheessä, jossa kaikki perheenjäsenet suhtautuvat toisiinsa myötätuntoisesti tai ylipäätään peruslataus on positiivinen, voi olla tosi vaikeaa tajuta, että kaikki perheet eivät ole samanlaisia. Kaikissa perheissä vanhemmille ei ole tärkeää osallistua lasten häihin vaan he saattavat käyttää osallistumattomuutta esimerkiksi vallankäytön välineenä. Kaikissa perheissä ei myöskään olla innoissaan mahdollisuudesta ottaa vanhemmat mukaan iloisiin perhetapahtumiin. Ikävää, että miehesi mahdollisesti on perhekulttuuriltaan erilaisesta perheestä kuin sinä. Voit aloittaa uuden kulttuurin teidän perheessänne, mutta et voi mitään sille, millaiseksi hänen lapsuudenkotinsa kulttuuri on vuosien mittaan muodostunut.
9 sekoili, anteeksi. Siis onko miehelläsi elossa olevia sisaruksia? Ja huomasin kyllä, ettet kertonut, mitä sukupuolta kuollut sisarus oli.