Italianvinttikoira vai whippet?

Italianvinttikoira ehdottomasti!

Italianvinttikoira on harvinainen rotu, pentua voi joutua odottamaan kauan. Whippetin saa nopeammin.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 20:59"]

Italianvinttikoira ehdottomasti!

[/quote]

Perustelut?

Whippet on terve rotu.

Italianvinttikoirilla on polvivikoja, epilepsiaa, sydänsairauksia, silmäsairauksia, hammas- ja purentavikoja. Lisäksi 20 % italianvinttikoirista murtaa jalkansa hypätessään alas esim. sohvalta.

Olen kuullut, että whippet on luonteeltaan koiramaisempi kuin kissamainen italiaano. Pitääkö tämä paikkansa?

Minäkin tahdon kysyä, vaikken ap olekaan...

Olen omistanut koiria koko ikäni ja haaveillut aina jostain vinttikoirarodusta. Jos tähän ketjuun heitä nyt sattuu eksymään, niin kertokaa minulle rehellisesti vastaus seuraavaan kysymykseen:

Voiko vinttikoiraa laskea EDES maaseudulla, metsässä irti? Vai katoaako koira joka kerta oravan/jäniksen/linnun nähtyään? Kaikki tähänastiset koirani ovat olleet paimen- tai seurakoiria ja haluan ulkoilla koirani kanssa, niin että koira on irti. Joten kannattaako minun unohtaa haaveeni Whippetistä tai Salukista???

Meillä täällä kaksi italiaano-poikaa, toinen sisäsiisti jo 4 kuukauden iässä ja toinen vasta vuoden ikäisenä, mutta molemmat kyllä oppi. Vaatii omistajalta toki paljon kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä opetuksessa. Italiaanot meillä on molemmat todellakin sylikoiria ja rakastaa huomiota. Molemmat nukkuu peiton alla :) Italiaanon kanssa voi tehdä pitkiä nopeatempoisia lenkkejä ja nauttii kovasta vauhdista, meillä aivan ykköstä on päästä hevosen mukaan maastolenkille. Kumpikaan näistä ei tosiaankaan karkaa irti ollessaan, voi juosta jäniksen perään muutaman metrin mutta omistaja voittaa aina kaikessa. Talvisin joutuu pukemaan koko koiran päästä varpaisiin ja kovilla pakkasilla ei lenkille mennä olleskaan, silloin voi meno olla reipasta sisällä mutta meillä selvitään pakkasista kongien ja muiden aktivointihärpäkkeiden kanssa. Italiaanot on älykkäitä ja molemmat oppineet mm. Remmissä vierellä kävelyn ihan itsekseen. Toisen kanssa esiintyi hieman eroahdistusoireita nuorena mutta onneksi ovat jääneet pois. Toinen on haukkuherkkä, toinen ei hauku koskaan. Läheisyyttä rakastaville ihmisille, niin ja pusuja :)

Hei. Oli pakko kommentoida näin italiaanon omistajana. Aivan ihana koira, viihtyy sylissä ja nukkuu saman peiton alla, omaa paljon kissamaisia piirteitä. Sisäsiistiksi opettaminen oli hankalaa ja oppi todella hitaasti.. Siinä koeteltiin omistajan kärsivällisyyttä. Whippetistä itsekin haaveilen, tuttu rotu kaverin kautta ja aivan ihana koira. Todella säyseä, kiltti mutta hieman arka vieraita kohtaan. Sisäsiistiksi opettaminen kuulemma tarvitsi myös kärsivällisyyttä, mutta ei niin paljon kuin oman italiaanoni kohdalla. Italian greyhoundia suosittelen lämpimästi jos haluaa rakastavan sylikoiran, jonka kanssa myös pääsee pitkille lenkeille!

Mie tos kesällä matkustin kissan kanssa junassa ja siellä tuli nainen italianvinttikoiran kanssa jututtamaan..vartavasten kissaa tulivat katsomaan; nainen kertoi koiran kasvaneen 10 kissan keskellä.

Koira olikin oikein perso silityksille ja kävi rauhallisesti tutkailemassa kissaani ja käpertyi syliini päivänokosille heti näin 10 min juttelun ja paijaamisten jälkeen.

Ei kyllä osottanu mitään pelkoaggressiivisuutta, vaikka tuntui olevan hyvin tietoinen ympäristöstään..koiran liikkeetkin oli minusta melko kissamaisia, ei sellaista koiramaista hötkyilyä ensinkään.

Ensivaikutelma kyl toi mieleen rotan, mut koira oli tosi ihana näin kissanomistajan mielestä:)

Italianvinttikoiralla napsahtelee raajat rikki helposti, se ei pidä kylmästä eli pitää pukea ulos lähtiessä.

Italialainen oppii harvoin sisäsiistiksi, tämä on valitettava tosiasia :(

en ottais kumpaakaan vaan afgaanin, ne on aivan ihania koiria ja tosi miellyttävä luonne, ja helpompia kouluttaa kuin muut vinttikoirat.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 08:38"]

Hei. Oli pakko kommentoida näin italiaanon omistajana. Aivan ihana koira, viihtyy sylissä ja nukkuu saman peiton alla, omaa paljon kissamaisia piirteitä. Sisäsiistiksi opettaminen oli hankalaa ja oppi todella hitaasti.. Siinä koeteltiin omistajan kärsivällisyyttä. Whippetistä itsekin haaveilen, tuttu rotu kaverin kautta ja aivan ihana koira. Todella säyseä, kiltti mutta hieman arka vieraita kohtaan. Sisäsiistiksi opettaminen kuulemma tarvitsi myös kärsivällisyyttä, mutta ei niin paljon kuin oman italiaanoni kohdalla. Italian greyhoundia suosittelen lämpimästi jos haluaa rakastavan sylikoiran, jonka kanssa myös pääsee pitkille lenkeille!

[/quote]

Meillä whippet uros jonka sisäsiistiksi opettaminen oli helppoa ja oppi aikaisin. Lisäksi ei ole tippaakaan arka, vaan sosiaalinen. Ihmisiä moikkaa jos saa ja rapsutteluja hakee, tarvittaessa melkein tunkee syliin. Valitettavasti rähjää helposti muille uroksille, narttujen hajuista on kiinnostunut ja muuten ei ole niin sosiaalinen toisten vieraiden koirien kanssa. Eli näissä asioissa on hajontaa rodun sisällä, erityisesti tuossa arkuudessa, läheskään kaikki eivät siis ole arkoja. Sisäsiisteys taas harvoin on whippeteillä ongelma. Meillä whippet on muuten tyypillinen whippet, pehmeä ja mukautuva ihmisten kanssa, sekä rauhallinen.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 21:29"]

Minäkin tahdon kysyä, vaikken ap olekaan...

Olen omistanut koiria koko ikäni ja haaveillut aina jostain vinttikoirarodusta. Jos tähän ketjuun heitä nyt sattuu eksymään, niin kertokaa minulle rehellisesti vastaus seuraavaan kysymykseen:

Voiko vinttikoiraa laskea EDES maaseudulla, metsässä irti? Vai katoaako koira joka kerta oravan/jäniksen/linnun nähtyään? Kaikki tähänastiset koirani ovat olleet paimen- tai seurakoiria ja haluan ulkoilla koirani kanssa, niin että koira on irti. Joten kannattaako minun unohtaa haaveeni Whippetistä tai Salukista???

[/quote]

Itsellä on ollut greyhound ja irlanninsusikoiria. Irlikset voi olla välillä juntturoita, mutta sydän on kultaa kummallakin rodulla.

On voinut irti päästää ja kyllä se koira horisonttiin katoaa, mutta vinttikoirat ovat erittäin kovasti omistajaan kiintyviä ja tulevat kyllä takaisinkin. Vinttikoira saalistaa näön perusteella, eli omistaja on taas tärkeää löytää, kun katsekontakti katoaa.

Itselläni oli aikoinaan kaksi whippettiä, toinen arka kuin mikä ja toinen taas kuin Naantalin aurinko. Pysyi irti kaupungissa (eläkepäivillä viimeiseen viiteen vuoteen ei tarvinnut hihnaa käyttää). Ignorasi kaikki koirat ja ihmiset, ei ollut ns.mitään mieltä näistä. Eleli kissojen kanssa kotona, hyvin hiljainen koira sisätiloissa. Italianvinttikoirista sen verran, tunnen usean kasvattajan jotka ovat kertoneet pentua hakevalle omistajalle saman asian; sisäsiisteys tulee olemaan todella suuri kysymys ja suuri osa koirista ei opi koskaan sisäsiisteiksi. Karua mutta totta, siinä syy miksen ota italianvinttikoiraa. Nättejähän ne on, mutta jääkööt unelmiin. Whippet on enempi käytännöllinen, hyvä luonne ja tasapainoinen, terve koira.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 22:35"]

Yleensä isommat vinttiset ovat varautuneempia, paitsi irlanninsusikoirat.

[/quote]

Kaikki tuntemani irlikset ovat olleet todella arkoja ja pelokkaita. Haukutaan kyllä, mutta juostaan piiloon häntä koipien välissä omistajan taakse.

Minä omistan itikan ja täytyy sanoa, ettei sisäsiisteys ole ollut ongelma. Koira tuli meille aikuisena ja alkuun teki parit mielenosoituspissat, kun esim. jäi yksin, mutta meni kyllä ihan normaali torumisilla ohi. Kiinanharjakoirista olen kuullut, että sisäsiisteys voi olla todellinen ongelma.

Rotuna itikka on mielestäni ehdoton! Varsinainen pusukone=)! Suosittelen, mikäli koiran pukeminen ei ole ongelma ja pitää pitkistä lenkeistä sään salliessa.

minulla on chihuahua ja italiaano. molemmista roduista puhutaan, että sisäsiisteys on ongelmallista, mutta meillä ei ole ollut mitään ongelmaa. asumme kerrostalossa ilman hissiä ja neljännessä kerroksessa, joten työlästähän opettelu tietenkin oli, mutta on se sen arvoista! italianvinttikoira on ainakin minulla tosi hiljainen, vaikka luulisi että olisi ottanut mallia vanhemmalta chihulta, jolla on tapana välillä räksyttää. koira on tosi sosiaalinen, rakastaa erityisesti kaikkia ihmisiä, mutta myös koirapuistoilu on mieluista!

talvet on molempien koirien kanssa melko "vähä lenkkisiä", varsinkin kun asumme pohjoisessa, jossa pakkanen nousee helposti jopa 30asteeseen. hyvin ollaan silti selvitty.  mielestäni jos chihuahuaa ja italiaanoa vertaa niin helpompi on kyllä italiaano ollut. whippetistä en osaa sanoa mitään!

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 21:29"]

Minäkin tahdon kysyä, vaikken ap olekaan...

Olen omistanut koiria koko ikäni ja haaveillut aina jostain vinttikoirarodusta. Jos tähän ketjuun heitä nyt sattuu eksymään, niin kertokaa minulle rehellisesti vastaus seuraavaan kysymykseen:

Voiko vinttikoiraa laskea EDES maaseudulla, metsässä irti? Vai katoaako koira joka kerta oravan/jäniksen/linnun nähtyään? Kaikki tähänastiset koirani ovat olleet paimen- tai seurakoiria ja haluan ulkoilla koirani kanssa, niin että koira on irti. Joten kannattaako minun unohtaa haaveeni Whippetistä tai Salukista???

[/quote]

En ole vinttikoiran omistaja, joten voin olla väärä henkilö vastaamaan, mutta vastaan nyt kuitenkin.

Vinttikoirat metsästävät näön avulla, ja kadotettuaan näköyhteyden saaliiseensa, ne palaavat omistajansa luo. Metsässä saalis varmaan katoaa näköpiiristä kohtalaisen helposti. Vinttikoirathan ovat alunperin kotoisin Lähi-idästä, jossa ne ovat metsästäneet aavikoilla.

Meillä löytyy whippet ja kavereilla on sekä italianvinttikoiria, että salukeja. Saluki katoaa kyllä joka kerta ja bongaa hyvin eläimet, oikein etsivät niitä katseellaan. Whippeteissä on sitten aika hajontaa metsästysvietissä, mutta jos eläin kohdalle tulee, niin katoaa sen lyhyen matkaa, mutta ei ole koko aika valmiina metsästämään. Italiaano sitten vielä vähemmän, on se eniten seurakoira.

Meillä whippettiä voi pitää hyvin vapaana, ei lähde pahemmin minnekään. Pysyy lähellä ja tulee helpolla luokse. Yleensä minä näen eläimet ennen koiraa ja ehdin reagoida. Jos koira bongaa kuitenkin äkkiä jonkun jäniksen tms kohdalta, niin lähtee perään, mutta ei irtaannu kuin max. sata metriä minusta.  Mutta kyllä se whippetkin siis vähän lähtee, ei pysy kuten paimen- tai seurakoira ihan kokonaan lähtemättä. Mutta hyvin voi pitää vapaana, jossei ole tie vieressä tai hyvin metsästysviettinen yksilö.

Whippet on tosiaan astetta enemmän koiramaisempi kuin italiaano. Italiaano viihtyy sylissä ja ei kestä pahemmin viileyttä, voi olla myös oikukkaampi. Tosin ei se whippetkään kylmää rakasta. Whippet on suoraviivaisempi ja vinttikoirista varmaan sosiaalisimpia, tosin joukossa on joskus vähän arkojakin. Yleensä isommat vinttiset ovat varautuneempia, paitsi irlanninsusikoirat. Itse määrittelisin, että whippet on luonteeltaan ehkä vähiten vinttikoira. Italiaano on sitten ehkä luonteeltaan omaperäisin.