Pikasuhde päätyi eroon --> lapsi adoptioon
Alle puolen vuoden seurustelun päätteeksi päättivät laittaa lapsen alulle. Raskaus oli siis suunniteltu ja nyt kun raskaus on yli puolen välin, tulikin ero ja lapsen äiti harkitsee lapsen antamista adoptioon ellei sitten lapsen isä suostu olemaan lähivanhempi.
Siis miten sairas tämä maailma voi olla?
Kommentit (12)
Eiköhän tuo ole järkevä ratkaisu lapsen kannalta. Pääsee varmasti toivottuna uuteen perheeseen. Parempi niin kuin kahden haluttoman ihmisen palloteltavaksi.
Järkevää olisi ollut lisääntymättä, tai edes miettiä loppuun asti niin että lapsen ei tarvitsisi kärsiä vanhempiensa tyhmyydestä.
No, näkisin kuitenkin että vastuullisempi vaihtoehto adoptioon synnyttäminen kuin lapsen pitäminen. Vastuutonta se puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsen tekeminen, kun tiesi että suhteen päättyessä kumpikaan ei halua lasta pitää. Puolen vuoden seurustelun jälkeen tai allekin lapsen tekeminen taas ei sinänsä ole väärin, minun vanhemmat teki niin ja samoin tein itse, vanhempani olleet 30 v naimisissa ja itsekin toistaiseksi 6 v, eikä eroa näkyvissä. Mutta molemmissa tapauksissa on ollut ainakin naisilla varmuus, että haluavat lapsen kävi suhteelle miten kävi, ja mieskin halunnut lapsen riippumatta siitä suhteesta (tai jopa toivonut huoltajuutta jos erotilanteeseen jouduttaisiin). Eikä toisaalta ole ollut merkkejä, että toinen vanhempi olisi täysin kykenemätön vanhemmaksi tai suhteeseen.
Kyllähän tuo sinällään hölmöltä kuulostaa, siis että puolen vuoden seurustelun jälkeen ihan tarkoituksella aletaan lasta tehdä. Ylipäätään vanhemmat siis ovat olleet aika hölmöjä. Adoptioon antaminen on kuitenkin ihan järkevä ratkaisu lapsen kannalta, jos vanhemmat eivät häntä halua.
Otsikon luettuani ajattelin, että kyseessä on vähän isompi lapsi... Vaikka 2-vuotias. Siinä tilanteessa adoptioon antaminen eroamisen takia olisi ollut kyllä jo ollutkin hyvin omituista...
Sairasta tehdä rohkea valinta lapsen etua ajatellen?! Eikö ole lapsen etu, jos kokee ettei ole vastuunkantoon antaa lapsi vanhemmille, joille siihen on aito halu ja kaikki edellytykset ehjää perheeseen, jossa on molemmat läsnäolevat vanhemmat. Kaikki vanhemmat pitäisi seulata yhtä hyvin kuin adoptiovanhemmat.
Ehkä tämä on kuitenkin aika terve ratkaisu, kun esim. verrataan siihen, että lapsia annetaan jopa huostaan uuden parisuhteen myötä.
Ei se vastasyntyneelle lapselle ole huono ratkaisu päästä haluttuna kotiin, vaikka se tarkoittaisikin adoptiota. Mistä sitä tietää tuossa tapauksessakaan taustoja, jos lapsi on vaikka ollut vahinko ja lapsen isä ollut kovasti sen puolesta, että pidetään ja suostutellut äidinkin. Ei se mitenkään äidin velvollisuus ole olla lähivanhempi.
Mä näkisin mielelläni enemmänkin tällaista, että uskalletaan antaa lapsi adoptioon jos ollaan sitä mieltä ettei itse pärjätä sen kanssa. Suomessa on kyllä pariskuntia adoptiojonossa ihan tarpeeksi vaikka adoptioon tulevat vauvat Suomessa tuplaantuisivat tai triplaantuisivat.
Abortti tai adoptio on oikein hyviä vaihtoehtoja jos tietää että itsestä ei äidiksi ole. Lapsen kannatal parempi päästä adoptioon kuin elää huonolla hoidolla. Adoptio varmaan kaikkein paras vaihtoehto kuitenkin.
Raskaana ja erokriisissä voi tulla kaikenlaista mieleen. Vaihtoehtoja tuossa tilanteessa onneksi on ja syntyvä lapsi saa toivottavasti tulevat vanhemmat miettimään yhteistuumin mikä on paras ratkaisu.
Ulkopuolisen on turha kiihtyä ja tuomita. Hän voi ihan hyvin jatkaa omaa elämäänsä, koska hän ei voi tuolle tilanteelle mitään tehdä.
Lue vaikka petin lapseni isää ketju ja puhutaan sitten lisää...mikä on sairasta ja mikä ei...
Kysymys lienee mielenterveyspotilaista?
Muuten tuota ei kyllä selitä.