Miksi pettäminen on kulttuurissamme niin paheksuttua?

Olen lukenut tutkimuksesta jonka mukaan pahimmat aggressiot ihmiselle aiheuttaa se, että luvataan ensin yhtä mutta annetaan sitten toista. Tämä oli toteutettu tarjoamalla sokeria lusikasta - joka osoittautuikin suolaksi.

Pettämisessä on samasta asiasta kysymys: jos parisuhteessa ei ole sovittu että kumpikin saa tulla ja mennä kuten haluaa, eikä lupia erikseen pyydellä, niin eipä siinä juuri nokan koputtamista sitten ole. Mutta kun ne parisuhteet tuppaavat lähtemään siitä oletuksesta että muita ei sitten käpälöidä kuin sitä ikiomaa puolisoa vain.

Käytännössä kaikki nekin suhteet joita on minulle mainostettu "vapaina" ovat perustuneet lähinnä siihen että yksi haluaa pitää puolisonsa ehdoin tahdoin, ja toinen taas tykkää kun saa kaiken, puolison ja vapauden samaan aikaan - eli yksi kärsii ja odottaa kotiin kuin koira, ja toinen hyppii kukasta kukkaan. Ei vaikuta ihan terveeltä ja tasapainoiselta ainakaan minun silmääni.

Siksi koska se tuntuu petetystä niin pahalta.

Kakkonen on asian ytimessä.

2, puhut asiaa. Miten se on jollekin ihmisille vaikea ymmärtää, että jos sovitaan yhdestä ja tehdään toista, niin tottakai se suututtaa. Eikä sitä "hyväksytä" vaan siedetään koska on pakko.

Saako tuoda aidsin ja tippurinkin tuliaisena. Eihän se mitään haittaa jos rakastaa

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 13:05"]

Ihminen tulee aikuisiässään pettymään monen monta kertaa ja huomaamaan kuinka kaikki "pettävät" luottamuksesi tavalla tai toisella aina valtionjohdosta lähtien. Minkä takia sitten ihmissuhteissa, pitkissäkin sellaisissa, toiselta odotetaan täydellistä pidättäytymistä muista kumppaneista? Eikö asiaa voitaisi tarkastella toisesta kulmasta ja ajatella, että jos aidosti kumppaniaan rakastaa, tahtoo tälle vain parasta ja hyvää. Onko kumppanin omistaminen ja määräily tätä?

Jos seksiin parisuhteen/avioliiton ulkopuolella suhteen ulkopuolella suhtauduttaisiin kevyemmin, olisivat monet perheet vielä yhtenäisiä ja lapsilla olisi kaksi vanhempaa. Enkä edes provoa, vaan olen itse herännyt ajattelemaan asiaa hieman laajemmin kuin vain siitä näkökulmasta mikä minusta tuntuu hyvältä tai pahalta. Tiedän itsekin, ettei toisista ihmisistä muutu suohirviöitä vaikka sitä itse olisikin parisuhteessa, ja että minun tulee olla kiitollinen siitä että joku hieno ihminen ylipäätään haluaa jakaa suurimman osan elämästäni. Vaikka joku toinen saa hänestä palan makuuhuoneen puolella, saan minä hänestä aviopuolison ja ystävän kotona. 

Millaisia näkemyksiä teillä on pettämisestä?

[/quote]

Jepjep...että pala mulkusta jollekin toiselle,kolmannelle ja neljällenne..vau. Ja sinä sitten "aviopuolisona" ja ystävänä kotona. Ajattelitko ihan sopia että vahdit lapsia (tuskin teil on..) sillä välin kun mies antaa palan itseään toiselle? Vai maksatko laskuja,siivoat yms sillä välin?

Ja jos niitä lapsia on tai tulee,teille tai hoidoille, niin ainakin kannatta tehdä kaikkensa salatakseen että vanhemmat nusasee ketä vaan.

Mulla on normaalia ettei suhteessa petetä. Siis raja on siinä. Avoimessa suhteessa saattaa tulla hankaluus vetää raja. Siis onko ok panna vieraita milloin vain, vai 3krt/vko tai kk, pitääkö ilmoittaa etukäteen niinkuin kuntosalista esim: hei kulta menen nyt jaanan luokse panemaan, hae lapset,osta maitoa,pus! Ja miten estää ettei ihastu liikaa, itse tai pano...tai jos sallitaankin sitten kaikki, mitäs se on itseltä pois kunhan mies nauttii! eli ok käyttää rahaa vieraiden naisten lahjoihin ja mennä vaikka lomalle,kunhan on kivaa!

Kuule ap eiköhän pitäisi olla itsestään selvyys...

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 13:05"]

Ihminen tulee aikuisiässään pettymään monen monta kertaa ja huomaamaan kuinka kaikki "pettävät" luottamuksesi tavalla tai toisella aina valtionjohdosta lähtien. Minkä takia sitten ihmissuhteissa, pitkissäkin sellaisissa, toiselta odotetaan täydellistä pidättäytymistä muista kumppaneista? Eikö asiaa voitaisi tarkastella toisesta kulmasta ja ajatella, että jos aidosti kumppaniaan rakastaa, tahtoo tälle vain parasta ja hyvää. Onko kumppanin omistaminen ja määräily tätä?

Jos seksiin parisuhteen/avioliiton ulkopuolella suhteen ulkopuolella suhtauduttaisiin kevyemmin, olisivat monet perheet vielä yhtenäisiä ja lapsilla olisi kaksi vanhempaa. Enkä edes provoa, vaan olen itse herännyt ajattelemaan asiaa hieman laajemmin kuin vain siitä näkökulmasta mikä minusta tuntuu hyvältä tai pahalta. Tiedän itsekin, ettei toisista ihmisistä muutu suohirviöitä vaikka sitä itse olisikin parisuhteessa, ja että minun tulee olla kiitollinen siitä että joku hieno ihminen ylipäätään haluaa jakaa suurimman osan elämästäni. Vaikka joku toinen saa hänestä palan makuuhuoneen puolella, saan minä hänestä aviopuolison ja ystävän kotona. 

Millaisia näkemyksiä teillä on pettämisestä?

[/quote]

Jepjep...että pala mulkusta jollekin toiselle,kolmannelle ja neljällenne..vau. Ja sinä sitten "aviopuolisona" ja ystävänä kotona. Ajattelitko ihan sopia että vahdit lapsia (tuskin teil on..) sillä välin kun mies antaa palan itseään toiselle? Vai maksatko laskuja,siivoat yms sillä välin?

Ja jos niitä lapsia on tai tulee,teille tai hoidoille, niin ainakin kannatta tehdä kaikkensa salatakseen että vanhemmat nusasee ketä vaan.

Mulla on normaalia ettei suhteessa petetä. Siis raja on siinä. Avoimessa suhteessa saattaa tulla hankaluus vetää raja. Siis onko ok panna vieraita milloin vain, vai 3krt/vko tai kk, pitääkö ilmoittaa etukäteen niinkuin kuntosalista esim: hei kulta menen nyt jaanan luokse panemaan, hae lapset,osta maitoa,pus! Ja miten estää ettei ihastu liikaa, itse tai pano...tai jos sallitaankin sitten kaikki, mitäs se on itseltä pois kunhan mies nauttii! eli ok käyttää rahaa vieraiden naisten lahjoihin ja mennä vaikka lomalle,kunhan on kivaa!

Kuule ap eiköhän pitäisi olla itsestään selvyys...

Ystävä ei petä. Asia on niin yksinkertainen.

Ap on melko varmasti mies?

Kuten edellä on jo tullutkin, muiden kanssa pelehtiminen on ok mikäli se on ok myös puolisolle. Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa pitää puolisonsa kokonaan, eikä jakaa paloja toisten kanssa.

Minäkin uskon, että paheksuminen tulee juuri siitä, kun ensin luvataan yhtä ja kohta toimitaankin toisin. Valtavan monet myös pettävät salassa ja kertovat asiasta vasta, kun jäävät kiinni. Ei reilua. Sanana jo tuo "pettäminen"mitä ap:kin käyttää tarkoittaa sitä, että on toimittu toisin kuin on luvattu/sovittu.

Paneskelemalla milloin ketäkin altistaa myös kumppaninsa sukupuolitaudeille. Asia, jota monet vähättelevät kun "kondomit on keksitty". Jostain kumman syystä kuitenkin törmään työssäni jatkuvasti pariskuntiin, joissa toinen puoliso on tuonut toiselle vakavankin "tuliaisen" (HIV) täytenä yllätyksenä.

10 jatkaa vielä. Pettäminen lienee yleisesti hyväksyttyä lähinnä sellaisissa kulttuureissa, joissa mies on "kuningas" ja nainen suunnilleen koiraakin alhaisempi olento. Miehet ovat siis itse ottaneet itselleen tälläisen erivapauden hyppiä kukasta kukkaan. Näissä kulttuureissa vastaavasti esim. nainen kivitetään siitä, jos hänet raiskataan tai jos hän uskaltautuu näyttäytymään ilman huivia. Tämäkö olisi sitten haluttu suunta?

Itse näen se lähinnä näin;

Koska tässä maailmassa kerran kaikkeen joutuu pettymään, haluaisin löytää vastapainoksi jotain, mihin voin luottaa. Minulla on oma itseni ja aviopuolisoni, se on se pohja jolle voin rakentaa.

"Jepjep...että pala mulkusta jollekin toiselle,kolmannelle ja neljällenne..vau. Ja sinä sitten "aviopuolisona" ja ystävänä kotona. Ajattelitko ihan sopia että vahdit lapsia (tuskin teil on..) sillä välin kun mies antaa palan itseään toiselle? Vai maksatko laskuja,siivoat yms sillä välin?"

Minkä takia esität asian näin, että minä naisena kotona teen kaiken ja mies tekee mitä haluaa? Aika vanhakantainen ajattelutapa. Minulla on myös yhtäläinen oikeus tehdä mitä tykkään myös avioliiton ulkopuolella, enkä edes suostuisi mainitsemasi kaltaiseen malliin jossa olen kotiäitinä. (lue: orjana)

Tällaisen järjestelyn kohdalla myös välttyy kokonaan tarpeelta mustasukkaisuuteen. Tosiasia on, että jokaisen mies voi rakastua vaikka kauppareissullaan ja lähteä sen siliän tien. Sen asian kanssa on vain elettävä, mutta kun suhde on sanalla sanoen avoin, kaikesta voidaan puhua ja keskustella ilman mykkäkouluja ja suuttumisia yms. loukkaantumisia jotka tukkivat parisuhteen valtiot kun kommunikaatio ei toimi. ap

Suomalaiset ovat monia muita tiukempia rehellisyyden ja luotettavuuden suhteen. Lisäksi pitää muistaa että monissa maissa joissa pettäminen ei ole niin iso juttu tämä pätee vain miesten kohdalla ja pettävä nainen on jotain todella paheksuttavaa.

Jos ei pysty pitämään housuja jalassa on varmaan parempi pyrkiä avoimeen kuin monogaamiseen suhteeseen niin ei tarvitse pettää vaan voi mennä luvan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 13:05"]

Ihminen tulee aikuisiässään pettymään monen monta kertaa ja huomaamaan kuinka kaikki "pettävät" luottamuksesi tavalla tai toisella aina valtionjohdosta lähtien. Minkä takia sitten ihmissuhteissa, pitkissäkin sellaisissa, toiselta odotetaan täydellistä pidättäytymistä muista kumppaneista? Eikö asiaa voitaisi tarkastella toisesta kulmasta ja ajatella, että jos aidosti kumppaniaan rakastaa, tahtoo tälle vain parasta ja hyvää. Onko kumppanin omistaminen ja määräily tätä?

Jos seksiin parisuhteen/avioliiton ulkopuolella suhteen ulkopuolella suhtauduttaisiin kevyemmin, olisivat monet perheet vielä yhtenäisiä ja lapsilla olisi kaksi vanhempaa. Enkä edes provoa, vaan olen itse herännyt ajattelemaan asiaa hieman laajemmin kuin vain siitä näkökulmasta mikä minusta tuntuu hyvältä tai pahalta. Tiedän itsekin, ettei toisista ihmisistä muutu suohirviöitä vaikka sitä itse olisikin parisuhteessa, ja että minun tulee olla kiitollinen siitä että joku hieno ihminen ylipäätään haluaa jakaa suurimman osan elämästäni. Vaikka joku toinen saa hänestä palan makuuhuoneen puolella, saan minä hänestä aviopuolison ja ystävän kotona. 

Millaisia näkemyksiä teillä on pettämisestä?

[/quote]

Kun se satuttaa toista. Ihan yksinkertaista. Eihän mummojen potkimistakaan voi sallia siksi kun joku kaheli saa siitä hetken ilon.

Jos haluat vapaan suhteen niin hommaa sitten sellainen, se ei kuitenkaan ole parisuhde vaan pari suhdetta.

Koska vielä ei olla ymmärretty, että mies tai nainen ei ole piirakka , joka kuluu käytössä vaan liekki jolla voi sytyttää monta soihtua ;)

ps. vihaan pettäjiä

Ei luottamuksen pettäminen kai missään kulttuurissa kovin hyväksyttyä ole. Ja siitähän pettämisessä on kyse, tärkeän sopimuksen rikkomisesta.

Kiinnostavampi on kysymys siitä, miksi sivusuhteet aiheuttavat niin paljon ulkopuolista paheksuntaa silloinkin, kun kyse on aidosti avoimesta suhteesta. Tämä on kulttuurikysymys.

Pettämiselle ON myös vaihtoehto: sinkkuna pysyminen.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 13:05"]

Ihminen tulee aikuisiässään pettymään monen monta kertaa ja huomaamaan kuinka kaikki "pettävät" luottamuksesi tavalla tai toisella aina valtionjohdosta lähtien. Minkä takia sitten ihmissuhteissa, pitkissäkin sellaisissa, toiselta odotetaan täydellistä pidättäytymistä muista kumppaneista? Eikö asiaa voitaisi tarkastella toisesta kulmasta ja ajatella, että jos aidosti kumppaniaan rakastaa, tahtoo tälle vain parasta ja hyvää. Onko kumppanin omistaminen ja määräily tätä?

Jos seksiin parisuhteen/avioliiton ulkopuolella suhteen ulkopuolella suhtauduttaisiin kevyemmin, olisivat monet perheet vielä yhtenäisiä ja lapsilla olisi kaksi vanhempaa. Enkä edes provoa, vaan olen itse herännyt ajattelemaan asiaa hieman laajemmin kuin vain siitä näkökulmasta mikä minusta tuntuu hyvältä tai pahalta. Tiedän itsekin, ettei toisista ihmisistä muutu suohirviöitä vaikka sitä itse olisikin parisuhteessa, ja että minun tulee olla kiitollinen siitä että joku hieno ihminen ylipäätään haluaa jakaa suurimman osan elämästäni. Vaikka joku toinen saa hänestä palan makuuhuoneen puolella, saan minä hänestä aviopuolison ja ystävän kotona. 

Millaisia näkemyksiä teillä on pettämisestä?

[/quote]

Oletpa ristiriitainen,sanot että "Eikö asiaa voitaisi tarkastella toisesta kulmasta ja ajatella, että jos aidosti kumppaniaan rakastaa, tahtoo tälle vain parasta ja hyvää".Jos tahtoo kumppanilleen vain parasta ja hyvää,luottamuksen pettäminen ei oikein sovi yhteen tämän ajatuksen kanssa. Kulttuurimme kannattaa yksiavioisuutta,ja yleensä parisuhteessa on (sanaton)sopimus ettei olla muiden kanssa.Jos niin kuitenkin tekee,pettää toisen luottamuksen. Ellei sitten ole täysi sosiopaatti,ei halua aiheuttaa tahallaan rakkaalleen mielipahaa,ja siksi kulttuurissamme paheksutaan pettämistä.(Jos moniavioisuus olis ok,ei toisten kanssa olemisesta edes käytettäyisi sanaa pettäminen.)Ap on joko provo,typerä tai molempia.

Mä en tietenkään pettämisestä tykkää, ei olisi kiva jos mies pettäisi enkä mä haluaisi pettää sitä, mutta en silti pidä sitä mitenkään ihan kamalana. Tai en osaa kuvitella ainakaan. Sittenhän sen näkisi, miltä tuntuu jos mies joku kerta ilmoittaisi pettäneensä. Jotenkin vaan uskoisin, ettei se mulle mikään maailmanloppu olisi tai että suhde olisi sillä ohi. Väkivalta olisi sellainen, mistä liitto päättyisi eroon välittömästi, ei pettäminen.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 14:34"]

Tällaisen järjestelyn kohdalla myös välttyy kokonaan tarpeelta mustasukkaisuuteen. Tosiasia on, että jokaisen mies voi rakastua vaikka kauppareissullaan ja lähteä sen siliän tien. Sen asian kanssa on vain elettävä, mutta kun suhde on sanalla sanoen avoin, kaikesta voidaan puhua ja keskustella ilman mykkäkouluja ja suuttumisia yms. loukkaantumisia jotka tukkivat parisuhteen valtiot kun kommunikaatio ei toimi. ap

[/quote]

Ja pah! Kuvitelma, että avoimissa suhteissa vältytään mustasukkaisuudelta, on itsensä pettämistä. On noista "avoimista suhteista" jotkut kertoneetkin (mm. Panu Rajala) eikä kuulostanut, että niitä harjoittamalla olisi elämä ollut onnellisempaa. Ei ainakaan ensimmäisen vaimonsa elämä. 

Ihmetyttää, mitä auvoa elämään tulee siitä, että kulkee huoraamassa vieraissa sängyissä... Ja turha kaunistella asiaa nimittämällä toista osapuolta salarakkaaksi ym kuten nykyään usein kuulee.