Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

kuolleet eläimet!

Vierailija
04.12.2013 |

voi hyvänen aika että ottaa päähän. kun on niiiiiiiiin rakas lemmikki kuollut että pitää saada sairaslomaa töistä että saa surra rauhassa ja tämä on sen verran kova paikka ettei toipumiseen riitä mikään maailman aika. ymmärrän että lemmikit on kivoja ja voi olla rakkaitakin, mutta sen sijaan en ymmärrä miks on niin kova paikka olevinaan kun lemmikki kuolee. kaikki kuolee joskus. mun mielestä on sairasta surra eläintä niinku se ois ihminen. todella sairasta.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
04.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sä olet sairas.

Vierailija
2/11 |
04.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 11:40"]

Sä olet sairas.

[/quote]

Komppaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
04.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minäkään varmaan sairauslomalle jäisi, mutta kyllä pitkäaikaisen lemmikkikissan kuolema oli suuri suru.

Vierailija
4/11 |
04.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No emä kyllä ymmärrä miksi lemmikin kuoleman vuoksi pitäisi saada sairaslomaa töistä.

Vierailija
5/11 |
04.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kylläpä se itsellekin oli kova paikka, kun pitkäikäinen koiraystäväni lopulta jouduttiin lopettamaan. Se oli kuitenkin se, kenen kanssa yhdessä kasvettiin aikuiseksi, kenen turkkiin sai itkeä sydänsurut, ketä lenkittäessä saatiin sovittua luontevat treffit miehen kanssa kun tavattiin. Kuka vahti vieressäni kun olin raskaana, se tuttu yksilö, kenen luokse kaipasin synnäriltä tuon vielä vieraan vauvan kanssa... Kuka kasvoi lapsenkin kanssa, oli saattamassa sitä ensimmäiselle koulupäivälle. Kenestä tuli lapsenkin rakas lemmikki, joka vahti ja oli turvana. Sitten siitä piti luopua, elämäni yksi tärkein ja rakkain olento. =( Tämä tapahtui kuitenkin onneksi viikonloppuna, ihan ensimmäiset 2 päivää meni toki rääkyessä jokainen yksinäinen hetki, vaikka lapsen edessä yritinkin olla vahva ja vakuuttaa, että sillä on nyt hyvä olla. Omakohtaisesti paras ratkaisu oli kuitenkin palata maanantaina töihin, siihen normaaliin arkeen, josta se koira ei suoranaisesti puuttunut, kun ei koskaan siinä ympäristössä ollutkaan. Toki kotiin palattua taas itkeä vollotin illat miehen kainalossa, mutta mulle työ oli siinä mielessä voimaannuttava ympäristö, että pääsi hetkeksi eroon siitä surusta ja kaipuusta, mikä kotona huuti olemassaolollaan. Mutta jokainen tavallaan, en kyllä osaa ap:n kaltaisesti noin vahvasti vihainen olla ihmiselle, joka on menettänyt ystävänsä ja kokee tarvitsevansa hetken suruaikaa kotona.

Vierailija
6/11 |
04.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mutta kun mun työkaveri on kotona viettämässä koiransa äitiyslomaa. Kasvattaa siis koiria ja yhdellä on nyt pennut. Tätä äitiyslomailua on vähintään kerran vuodessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
04.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No en mä sairauslomalle jäänyt koirasta sen enempää kuin jäin isäni kuoleman takiakaan. Ei se silti tarkoita, etten surisi. Itkeä tirautin kyllä töissä.

Vierailija
8/11 |
04.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 11:53"]

No mutta kun mun työkaveri on kotona viettämässä koiransa äitiyslomaa. Kasvattaa siis koiria ja yhdellä on nyt pennut. Tätä äitiyslomailua on vähintään kerran vuodessa.

[/quote]

 

Aika joviaali työnantaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
04.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 11:53"]

No mutta kun mun työkaveri on kotona viettämässä koiransa äitiyslomaa. Kasvattaa siis koiria ja yhdellä on nyt pennut. Tätä äitiyslomailua on vähintään kerran vuodessa.

[/quote]

 

Aika joviaali työnantaja.

[/quote]

No kyllä meillä ainakin palkatonta vapaata saa, ja ihan hyvä onkin että kasvattaja on vastuuntuntoinen ja huolehtii emon kanssa pentueesta. Tätähän on tietysti vaikea tajuta jos ei ole eläinrakas.

Vierailija
10/11 |
04.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 11:50"]Kylläpä se itsellekin oli kova paikka, kun pitkäikäinen koiraystäväni lopulta jouduttiin lopettamaan. Se oli kuitenkin se, kenen kanssa yhdessä kasvettiin aikuiseksi, kenen turkkiin sai itkeä sydänsurut, ketä lenkittäessä saatiin sovittua luontevat treffit miehen kanssa kun tavattiin. Kuka vahti vieressäni kun olin raskaana, se tuttu yksilö, kenen luokse kaipasin synnäriltä tuon vielä vieraan vauvan kanssa... Kuka kasvoi lapsenkin kanssa, oli saattamassa sitä ensimmäiselle koulupäivälle. Kenestä tuli lapsenkin rakas lemmikki, joka vahti ja oli turvana..[/quote]

Voi miten kivasti kirjoitettu!

Noi on juuri niitä asioita jotka tekee siitä lemmikistä niin rakkaan, ja suututtaa kun jotkut kanssaihmiset oikein halveksuu meitä eläinrakkaita "sehän on VAIN eläin.."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
04.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 11:53"]

No mutta kun mun työkaveri on kotona viettämässä koiransa äitiyslomaa. Kasvattaa siis koiria ja yhdellä on nyt pennut. Tätä äitiyslomailua on vähintään kerran vuodessa.

[/quote]

 

Aika joviaali työnantaja.

[/quote]

No kyllä meillä ainakin palkatonta vapaata saa, ja ihan hyvä onkin että kasvattaja on vastuuntuntoinen ja huolehtii emon kanssa pentueesta. Tätähän on tietysti vaikea tajuta jos ei ole eläinrakas.

[/quote]

 

Palkaton vapaa on tietysti eri asia kuin sairausloma. Ja minä olen eläinrakas.