Miksi teette joulunvietosta niin suuren ongelman?

Miksi aikuiset ihmiset ei osaa puhua toistensa kanssa vaan oletetaan mitä kukin haluaa, mutta ei kysytä? Miksi ei osata vastata suoraan mitä halutaan? Miksi pitää kitistä ja kärvistellä, että "joutuu" tekemään jotain / menemään jonnekin? Miten niin monella voi olla niin paljon ehdottomia sukulaisia, joille asiat käy vain yhdellä tavalla?

Meidän suku on ilmeisesti poikkeustapaus, vaikka aineksia olisi vaikka minkälaisiin ongelmiin, niin kukin saa ihan itse päättää, missä haluaa joulunsa viettää vai haluaako olla viettämättä. Kaikki elävät ihan omaa elämäänsä eikä heidän tekemisensä riipu toisista ihmisistä. Kaikki osaa olla yksin, kaksin tai isommalla porukalla, omassa kodissa tai kylässä. Joka vuosi voidaan tehdä eri tavalla, ei ole mitään perinteitä, mistä kynsin hampain pidetään kiinni.

Esim. viime vuonna ilmoitin lähisukulaisille, että me ollaan päätetty viettää joulu kotona (uusi koti) ja meille saa tulla. Ilmoittakaa xx mennessä, tuletteko ja millä porukalla ja kuinka pitkäksi aikaa. Tänä vuonna ilmoitin jo hyvissä ajoin, että en vielä tiedä, missä olemme joulun, mutta matkalle emme lähde, emmekä tänä vuonna kutsu meille ketään. Jos opiskeluikäiset lapset haluaa olla meillä, niin sitten olemme kotona (yleensä heillä on avopuolisoidensa liian monta paikkaa, missä pitäisi olla, joten ovat vain hyvillään, jos joka paikkaan ei tarvitse ehtiä pyhinä).

Mikä teillä muilla tekee asioista niin vaikeita? Enimmäkseen ongelmana tuntuu olevan ne anopit ja kälyt... miksette anna niiden viettää omaa jouluaan ja olla pilaamatta teidän joulua?