Lue keskustelun säännöt.
Pikkasen paha mieli "kaverin" takia :( ov
05.08.2013 |
Pyydän jo heti alkuun Anteeksi romaania :( Mutta en tiedä minne muuallekkaan tämän purkaisin.
Musta on jo pidemmän aikaa tuntunut tältä, mutta mutta.. Kaverin laittama viesti vaan vahvisti tunnetta :( Näköjään mä olen sitten niin paska ihminen ettei seura kelpaa :(
Eli..
Meillä kummallakin on koira, oma koira on vähän yli vuoden tuon koiraa nuorempi. Koirat ovat aina tulleet toimeen ja oma koira (joka on vielä kakara iässä) on saanut purkaa energiaa tuon kanssa.
Kaverilla on PALJON lenkkikavereita, joiden kanssa käy metsälenkeillä ja puistossa.
Itselläni oli kaksi lenkkikaveria, tämän kaverin lisäksi, mutta lenkit loppuivat talvella (tuolla toisella kaverilla on muutaman viikon vanhempi koira, ku itselläni ja nuo olivat sellaisia riekkujia kumpikin, varsinkin parin päivän "eron" jälkeen ja tuo oli se suurin syy tuohon lenkkien loppumiseen).
Sen jälkeen olen sitten lenkkeillyt yksin, vienyt koiraa yksin metsään riekkumaan ja puistoillut yksin. Ja toivonut, että puistossa olisi seuraa meille.
Ollaan tuon kaverin kanssa viimeisten parin kuukauden aikana tavattu pari kertaa. Pari viikkoa sitten lupasi, että mennään maanantaina puistoon tai joku päivä. No, laitoin maanantaina tekstarin, että mites on, treffataanko puistossa vai mennäänkö metsään? EI vastausta..
Soitti sitten perjantaina ja pyysi lenkille, ku X on sairaalassa ja Y ei on kipeänä. Ja TIESI tasan tarkkaan, että EN ole kotona tuolloin.
Alku viikolla laitoin yhden tekstarin ja kysyin, että onkos se lähdössä remmilenkille tms. Ei vastausta..Tuolla on ollu ongelmia puhelimen kanssa ja tekstarit eivät aina mene perille eli voi johtua siitäkin, mutta..
Torstaina laitoin sitten Facebookin kautta viestiä ja tänään sitten oli vastannut, että katotaan huomenna. Mut en lupaa mitään vai mites se viesti nyt meni.
Eli tuli sellanen fiilis, että soitetaan ne kaikki puisto- ja lenkkikaverit läpi ja jos kukaan ei oo vapaana, niin sitten mä kelpaan seuraksi.
Eli taidanpa sitten joutua sanomaan tuollekkin heippa, kun en näköjään kelpaa kellekkään kaveriksi. Ihan pikkasen paha mieli :(
Ja huom, olen sellainen ihminen, joka ei todellakaan ystävysty helposti (=olen ujo ja mulla menee todella kauan, että pystyn luottamaan toiseen sen verta, että uskallan alkaa juttelemaan, tuon kanssa synkkasi heti).
Ja mikä tässä harmittaa vielä enempi on se, että tuo yrittää väkipakolla käydä yhden kaverin kanssa lenkillä, VAIKKA koirat EIVÄT siedä toisiaan ja joutuu käyttämään omalla koirallaan kuonokoppaa lenkin aikana, ettei tuo pääse puremaan toista. Ja toinen tietty ärsyttää tahallaan..
Kommentit (19)
Tsemppiä, kyllä se kaveri varmasti löytyy, kun lenkkeilet ahkerasti. Oletko harkinnut agilea tai jotain muuta, mitä tehdään porukassa? Aloittelijakurssilta voi löytyä myös lenkkikavereita. Vaikutat mukavalta tyypiltä, löydät oikeita kavereita varmasti koiraharrastuksen parista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sellainen tyyppi, joka ei tosta noin vaan mene kysymään puolitutulta, että saisinko mä muuten sun numeron, niin voitaisiin esim. sopia joskus puistotreffejä tai lenkkitreffejä, kun nämä koirat tuntuu tulevan niin hyvin juttuun. En edes sellaisilta tyypeiltä, joihin ollaan törmätty epäsäännöllisen säännöllisesti viimeisen vuoden aikana.
Johtuu ehkä siitä, että he kaikki ovat olleen naisia ja mä en enää luota naisiin (en sen jälkeen, mitä tuo yksi kaveri teki/sanoi mulle sillon lopputalvella). Tämänkin kaverin puhelinnumeron uskalsin pyytää vasta muutama kuukausi sitten. Ja siihenkin keräsin rohkeutta paljon.
Agia olen ajatellut (ja yksi kaveri sitä ehdottikin yks päivä, kun hänen mielestään koira on toooodella ketterä ja onhan se, kauniissa kaaressa hyppää). Mutta siinä ongelmana se, että itseltäni on polvi leikattu joulukuun alussa (iso operaatio) ja polvi on vieläkin siinä kunnossa, että esim. mitkään äkkikäännökset ei onnistu ja juokseminenkin on siinä ja siinä.
Enempi mua kiinnostaa haku- ja jälkihommat (ja koirallakin näyttää olevan kykyjä asian suhteen, vaikka onkin "vaan" 1/4 osa ajokoira (loput rodut eivät ole metsästysrotuja) ja tuo tulee kaikkien kanssa toimeen SEKÄ rakastaa KAIKKIA ihmisiä, kokoon, sukupuoleen ja ikään katsomatta. Eli ei pelkää esim. partanaamojan ym. "outoja" ihmisiä. Mutta sekin saa odottaa talveen asti ellei jopa kevääseen asti.
ap
Ja HUOM! EN ole pommittanut kaveria vaan yleensä olen antanut hänen tehdä aloitteen (esim. huutelee seinällään, et olisko puistokaverii tai laittaa tekstarin/soittaa/laittaa yv:n, et ootteks te ulos lähös tms.).
Harvoin olen itse kysynyt, että saiskos teistä puistoseuraa? Ja nykysin vielä harvemmin, kun tuntuu, että aina kun on kysynyt (siis tyyliin, kerran kahdessa viikossa), että oletko puistoon tulossa vai lähdössä remmilenkille, niin vastaus on ollut aina, että mennään kokeilemaan miten Musti ja Turre tulee toimeen keskenään eli ollaan menossa Mirkkulin kanssa remminlenkille.
Siis haloo, eikö se nyt helkkari ole jo selvää ettei koirat tule toimeen keskenään, vaikka kuinka yrittäisi (=kaksikko otti kunnolla yhteen toukokuun lopussa ja toiselle tuli muistaakseni korvaan kunnon vekki ja toiselle taas poskeen/huuleen tms. kunnon vekki). Mutta ei, pakko se on yrittää. Eli jopa tuokin kaveri on sitten parempaa seuraa, kun me :(
Mutta alan oikeasti jo tottua tähän, AINA käy näin. Luulen saavani kaverin ja pam, huomaankin, että sinne meni se kaveri.. Olen siis entinen koulukiusattu ja siitä johtuu se, että en kehtaa/uskalla mennä juttelemaan vieraille vaan mulla menee toooodella kauan ennen, kun uskallan oikeasti jutella esim. puistotutun kanssa.
ap
Ja HUOM! EN ole pommittanut kaveria vaan yleensä olen antanut hänen tehdä aloitteen (esim. huutelee seinällään, et olisko puistokaverii tai laittaa tekstarin/soittaa/laittaa yv:n, et ootteks te ulos lähös tms.).
Harvoin olen itse kysynyt, että saiskos teistä puistoseuraa? Ja nykysin vielä harvemmin, kun tuntuu, että aina kun on kysynyt (siis tyyliin, kerran kahdessa viikossa), että oletko puistoon tulossa vai lähdössä remmilenkille, niin vastaus on ollut aina, että mennään kokeilemaan miten Musti ja Turre tulee toimeen keskenään eli ollaan menossa Mirkkulin kanssa remminlenkille.
Siis haloo, eikö se nyt helkkari ole jo selvää ettei koirat tule toimeen keskenään, vaikka kuinka yrittäisi (=kaksikko otti kunnolla yhteen toukokuun lopussa ja toiselle tuli muistaakseni korvaan kunnon vekki ja toiselle taas poskeen/huuleen tms. kunnon vekki). Mutta ei, pakko se on yrittää. Eli jopa tuokin kaveri on sitten parempaa seuraa, kun me :(
Mutta alan oikeasti jo tottua tähän, AINA käy näin. Luulen saavani kaverin ja pam, huomaankin, että sinne meni se kaveri.. Olen siis entinen koulukiusattu ja siitä johtuu se, että en kehtaa/uskalla mennä juttelemaan vieraille vaan mulla menee toooodella kauan ennen, kun uskallan oikeasti jutella esim. puistotutun kanssa.
ap
Ja HUOM! EN ole pommittanut kaveria vaan yleensä olen antanut hänen tehdä aloitteen (esim. huutelee seinällään, et olisko puistokaverii tai laittaa tekstarin/soittaa/laittaa yv:n, et ootteks te ulos lähös tms.).
Harvoin olen itse kysynyt, että saiskos teistä puistoseuraa? Ja nykysin vielä harvemmin, kun tuntuu, että aina kun on kysynyt (siis tyyliin, kerran kahdessa viikossa), että oletko puistoon tulossa vai lähdössä remmilenkille, niin vastaus on ollut aina, että mennään kokeilemaan miten Musti ja Turre tulee toimeen keskenään eli ollaan menossa Mirkkulin kanssa remminlenkille.
Siis haloo, eikö se nyt helkkari ole jo selvää ettei koirat tule toimeen keskenään, vaikka kuinka yrittäisi (=kaksikko otti kunnolla yhteen toukokuun lopussa ja toiselle tuli muistaakseni korvaan kunnon vekki ja toiselle taas poskeen/huuleen tms. kunnon vekki). Mutta ei, pakko se on yrittää. Eli jopa tuokin kaveri on sitten parempaa seuraa, kun me :(
Mutta alan oikeasti jo tottua tähän, AINA käy näin. Luulen saavani kaverin ja pam, huomaankin, että sinne meni se kaveri.. Olen siis entinen koulukiusattu ja siitä johtuu se, että en kehtaa/uskalla mennä juttelemaan vieraille vaan mulla menee toooodella kauan ennen, kun uskallan oikeasti jutella esim. puistotutun kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihmeen vimma on mennä kusettamaan koiraa jonkun toisen ihmisen kanssa? Itsellä on ollut koiria vuodesta -75 saakka, enkä koskaan ole ketään mukaani halunnut, saatikka soitellut tulisiko joku mukaan.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 00:23"]
Mä olen sellainen tyyppi, joka ei tosta noin vaan mene kysymään puolitutulta, että saisinko mä muuten sun numeron, niin voitaisiin esim. sopia joskus puistotreffejä tai lenkkitreffejä, kun nämä koirat tuntuu tulevan niin hyvin juttuun.
[/quote]
No voisitko ajatella, että yrittäisit muuttua sellaiseksi ihmiseksi? Valitettavasti kukaan ei tiedä, että olet yksinäinen ja haluaisit lenkkikavereita. Ystäviä pitää hankkia aktiivisesti, ne on vähän kuin työpaikkoja, että harvoin tulee kotoa hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ap viestisi tuntuvat pelottavilta ja oudoilta. Ette ole ystäviä ja silti sinulla on noin paljon tunteita pelissä, eikä sinulla ole muita. Jos ikään kuin kyse olisi tosiaan treffeistä - jos olisi, vaikuttaisit ripustautujalta. Se vasta saakin toiset kaikkoamaan. Ei ole väliä, pommitatko, vaikutat liian innokkaalta ja epätoivoiselta.
Minusta kuulostaa siltä, että tuo ihminen ei halua olla sinun seurassasi. Ei saa vaan sitä sanottua.
Valinta on sinun. Treenaatko tutustumista tai menetkö jonnekin harrastukseen, jossa saa ihmisseuraa? Vai jatkatko samaan malliin ja olet yksin koirasi kanssa?
Kuulostat hieman stalkkerilta. Ota rennosti. Lopeta kaverien pommittaminen ja kyttäys. Älä luule että lenkkipyynnöstä kieltäytyminen tarkoittaisi yhtään sen enempää. Toiselle ei vain sillä kertaa sovi. Pyydät joskus toiste sitten. Kaverit on kavereita, joskus nähdään, joskus ei. Lopeta kaveruuden syvemmän merkityksen pohdinta.
Minulla on kavereita viitisen kappaletta. Toisia näen pari kertaa vuodessa, toisia kerran kuussa. Joku saattaa poiketa vaikka juuri eilen nähtiin. Ihmiset elää omia elämiään perheen, työn, arjen ja vapaa-ajan pyörityksessä. Ei kukaan normaalisti pohdi että ollaanko tässä nyt nähty tarpeeksi usein kuten kunnon kaverin kuuluu tai onko minun vuoro nyt soittaa kun toinen soitti viimeksi. Täytänkö nyt kunnon kaverin kriteerit, mitä etiketti sanoo kyläilyjärjestyksestä.
Älä ota itseesi jos toinen ei lenkille pääsekkään. Joskus toiste sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat että sinulla on samaa seuraa säännöllisesti, mene johonkin jumppaan tai koirasi kanssa koirakouluun tms.
Jos yrittäisin hommata lenkkikavereita koiranulkoilutukseen ja jotta nuorella koiralla olisi virikettä muista koirista, niin tosiaan minäkin yrittäisin tapailla mahdollisimman monia ihmisiä koirineen. Enkä roikkua yhden kanssa, jos ei sitten ole muuta kautta läheinen ihminen. 90% ajasta kuitenkin lenkkeilin yksin, ne harvat lenkit joilla oli seuraa, oli joko netin kautta sovittuja isompia, säännöllisiä tapaamisia tai sitä että olin koiran kanssa törmännyt johonkin toiseen samoilla suunnilla liikkuvaan mukavan oloiseen tyyppiin koirineen. Hyvin hyvin harvoin sovin yksittäisen ihmisen kanssa, että nähdään jossain johonkin aikaan, ja lähes aina hekin oli kauempaa tulevia tuttuja, jotka tuli kahville jne.
En olettaisi, että pelkän lenkkeilyn takia olisin kenenkään läheinen ystävä, enkä ottaisi ollenkaan vakavasti jos on alustavasti sovittu että nähdään joku päivä, ja sitten ei nähdäkään. Mun näkökulmasta tuollaiset sopimukset on vähän sama, kuin sanoisi että oiipa kiva lenkki, ehkä nähdään huomenna iltalenkillä näillä samoilla suunnilla. Ehkä nähdään, ehkä ei.
Tai varsinkaan en ottaisi vakavasti, jos satunnainen yhteydenpito hiipuu! Jos olisi tilanne, että ollaan vierailtu toistemme luona ja vaikka koirat olleet hoidossa puolin ja toisin ja yleensäkin nähty pitkään, niin ehkä sitten alkaisin jo suhtautua vakavammin sopimuksiin. Ehkä tuo kaverisi on huomannut, että otat liian vakavasti nuo tapaamiset ja sopimiset, ja siksi sanoi "ettei lupaa mitään".
Etsiydy koirasi kanssa vaikka johonkin ohjattuun harrastusryhmään, jos sinulle on tärkeää että sovituista ajoista pidetään kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhat tunteet näköjään pukkaa sulla pintaan. Analysoit todella tarkasti vuorovaikutustanne ja haet erilaisia merkityksiä.
Luultavasti tuolla toisella on vaan tosi paljon tuttuja (ei siis ystäviä), joiden kanssa sopii treffejä ristiin rastiin. Ajattelematta yhtään sen vaikeammin.
Suosittelisin sinullekin sellaista rentoutta, että katselet mihin suuntaan tuttavuutenne etenee, ihan rauhassa. Joko se voimistuu tai lakkaa pikkuhiljaa. Ei sun tarvitse päättää, että "jätän ton kaverin, ennenkun se jättää mut".
No, just. Mä olen siis PASKA ihminen. Oookkeeeee.
Vähän vaikea tutustua kehenkään, jos puistossa EI ole ketään, siis hyvin harvoin on.
Ja en mä ala lenkillä puhumaan kenenkään kanssa ellei toinen ota aloitetta (esim. joku mummo tai pikku tyttö tule kysymään, että saako silittää ym.).
Ja mä olen nyt sitten joku stalkkerikin. Just. En kyttää kaverin sivua, nuo "onks puistoseuraa tms." löyty ihan siitä Facebookin uutisvirrasta.
Ja jos kerran parissa viikossa, usein ei edes niinkään usein, kysyminen on teidän mielestänne pommitusta, niin okei. Mä olen sitten paska ihminen, joka ei ansaitse yhtään kavereita..
Ja kyllä, tällä kaverilla ON useita lenkkikavereita, samoin puistokavereita. On sen itse myöntänyt. Samassa talossakin asuu kaksi kaveria.
Näköjään kukaan teistä mollaajista ei ole ollut koskaan toooodella yksinäinen. Mulla voi oikeasti mennä VIIKKOKIN ilman, etttä puhun kelleen kaksijalkaiselle.. En ravaa kaupassa päivittäin (käyn n. kerran viikossa kaupassa, kirjastossa harvemmin), naapureihin tulee törmättyä harvemmin jne.
Eli kaipaisin juttuseuraa ja koirakin riekkuseuraa, nuori ja energinen kun on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en mä nyt sitä tarkoita, että JOKA päivä pitäisi tavata. Mutta olisihan se kiva tavata esim. parin viikon välein tms. Niin kun joku nyt taisi ymmärtää (tahallaan) väärin.
ap
Oletko ap liittynyt facebookissa erilaisiin koiraryhmiin, niistä voi myös huhuilla seuraa?
Minulla vähän sama ongelma, paitsi etten itse tarvitse seuraa sillä viihdyn yksinkin, mutta kun tiedän että koira tykkäisi seurasta kovastikin eikä sitä sopivaa seuraa vaan löydy. Oma koira ei tule ihan kaikkien koirien kanssa toimeen, mutta sitten kun se sopiva leikkikaveri löytyy niin ai että on kivaa. Joidenkin koirien kanssa vaan ei synkkaa, eivät tappele tms. mutta eivät leikikään niin ei ole järkeä tehdä koirien vuoksi tapaamista jos koirat eivät sitten mitään tee. Tietysti jos jotain treenailisi niin silloin kävisi nuo ei-leikkikaveritkin.
En ole kovin sosiaalinen niin en tunne paljoa ihmisiä, joten hankala lähteä kyselemäänkään. Noista fb:n koiraryhmistä olen pari kertaa leikkikaverin koiralle saanut, mutta valitettavasti sitten joko se kaveri tai me itse olemme muuttaneet niin lyhyeksi on jäänyt kaveruus.
Minulla on yksi kaveri. Viimeisen 7 vuoden aikana olen tavannut kerran. Olen tilanteeseen tyytyväinen. Revi siitä.
Hei ap, kyllä sen huomaa että olet yksinäinen. Et varmaan stalkkaa tuota tyyppiä etkä ole paska ihminen, mutta selvästi sun päässä tämä yksinäisyytesi vuoksi on iso asia ja käytät paljon aikaa tuon kuvion miettimiseen. Sille toiselle ihmiselle teidän kaveruus on varmaan vain sitä että hän joskus tapaa mukavia ihmisiä koiralenkillä. Valitettavasti yksinäisen ihmisen epätoivoisuuden aistii, eikä ihmiset yleensä reagoi siihen niin, että alkavat kaveerata tiiviimmin vain päinvastoin, valitettavasti. Toiset ottavat hieman etäisyyttä, jotkut saattavat jopa haluta käyttää sitä hyväksi sillä että eivät käyttäydy reilusti mutta eivät myöskään katkaise välejä.
Jos tästä tyypistä ei nyt tullut sulle kaveria, niin koita päästä siitä yli, ja koita uskaltautua etsimään muuta seuraa. Käy muissa koirapuistoissa. Lähde mukaan johonkin harrastustoimintaan aktiiviseksi, niin saat ainakin juttukavereita. On koiraseuroja joiden jäsenmaksut on hyvin maltillisia, joissa saa sillä rahalla käydä koulutuksissa ja joissa tarvitaan ainakin myös vapaaehtoisia järjestelemään kisoja yms.
t. 13
Koira tulee kaikkien kanssa toimeen, on sosiaalistettu pienenä kunnolla. Ei pullistele ja ärhentele kelleen (ei edes silloinkaan, jos pienempi koira tulee lähes iholle hampaat irvessä. Oma koira väistää/yrittää väistää). Myöskään toisille uroksille ei ärise tms. vaikka onkin teinikoira.
Edellinen koira oli toista maata, sillä oli huonoja kokemuksia toisista koirista ja sain oikeasti tehdä töitä sen kanssa, pari koiraa se hyväksyi ja niiden kanssa se pystyi jopa olemaan puistossa rentona.
Kyllä mä kuulun muutamaan koiraryhmään, mutta ne on vaan noita osta-myy ryhmiä. Joskus talvella laitoin Lemmikkipalstat sivustolle huutelun, mutta eipä tullut yhtään vastausta.
Koirapuistoja kaupungista löytyy 4 vai 5, mutta kun ei ole bussikorttia ja kuskista riippuu pitääkö koirasta maksaa vaiko ei, niin tulee hieman kalliiksi. Ja ei sekään ole mikään takuuvarma keino saada uusia kavereita. Tietty, ollaan tuon kaverin kanssa käyty muutaman kerran tuolla yhdessä puistossa, kun kaksikko lähti omasta puistosta monta kertaa karkuun (=aidat on liian matalia isoille koirille, varsinkin talvella tuo omakin koira meni heittämällä yli, vaikka olikin pentu). Parilla kerralla siellä ei ollut muita, mutta yhdellä kerralla puisto oli täynnä.
Ja en mä enää kyllä edes uskalla yrittää, koska lopputuloksen voi arvata. Eli ensin ollaan niin hyvää pataa, niin pataa ja sitten käy niin, että mut heitetään ulos porukasta. Näin on tapahtunut koko elämän. Ja tuon viime keväisen tapahtuman jälkeen tämä on ollut se viimeinen niitti. "Sua ei haluta yhtikäs mihinkään porukkaan".
ap
Missä päin asut?