olen onnellinen kun tajusin kuinka kiva äiti mulla on!

jotenkin vaan heräsin huomaamaan, että oma äitikin voi näin aikuisiällä, minä lähes nelikymppinen ja äitini seitesemänkymppinen, olla ihan ystävä. Ollaan enemmän samanvertaisia, ja meillä on samankaltainen ajatusmaailma. Mulla on neljä todella läheistä ystävää, ja viisi ystävää, jotka todella kivoja, mutta näemme harvemmin eikä olla ihan niin läheisiä, ja sitten äitini. Olen myös menettänyt muutaman ihmisen läheltäni (vaikka eivät ole kuolleet), ja tiedän, kuinka tärkeää on pitää itselle tärkeistä ihmisistä kiinni ja hoitaa suhteita toisia kuunnellen. Mikään ei ole itsestäänselvää enää.