Eräs äiti

On oikeasti kauhea pohjimmiltaan. Esittää kaikille muuta ja haukkuu aina selän takana muita. Omille lapsilleenkin valehtelee kaikkia seliseli- juttuja syyksi jos ei vastaa lasten puheluihin, vaikka olisi ollut vaikka baarissa kännissä. Pettää miestään ( ja on tehnyt saman exilleen). Hakee omia oikeutuksia kaikille teoilleen, vaikka oikeasti niitä oikeita oikeutuksia ei olisikaan. Vänkää aina ja on omasta mielestään aina oikeassa.

On todella huono itsetunto. Poseeraa, vaihtelee profiilikuviaan joka viikko. liehittelee eri miehiä, ja silti on niin epävarma kuin olla ja voi.

Kehittele koko ajan sairauksia nollasta ja hakeutuu hoitoon, etenkin lasten perussairastelun (johon ei lääkäriä tarttiskaan) suhteen. Joka vaivaa pakko lääkitä ja höösätä, muuten eli terveenä lapsi on "ilmaa".

Lapsilleen on kylmä ja ylitunteellinen vuorotellen. Suuttuu sekunnissa ja seuraavassa itketäänkin jo silmät täynnä kyyneleitä lapsille. Ainainen uhri kaikessa, vaikka itse onkin ihan mulkku. Ensin lapset ovat omillaan ja omissa touhuissaan, usein tv:n ääressä tottakai, mutta kun ovat isällään ja nauttivat siellä touhuissa niin äiti itkee lapsille näennäistä ikävää (joka siis niin suuri, että kuitenkin iloisesti bilettää aina kun voi). Ja lasten kanssa ollessa ei kuitenkaan OLE lasten kanssa. Silloin ei koe tarvetta ajan antamiseen ei. Äitiys on sitä kun joissain kohti päivää jaksaa laittaa valmisruokaa eteen. Perusulkoilu on reissu kauppaan. Puistoon vääntäytyy kerran vuodessa ja sieltäkin lähdetään ajoissa kotiin "kun tuulee". Eli ei vaan jaksa.

Eli kaikinpuolin tunnehäiriöinen ihminen, joka omasta mielestä on kaikessa asiantuntija ja asiantuntijat ovat väärässä.

Huoh, kuinka ärsyttävää. Olen vielä hänen kaverinsa, jolla jaksaa vuodattaa vaikka kaikki tietää millainen hän itse on. Pääseekö tästä eroon? Kaikki eronneet miehet ainakin ovat piinauskohteena, joten kaipa kaverikin...