Miten oppisin olemaan välittämättä siitä mitä muut minusta ajattelevat?

No ensin sun kannattaisi miettiä, mistä kuvittelet tietäväsi muiden ajatuksia. Jos olet aikuinen, koulukiusaamisesta on aikaa ja silloiset kiusaajasi ovat olleet kypsymättömiä.

Tod.näk sinua pidetään aika tavallisena tyyppinä, hyvässä ja pahassa. Onko kenties itselläsi paineita olla jotenkin "erityinen" ja ns. tavallisena kohtelu onkin sinulle pettymys?

Kuulostaa siltä että sulla on huono itsetunto. 

Huono itsetunto varmaan, mutta sille sitten muka voi?

Huono itsetunto, allekirjoitan tuon. Mutta miten siis oppia vahvemmaksi, niin ettei peilaa itseään koko ajan muiden silmistä vaan tietää itse, mikä ja kuka on?

t. ap

Muutoksia ei yleensä tapahdu itsekseen ja ne vaativat aikaa. Kun huomaat alkavasi pohtia ei toivottuja ajatuksia, lopeta se ja mieti sen sijaan mitä väliä sillä oikeastaan on mitä muut ajattelevat. Olet nyt aikuinen ja teet omat ratkaisusi. Jos joku ei pidä sinusta niin mitä siitä, on toisia jotka pitävät. Et sinä eikä kukaan muukaan voi koskaan olla kaikille mieliksi. Siksipä on ihan turhaa tuhlata aikaa moisiin pohdintoihin.

Itsetutkiskelu, meditaatio. Tee vaikka alkuun erilaisia persoonallisuustestejä, leikkimielisiäkin, netissä, tutustu itseesi. Ajattele ja pohdi sinuutta, miten kuvailisit itseäsi. Kovalla harjoittelulla saa positiivisen ajattelumallin iskostettua itseensä, mutta pitää olla rohkeutta kohdata itsensä.

huh ku tuli sekava aivoripuli tästä, raskaus ja helle ei oo mun yhdistelmä :D

up

Kuinka usein itse ajattelet muita samalla kriittisyydellä kuin kuvitelet heidän tuomitsevan sinua? Käytätkö esim. kaupassa aikasi siihen, että ihmettelet miksi joku kehtasi laittaa päälle sinisen paidan ja miten toinen kehtaa käyttää ruskeita kenkiä? Luulisinpa ettet käytä yhtään aikaasi moiseen ja tadaa!;  ei muutkaan mieti sitä, miltä vastaantulevat  näyttävät tms.

Yksilöterapia voisi auttaa sinua löytämään uudet ajatukset niihin hetkiin kun mietit mitä muut ajattelee sinusta. Aikuisella on vastuu omista ajatuksistaan ja vain sinä itse voit muuttaa ajatusratojasi.

Ymmärrän sinua hyvin ap, olen itse painiskellut saman ongelman kanssa ja edelleen 26vuoden iässä se vaivaa aika ajoin. Se mikä minulla on auttanut on se, että olen huomannut että itse olen itseni suurin kritisoija, haukkuja ja dissaaja, muut tekevät sitä harvoin. Myös ajatus siitä, että itse en ajattele toisista pahaa kuitenkaan, niin mikä olisi todennäköisyys että muut ihmiset olisivat näin törppöjä? 

Kun ymmärrät itse olevasi itsesi pahin vihollinen, voit tehdä asialle jotain. Aina kun huomaat ajattelevasi, ettet kelpaa tai kuulu joukkoon niin pysähdy ja kehu itseäsi, mieti mikset muka kuuluisi, et ole huonompi kuin muut. Vain muuttamalla omaa sisäistäpuhettasi voit muuttaa suhtautumistasi itseesi ja kasvattaa itsetuntoasi. Se ei ole helppoa, itsekään en ole vielä sataprosenttisesti päässyt demoneistani, mutta positiivisempaa kohti mennään. Tsemppiä. :)

Ihmisen KUULUU miettiä, mitä muut hänestä ajattelevat ja hänen KUULUU välittää siitä. Tähän yhteiskunta perustuu. Jos näin ei olisi, kukaan ei välittäisi mistään käyttäytymissäännöistä, luotettavuuudets, lupauksista ja niiden pitämisestä, empatiasta, huolenpidosta, lastenkasvatuksesta, mistään. Jokainen miettisi vain omaa en hetkistä tarvettaan ja hupiaan.  Ajatus siitä, mitä muut minusta ajattelevat, tuo käyttäytymiseen pitkäjänteisyyttä ja muiden huomioon ottamista, se ei siis sinänsä ole ollenkaan huono asia.

Kun sitten tämän on ymmärtänyt, voi ajatella myös sitä, MITÄ HALUAA muiden itsetään ajattelevan. Mitä haluaa olla ja millaisena haluaa muiden itsensä näkevän. Pitkällä tähtäimellä. Kaveri yllyttää iskemään miehen baarista tänään ja oishan se kiva olla seksikkäänä pidetty vapaa sielu, mutta oikeasti haluan, että minua pidetään seksuaalisesti valikoivana, niin että jos tarjolla tänään on vain ei-kiinnostavia miehiä, en kumminkaan huoli sellaista vain paremman puutteessa. Jne.

Ei ne muut varmaan sinua arvostele tai katso kieroon- jos et ole joku turhajulkkistyyppi, joka hinnalla millä hyvänsä haluaa olla ammatiltaan "julkku". Jos joskus mokailisitkin jotakin, ei niitä juuri kukaan paria päivää kauemmin muistele.

Omaa elämäänsä oppii arvostamaan paremmin kun miettii kaikkia niitä asioita joista voi olla kiitollinen. Itselläni on paljonkin kiitollisuuden aiheita- vaikka aiemmin minäkin olin keskittynyt huomaamaan vain epäkohtia ja olin suorastaan onneton pyörittäessäni niitä ja yrittäessäni väkisin parantaa niitä. Oma rakas perhe ( voisi olla ettei heitä olisi), terveys(voisi olla että jokin elämää haittaava sairaus olisi päällimmäisenä), katto pään päällä ja toimeentulo + plus paljon paljon muuta kun alkaa pilkkomaan hyviä asioita joita on saanut osakseen.

Jos olet vielä nuori niin nauti siitä! 

Ap, ihmisen olemassaolo perustuu siihen, että olemme jokainen erilaisia. Toiset toteuttavat erilaisuuttaan enemmän, toiset vähemmän ja joillakin on vaikeuksia hyväksyä tämä asia.

Joskus tämän ymmärtäminen on pitkä prosessi. Etsi omat vahvuutesi ja kulje niitten johdattelemana. Hankkiudu sellaisten ihmisten pariin, joilta et kuule olevasi outo ja erilainen. Aina tämä ei onnistu, mutta siinä tapauksessa hanki itsellesi mahdollisimman paljon onnistumisen kokemuksia. Sellaisia voit saada esim. työssä, harrastuksissa, vapaaehtoistyössä, lasten kanssa yms. Opettele rakastamaan itseäsi ja nauttimaan omasta seurastasi ja tekemään sitä mikä sinusta on nautinnollista.