Rahapula - eikö ihmiset pyri säästämään?

Lueskelin Threadsista ihmisten köyhyydestä. Tuli sellainen mieleen, että eivätkö ihmiset säästä, silloin kun siihen on mahdollisuus? Köyhyydeltä melko tehokkaasti suojaa, jos on hankkinut puskuria.

Mä olen säästänyt aina. Kun asuin vanhemmillani teinimä, tein kesätöitä, säästin rahat. Muutin omilleni ja opiskelin, vanhempani tukivat minua hieman taloudellisesti, tein samaan aikaan töitä, sain jonkin verran säästöön. Lasteni ollessa pieniä, mies maksoi suurimman osan kuluista, minä elin niukasti. Ostin sijoitusasuntoja pikkulapsiaikana kaksi kappaletta osittain velalla, nyt velka on maksettu. Nyt olen ollut useamman vuoden töissä, elän niukasti, säästän ja sijoitan.

Leikkaan lasteni hiukset itse, harrastan edullista ulkoliikuntaa, en käytä alkoa, siivouspalveluita tai maksa kahvikupista 4 euroa. Jos jäisin työttömäksi, minulla olisi mietittynä valmiiksi muutamakin liikeidea, mitä voisi testata. 

En ottanut vanhemmiltani kuin osan perinnöstä vastaan, siirsin ison osan suoraan lapsilleni. Tavoitteeni on, että jokainen lapseni saa tästä keskikokoisen kaupungin keskustasta hyvän muutaman huoneen asunnon itselleen, minulta. Näin ollen heidän ei tarvitse ottaa asuntovelkaa, vaan voivat säästää ja ryhtyä sitten sijoittajiksi. 

Homman pointti on se, että minimoi kulut ja säästä. Älä osta niitä kalliita limppareita, kahveja tai varsinkaan alkoholia. Unohda ripset, kynnet ja ”luksus”merkkivaatteet. Jos jäät työttömäksi, edessä ei ole heti maailmanloppu.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö meidän perheessä matkailtaisi, lapset harrastaisi tai etteikö meillä käytäisi monta kertaa kesässä ostamassa kahden pallon irtojäätelöt satamasta.

Nimim. ”Sama ulkoilutakki jo 15 v, urheiluvälineet torista ja alle 15 v hiustenleikkuu kampaajalla/parturissa aivan pöllöä touhua”