Lue keskustelun säännöt.
Mies kohtelee kylmästi, ei arvosta eikä huomioi
19.11.2013 |
Olen pikkuhiljaa tajunnut olevani kaltoin kohdeltu. En fyysisesti, enkä yleisen määritelmän mukaan varmaan edes henkisesti, mutta mieheni on viiden vuoden suhteemme aikana (olen 25-vuotias) saanut minut oikeasti uskomaan etten ansaitse yhtään mitään.
Mieheni on jotenkin tunnekylmä, ja todella pihi. Hänellä on perustelut kaikkeen, ja olen kai jotenkin heikko ihminen, kun olen lammasmaisesti hyväksynyt kaiken. Minun on nykyään vaikea ottaa muilta vastaan kohteliaisuuksia, palveluksia, lahjoja yms. sillä mieheni on niin monta kertaa ilmaissut etten ole sellaisen hemmottelun/huomioinnin arvoinen. Ei siksi että olisin jotenkin epäkelpo, vaan siksi etten vain ole niin erityinen. Ei ole sellaisia tilanteita joissa ansaitsisin mitään huomiota, ei edes syntymäpäivinä, vuosipäivinä tai muina juhlapäivinä. Minä kyllä huomioin miestä liikaakin, ostan lahjoja ja tarjoan ravintolaillallisia...
Eniten minua satuttaa muisto kihlautumisestamme. Olimme jo keskustelleet että kihloihin voisi lähiaikoina mennä, ja mies toteutti kosinnan niin, että kaupasta kotiin tullessa hississä tokaisi, että kyllä nyt voitaisiin kihloissa jo olla. Seuraavana päivänä mentiin Kultajouseen ja ostettiin lähestulkoon paikan halvimmat sormukset. Hopeiset, koska toivomani valkokulta oli typerä ja liian kallis ajatus. Olen uneksinut pienistä ja intiimeistä häistä eräässä upeassa suomalaisessa linnassa, mutta tätä en tule saamaan. Aiemmin halusin suuret häät, mutta mies on antanut ymmärtää että se on naurettava ja liian kallis ajatus, eikä kukaan vähänkään kaukaisempi tuttu tai sukulainen haluaisi meitä (lue: minua) juhlia. Hääpukuakaan en kuulemma tule tarvitsemaan, koska häät tulevat olemaan pienet ja vaatimattomat.
Satuttaa tulla lytätyksi joka asiassa. Olen pitänyt itseäni arvottomana, tyhmänä, epäkiinnostavana ja naurettavista asioista haaveilevana hupakkona. Kun taas mies on se, joka osaa käyttää rahaa järkevästi. Minä saan kyllä antaa, mutten toivoa itselleni.
Mies ei satuta tahallaan, mutta jokin "vika" hänessä on kai pakko olla. Jos päädymme eroon, niin miten voin koskaan sopeutua siihen, jos joku joskus haluaisikin huomioida ja arvostaa minua? Menen lukkoon ja häkellyn, jos joku vaikka vain tarjoaa minulle kahvin ja pullan kahvilassa, sillä "en ansaitse" mitään sellaista. Mies ei ymmärrä miksi hänen käytöksensä tuntuu pahalta. Syy on aina minun, koska en voi vaan tajuta ettei minulle tarvitse antaa synttärilahjaa, tai edes kosinnan hetkellä puhua kauniisti ja arvostavasti...
Kommentit (35)
Kuulostaa kieltämättä että teillä on kovin erilaiset käsitykset tulevaisuudesta. Olet jo joustanut paljon, oletko valmis joustamaan lisää vai pitäisikö miehenkin joustaa? Onko teistä kummastakaan joustamaan lisää ja onko fiksua että hautaat kaikki unelmasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuitenkin niiiiiiiiiiiiiiin ihana!
Äkkiä naimisiin, älä vaan päästä käsistäsi.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 16:33"]
Ja sä olet tämän helmen kanssa, koska....?
[/quote]
Koska pikkuhiljaa hän on saanut minut uskomaan että olen tyhmä, jos edes haaveilen saavani huomiota osakseni yhtään keneltäkään. Ei hän suoraan ole mitään ilkeää sanonut, mutta hän "antaa ymmärtää" tosi sujuvasti näitä asioita... Vasta viimeaikoina olen alkanut havahtumaan, kun tuttavapariskunnat suorastaan kilpailevat siitä, kumpi osapuoli on ihanampi toiselle. On ihania vuosipäivälahjoja, viikonloppumatkoja ulkomaille, ruuanlaittoa kun toinen tulee väsyneenä töistä... Minä en ole saanut osakseni mitään tuollaista, koskaan. Ja kuvittelin kaikkien miesten olevan samanlaisia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuten eksäni. Juokse. Mitään hyvää et tule hänen kanssaan kokemaan.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 16:33"]
Ja sä olet tämän helmen kanssa, koska....?
[/quote]
Koska pikkuhiljaa hän on saanut minut uskomaan että olen tyhmä, jos edes haaveilen saavani huomiota osakseni yhtään keneltäkään. Ei hän suoraan ole mitään ilkeää sanonut, mutta hän "antaa ymmärtää" tosi sujuvasti näitä asioita... Vasta viimeaikoina olen alkanut havahtumaan, kun tuttavapariskunnat suorastaan kilpailevat siitä, kumpi osapuoli on ihanampi toiselle. On ihania vuosipäivälahjoja, viikonloppumatkoja ulkomaille, ruuanlaittoa kun toinen tulee väsyneenä töistä... Minä en ole saanut osakseni mitään tuollaista, koskaan. Ja kuvittelin kaikkien miesten olevan samanlaisia.
Ap
[/quote]
Mitäs jos lähtisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. mulla on samanlainen mies, enkä pääse millään eroon. Muut pitävät häntä loistojätkänä oikeen, mutta kohtelee minua todella huonosti ja on jo murentanut itsetuntoni kokonaan. Itse menee ja tekee mitä tahtoo koko ajan, mutta minulta hän on vienyt kaiken sosiaalisen elämän uhkailuillaan ja suoranaisella väkivallallakin.
Elämäni on valunut täysin hukkaan ja minusta on tullut masentunut reppana, jolla ei ole voimia enää mihinkään.
Vieläkin yritän kerätä voimia eroon. Sinä olet vielä nuori, lähde, kuten kaikki sinulle sanovat!
Jaa-a. Tuli mieleen, että sinä olet ap todella kova lukemaan miehen rivien välistä ja tulkitsemaan. Entä jos kyse ei ole ollenkaan sinun vähättelystäsi, vaan ylipäätään vaan saituudesta? Tuhlaako hän rahaa itseensä, vai onko samalla lailla natku itsensä kuin sinunkin suhteen? Jos on, sinun on turha tulkita pihtaamista sinun arvosteluksi. Lopetat vaan itsekin tärsäämästä rahaa HÄNEEN ja käytä se itseesi, kun kerran hemmottelua kaipaat ja osaat myös arvostaa!
JOS taas hän on niuho ja natku vain sinun suhteesi, niin suosittelen minäkin moisen hyypiön lemppaamista. Siinä tapauksessa hän tosiaan ei tunnu arvostavan sinua.
Saituus ei ole kiva luonteenpiirre, mutta se toisaalta ei ole myöskään sama asia kuin että toinen ei arvosta juuri SINUA.
Oletko muuten koskaan suoraan sanonut miehelle, mitä häneltä kaipaat ja odotat? Useimmat miehet eivät ymmärrä yhtikäs mitään sanattomista toiveista. Lisäksi me kaikki - miehet ja naiset - herkästi toistamme tavoissamme sitä, mitä olemme kotoa lapsena oppineet. Millaiset välit vanhemmilla oli, miten isä kohteli äitiä. Juhlitaanko ketään, vai tulkitaanko juhliminen turhaksi itsekorostukseksi ja numeron tekemiseksi itsestään (kaamea tulkinta, mutta tätä ikävä kyllä on joillain).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, kuten joku jo mainitsikin, olet todella nuori vielä ja ehdit löytää elämäsi miehen myöhemmin. Itse löysin oman prinssini vasta 35-vuotiaana, mutta hyvää kannatti odottaa. Nyt minäkin ihmettelen, mikä sai jäämään paskoihin ihmissuhteisiin.
Voimia tulevaan, kaikesta päätellen olet nyt siinä vaiheessa, että olet myöntänyt itsellesi tosiasiat. Seuraava vaihe on alkaa suunnitella nopeaa eroa.
Samanlainen tarina, pari vuosikymmentä ilman pienintäkään kunnioitusta. ero ihan jumalattoman vaikea kun kaiken paskan jälkeen vielä mies lähti toisen naisen matkaa ilman anteeksipyyntöjä. Lähde, on olemassa lämpimiä ja arvostavia miehiä. Ihan oikeasti, nyt on helpompi kuin kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt asiasta mieheltäsi taikka kertonut miltä sinusta tuntuu? Eipä se taida kuitenkaan mitään muuttaa tuollaisessa suhteessa. Sinä olet arvokas ja ansaitset puolisosi kunnioituksen. Jos hän ei sitä koskaa sinulle osoita sanoilla taikka teoilla, niin anna hänen etsiä parempi (heh heh). Löydät kyllä itse mukavamman ja välittävämmän puolison.
Ps. Ei minunkaan mieheni ole minulle mitään ostanut ilman pyyntöä yli 12v aikana, mutta arvostaa minua kyllä ja antaa aina rahaa lahjaksi, jotta saan ostaa jotain mieleistä itselleni. Eli kaikilla on oma tyylinsä, mutta ilman arvostusta ei kannata olla suhteessa.
Kirjoituksesi vaikuttaa siltä, että olet mielessäsi jo aloittanut lähtölaskennan, ja haet nyt vauhtia täältä palstalta. Varmaan kannattaa jatkaa orientoitumista pois tuosta miehestä. Minulla oli epäkunnioittava exä, eikä mene viikkoakaan niin etten muistaisi iloita hänestä eroon pääsemisestä. Oma mieheni on hyvin rakastava, lämmin ja arvostaa minua juuri sellaisena kuin olen. En ole tehnyt tässä miesten välissä mitään ihmeellistä, millä "ansaitsisin" tämän aarteen :-) eikä sinunkaan tarvitse tehdä. Ansaitset parempaa jo nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pyhän lehmän pieksut sentään! Jos noin huomioit miestäsi etkä saa vastakaikua, niin ilmoittaudun ehdoitta noihin huomionosoituksiin:)
Nimim. O tempora, o mores..
Olet kyllä tehnyt ihan oikean havainnon kun huomaat, että asiat EIVÄT ole kunnossa katsottuasi muita pareja.
Mutta sun itsesi on itseäsi autettava muiden ihmisten tuella tai ilman, miehesi euskin tajuaa miten kohdella sua niin, että olisit onnellinen.
Mäkin mietin, että tarkoittaakohan hän olla noin ilkeä, mutta kyllä hänen silti pitäisi huomata, ettet voi hyvin tai jos kerrot sen hänelle, niin havahtua sitten ja uskoa sinua
Ja seuraavaksi nostat äijän pihalle. Tiedät itsekin, ettei tässä enää muuta vaihtoehtoa ole. Miehesi ei voi rakastaa sinua, jos kohtelee noin rumasti.
Ja sitten seuraava askel on ap se että luet nuo omat viestisi ja teet päätöksen jäädä tai lähetä. Se on juuri niin helppoa. Et anna itsellesi muuta vaihtoehtoa.
Jos jäät niin lakkaat ruikuttamasta "kohtaloasi" jonka itse valitsit. Kukas sen päättää miten sinua kohdellaan jos et sinä?
Me voimme kuorossa haukkua miestäsi täällä mutta miten se arkeasi muuttaa..
Minä muutin kahden alle 2v lapsen kanssa pois tuollaisesta suhteesta.
Kun se viimeinen arvostuksen ripe katoaa astuu kuvaan fyysinen väkivalta. Vuosia kuuntelin ja katselin sitä henkistä väkivaltaa.. Pariterapiat ja kaikki mahdollinen koettuna, aina piti vaan yrittää ja yrittää. Itse koin tilanteeni jo heikoksi mutta lähipiiri+muut tahot olivat sitä mieltä että yrittäkää nyt vauvavaiheen tai ties minkä ohi.
No turpaanhan siinä sitten alkoi jo tulla ja se oli viimeinen niitti mulle. Yksi lyönti riitti tässä tapauksessa. Nyt sitten muutkin "hyväksyivät" eron. Välillä mietin että pitääkö naisen oikeasti ottaa turpaansa ennen kuin yhteiskunta hyväksyy lähdön lasten ollessa kuvioissa..
Jokatapauksessa helppoa ei tule olemaan mutta naurettavinta on miettiä nyt mitä jos joku onkin sulle joskus kiva... Niin mitä jos :)
Hei..mitenkähän tässä kävi??? Toivottavasti läksit...ei tollasista miehist' mihinkään ole. Koskaan.
Ja sä olet tämän helmen kanssa, koska....?