Lue keskustelun säännöt.
Mies kohtelee kylmästi, ei arvosta eikä huomioi
19.11.2013 |
Olen pikkuhiljaa tajunnut olevani kaltoin kohdeltu. En fyysisesti, enkä yleisen määritelmän mukaan varmaan edes henkisesti, mutta mieheni on viiden vuoden suhteemme aikana (olen 25-vuotias) saanut minut oikeasti uskomaan etten ansaitse yhtään mitään.
Mieheni on jotenkin tunnekylmä, ja todella pihi. Hänellä on perustelut kaikkeen, ja olen kai jotenkin heikko ihminen, kun olen lammasmaisesti hyväksynyt kaiken. Minun on nykyään vaikea ottaa muilta vastaan kohteliaisuuksia, palveluksia, lahjoja yms. sillä mieheni on niin monta kertaa ilmaissut etten ole sellaisen hemmottelun/huomioinnin arvoinen. Ei siksi että olisin jotenkin epäkelpo, vaan siksi etten vain ole niin erityinen. Ei ole sellaisia tilanteita joissa ansaitsisin mitään huomiota, ei edes syntymäpäivinä, vuosipäivinä tai muina juhlapäivinä. Minä kyllä huomioin miestä liikaakin, ostan lahjoja ja tarjoan ravintolaillallisia...
Eniten minua satuttaa muisto kihlautumisestamme. Olimme jo keskustelleet että kihloihin voisi lähiaikoina mennä, ja mies toteutti kosinnan niin, että kaupasta kotiin tullessa hississä tokaisi, että kyllä nyt voitaisiin kihloissa jo olla. Seuraavana päivänä mentiin Kultajouseen ja ostettiin lähestulkoon paikan halvimmat sormukset. Hopeiset, koska toivomani valkokulta oli typerä ja liian kallis ajatus. Olen uneksinut pienistä ja intiimeistä häistä eräässä upeassa suomalaisessa linnassa, mutta tätä en tule saamaan. Aiemmin halusin suuret häät, mutta mies on antanut ymmärtää että se on naurettava ja liian kallis ajatus, eikä kukaan vähänkään kaukaisempi tuttu tai sukulainen haluaisi meitä (lue: minua) juhlia. Hääpukuakaan en kuulemma tule tarvitsemaan, koska häät tulevat olemaan pienet ja vaatimattomat.
Satuttaa tulla lytätyksi joka asiassa. Olen pitänyt itseäni arvottomana, tyhmänä, epäkiinnostavana ja naurettavista asioista haaveilevana hupakkona. Kun taas mies on se, joka osaa käyttää rahaa järkevästi. Minä saan kyllä antaa, mutten toivoa itselleni.
Mies ei satuta tahallaan, mutta jokin "vika" hänessä on kai pakko olla. Jos päädymme eroon, niin miten voin koskaan sopeutua siihen, jos joku joskus haluaisikin huomioida ja arvostaa minua? Menen lukkoon ja häkellyn, jos joku vaikka vain tarjoaa minulle kahvin ja pullan kahvilassa, sillä "en ansaitse" mitään sellaista. Mies ei ymmärrä miksi hänen käytöksensä tuntuu pahalta. Syy on aina minun, koska en voi vaan tajuta ettei minulle tarvitse antaa synttärilahjaa, tai edes kosinnan hetkellä puhua kauniisti ja arvostavasti...
Kommentit (35)
Tehdä hänet *ONNELLISEKSI siis. :D -22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon toisenlaista näkökulmaa tähän. Mieheni on samanlainen noissa muistamisasioissa eli ei ole mitään muistamista, ei syntymäpäiviä, ei hääpäiviä eikä muutenkaan tee mitään eteeni, edes voileipää oma-aloitteisesti ja jos pyydän tekee sen pitkin hampain ja motkottaen. Mutta on myös kodista, jossa ei ollut tapana juhlia koskaan yhtään mitään ja jossa isä hallitsi mykkäkouluilla. Lapsuudenkodissa ei kehuttu koskaan millään muotoa. Voi olla myös jotain tällaista taustalla. Mnkälaisessa kodissa miehesi kasvoi? Mieheni on muuten kunnollinen, tekee perheen hyväksi asioita, mutta huomioiminen ja sanallinen ulosanti on heikkoa.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 16:33"]
Ja sä olet tämän helmen kanssa, koska....?
[/quote]Lue aloitus. Sieltä se selviää. Vinkki: viisi vuotta henkistä väkivaltaa.
Mä erosin just tollasesta paskasta ja se onnistui niin,että se lopulta lähti toisen naisen perään. Olin aluksi hemmetin onnellinen siitä, mutta sitten masennuin. Mikä mussa on vikana,että hän tulee uniini ja kaipaankin häntä?Ihan kuin en muistaisi että suurin osa elämästäni sen kanssa oli munankuorilla kävelemistä ja olin ja elin häkkilintuna. Onko mulla joku trauma? Osaisko kukaan neuvoa? Oltiin yli 20v yhdessä?
10:lle
Tarvitset hiukan muuta ensialkuun kuin voimienkeräämistä!
Sun voima kyllä sitten tulee, kun aikasi on tullut ja saat muut kalikat kasaan.
Tarvit pientä ulkopuolista apua tässä vaiheessa.
Ystävät tai esim www.naistenkartano
Aloita jostain noista, tarvitset liittolaisen nyt heti!
Kun herään aamulla, ajattelen :
Tämä päivä on juuri sinua varten.
Tältä sen kuuluu tuntua, ja ihminen voi kasvattaa itsensä vähitellen ihan mihin vain.
Kokeilkaa, te jotka sinne itsetuntovajeeseen ootte joutuneet.
Ap.n juttua en oikeastaan lukenut, mutta vastauksia kyllä:-)
Ihmisellä on loputtomasti voimia muuttaa asiat♡
Vaikkei se siltä tuntuisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 10:56"]10:lle
Tarvitset hiukan muuta ensialkuun kuin voimienkeräämistä!
Sun voima kyllä sitten tulee, kun aikasi on tullut ja saat muut kalikat kasaan.
Tarvit pientä ulkopuolista apua tässä vaiheessa.
Ystävät tai esim www.naistenkartano
Aloita jostain noista, tarvitset liittolaisen nyt heti!
Kun herään aamulla, ajattelen :
Tämä päivä on juuri sinua varten.
Tältä sen kuuluu tuntua, ja ihminen voi kasvattaa itsensä vähitellen ihan mihin vain.
Kokeilkaa, te jotka sinne itsetuntovajeeseen ootte joutuneet.
Ap.n juttua en oikeastaan lukenut, mutta vastauksia kyllä:-)
Ihmisellä on loputtomasti voimia muuttaa asiat♡
Vaikkei se siltä tuntuisikaan.
Sukuvika :(
[/quote]
28 on varmaan kirjoittanut tuon
Sukuvika, näkyy lainauksessa Hassusti.
Siskot, taistelkaa ja jssap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oikeasti nainen. Päätä että ansaitset parempaa eläkä ikinä katso taaksesi!!!
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen tarina, pari vuosikymmentä ilman pienintäkään kunnioitusta. ero ihan jumalattoman vaikea kun kaiken paskan jälkeen vielä mies lähti toisen naisen matkaa ilman anteeksipyyntöjä. Lähde, on olemassa lämpimiä ja arvostavia miehiä. Ihan oikeasti, nyt on helpompi kuin kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä.
Toihan on nyt ihan helpoin mahdollinen ero huonosti kohtelevasta miehestä.
Mulla miehen toinen nainen ei ottanutkaan miestäni. Joten mies kosti ensin kakkosnaiselta tulleen hylkäämisen minulle ja sitten, kun puolen vuoden jälkeen jätin miehen, hän kieltäytyi lähtemästä omistamastani kodista ja pisti oikein ylivaihteen kostamisessa. Kostaa vielä edelleen lasten välityksellä vuosienkin jälkeen kaikkea "kokemaansa vääryyttä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP hei, tuo mies vie kaiken ilon elämästäsi. Olet arvokas ja sinulle kuuluu kaikkia hyviä asioita : )
Olet nuori ja sinun on mahdollista kokea vaikka mitä ihanaa ja hyvää omalla kohdallasi. Tiedät kyllä, ettei tuo ole hyväksi sinulle.
AP, ansaitset parempaa. Jätä tuollainen kylmä mies, joka ei tunnu edes sinusta välittävän. Yksinkin on parempi kuin tuollaisen kanssa. Henkistä väkivaltaa. Olet nuori ja löydät paremmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
AP, ansaitset parempaa. Jätä tuollainen kylmä mies, joka ei tunnu edes sinusta välittävän. Yksinkin on parempi kuin tuollaisen kanssa. Henkistä väkivaltaa. Olet nuori ja löydät paremmankin.
Aloitus on 10 vuotta vanha
Älä ap kuuntele näitä kirjoittajia, jotka vähättelevät kokemustasi. Ihan tasan tarkkaan ei ole käymässä niin, että kun vain sanot muehelle mitä toivoisit, niin mies vain yhtäkkiä saa ahaa-elämyksen, pyytää anteeksi ja parantaa tapansa.
-
Ja miksi sinun pitäisikään jäädä tuollaisen miehen kääntymystä odottelemaan, olet nuori eikä teillä ole perhettä. Tuossa iässä jos jonkun kanssa ei tunnu hyvältä, niin silloin erotaan. Ihan varmasti se sinua pelottaa, mutta yritä tiedostaa että epävarmuutesi johtuu vuosien kaltoinkohtelusta, ei siitä että olisit huono. Luota siihen, että pärjäät vaikka lannistettu mielesi muuta luulisikin, ja että päästessäsi miehestä eroon omat voimasi ja itsetuntosi palautuvat kyllä.
-
Ei tuo ole normaali tai hyvä parisuhde. Usko vain, kuka tahansa hyvä kumppani haluaa rakkaalleen parasta ja tehdä hänet normaaliksi. Sellaisen miehen tulet sinäkin löytämään kyllä, ja ansaitset rakastavaa kohteloa. Kihlat rikki nyt ja rupeat määrätietoisesti puuhaamaan eroa.