Koulukiusattu! Mistä kiusaaminen alkoi ja miksi?

Ujouteni ja hiljaisuuteni.

Ihan alussa oli ujous ja hiljaisuus. Ekalla en puhunut pojille...siitä sitten rupesi yksi poika kiusaamaan. Muutenkin sellaista että mikset koskaan sano mitään ja sano nyt jotain tms.

Myöhemmin oli ulkonäöstä ja muustakin.

Olin sosiaalisesti kömpelö, lievästi as piirteinen ja kiinnostunut aivan vääränlaisista asioista (esimerkiksi avaruus) saman ikäisten tyttöjen mielestä. Olisin ehdottomasti tarvinnut kuntoutusta sosiaalisissa tilanteissa toimimiseen.

Ujous, hiljaisuus, sosiaalinen kömpelyys ja jäin aina altavastaajaksi vittuilutilanteissa.

Kiusaaminen alkoi siitä, kun luokan vähä-älyisimmät pojat hakivat toisiltaan hyväksyntää haukkumalla luokan nopeiten oppivaa. Kai taustalla oli kiusaajien alemmuuden ja huonommuuden tunteita.

Hölmö kysymys. Liian usein kiinnitetään huomio kiusattuun, ja siihen, mikä hänessä muka laukaisee kiusauksen. Asia menee tällöin ihan väärinpäin. Koulussa voi olla vaikka kaikin tavoin erikoinen ja omituinen lapsi, jota ei koskaan kiusata, ja aivan tavallisista lapsista muka löydetään joku vika, joka "oikeuttaa" kiusaamiseen. Kiusaamisessa vika ja syy on aina kiusaajissa.

Se, kun koulunvaihdon jälkeen kaverustuin kiusatun tytön kanssa. Siitä se minunkin syrjintä ja haukkuminen alkoi.

Luulen että kiusaajat kokeilivat hieman kaikkia, mutta päätyivät minuun, koska olin helppo kohde. Omat kiusaajani olivat niitä koulun hymytyttöjä joilla oli käytösnumero aina 10, ja tietysti he saivat aina kertoa asioista opettajille omat versionsa jotka uskottiin kiltisti.

Olin aika hiljainen ja huonon itsetunnon omaava, en erityisen hyvä liikunnassa ja hiukan sosiaalisesti kömpelö, joten olin ns helppo uhri. 

Eräälle tytölle luokallani kiusaamisen käynnisti (yläasteella, kun minua ei enää niin kiusattu) toisten poikaystävien viemisen yrittäminen ja pahan toisista puhuminen....

Ei siihen kai muuta syytä ollut kuin se että minulla oli parempi itsetunto kuin muilla. Poikien mielestä olin hikari ja tyttöjen mielestä tyrkky.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 21:39"]

Hölmö kysymys. Liian usein kiinnitetään huomio kiusattuun, ja siihen, mikä hänessä muka laukaisee kiusauksen. Asia menee tällöin ihan väärinpäin. Koulussa voi olla vaikka kaikin tavoin erikoinen ja omituinen lapsi, jota ei koskaan kiusata, ja aivan tavallisista lapsista muka löydetään joku vika, joka "oikeuttaa" kiusaamiseen. Kiusaamisessa vika ja syy on aina kiusaajissa.

[/quote]

WORD.

En ollut alipainoinen, pukeuduin hieman väärällä tavalla enkä muutenkaan huolehtinut tarpeeksi ulkonäöstäni ja ollut tarpeeksi "cool", joten kaikki entiset ala-asteen aikaiset kaverit hylkäsivät mut seiskan syksyllä ja uusia en saanut tilalle. Masennuin tästä niin pahasti, että lopetin kokonaan puhumisen, vetäydyin kuoreeni ja aloin syödä suruuni. Yksinäisenä, outona ja läskinä olin helppo kohde laajemmalle kiusaamiselle, ja siitä alkoikin urani koko koulun sylkykuppina. 

Sisartani kiusattiin, koska hän oli lyhyt ja priimus. "Loistavat" kiusaamissyyt luokan ääliöille. Minua yritettiin kiusata, koska olin oman luokkani paras oppilas. Ilkeänä lapsena vastustin tilannetta, joten kiusaajat luovuttivat.

Muutin suurkaupungista sisäsiittoiseen kuntaan, jossa oli 600:n oppilaan yläaste. Se riitti, että tulin muualta. Lisäksi vääränlaiset vaatteet jne.

Kiusaaminen kulminoitui yhteen poikaan, joka sai aina mukaansa muutkin kiusaamaan. Kun poika vaihtoi koulua, kiusaaminen loppui.

Siitä että äitinion italialainen ja minulla oli outo nimi.

Huh. Syitä oli varmaan paljon: ensinnäkin olin lähes sokea (miinus 10 likinäisyys), ja varmaan senkin vuoksi melko kömpelö. Ei vaan tosi kömpelö, sillä urheilutunneilla piti koko ajan pelätä, että pallo osuu rilleihin tai ne muuten vaan tippuu päästä.

Sitä paitsi äidin koko energia meni isosiskon tarpeiden tyydyttämiseen - isosisko kun piti huolen, että hänellä oli aina vimpan päälle vaatteet. Kun tuo samainen sisko vielä oli muutenkin se nätti ja rakas, niin ei pikkusiskolle jäänyt kovin paljon rakkautta jaettavaksi eikä myöskään ulkoista hyvää. Sain siis tyytyä siskolta jääneisiin vaatteisiin, ja varsinkin alusvaatteet olivat aina jo kuluneet ja saivat reikiintyä päälläni. Siitäpä vasta riemu syntyi kun luokkakaverit väänsivät vitsiä rikkinäisistä ja värjäytyneistä alusvaatteista. Siitä oli sitten lyhyt tie siihen, että alettiin nyrpistää nokkaa ja nipistää nenä kiinni kun tulin lähelle: hih hih, katso tuota haisevaa xxx :ää.

Lopullinen kiusaamistuomio tuli kun edellä mainituista syistä aloin jännittää kouluun menoa, tunneilla olo ja kysymyksiin vastaamista ja aloin änkyttää. Silloin muutamat opettajatkin osallistuivat kiusaamiseen ja osasivatkin tosi hyytävästi nujertaa pienen tytön kommentein kuin : tyhmähän sinä olet, kysynpä nyt vaikka tiedän, ettet kuitenkaan osaa vastata...

Ei kiva. 

Minua ei ole kiusattu koulussa, mutta yritettiin. Yksi rinnakkaisluokkalainen pienenkokoinen poika (jolla selkeästi oli tarve äkkiä löytää joku kiusattava pärjätäkseen porukassa) pikku kovis haukkui  minua sammakoksi, naulakkopaikkamme oli lähellä toisiamme. Minulla ei ollut mitään ulkonäössä joka olisi voinut olla sammakkoon viittaavaa :). Oman luokkani kovanaamapojat tykkäsivät minusta joten se kiusaamisyritys tyssäsi siihen, ei uskaltanut.

Niinkuin  yksi kiusattu sanoikin huomio käännetään liikaa kiusattuun ja ei huomioida sitä, että asia on usein niin, että kiusaajalla on tarve löytää joku jota kiusata. Kiusaaja on tilanteessa jossa hän yrittää kiusaamisen avulla joko estää oman kiusaamisen taikka yletä jossakin kovanaama hierarkiassa.

Luokallamme kiusattiin poikaa joka pärjäsi kaikissa aineissa ja sai kymppejä ja yhdeksikköjä. Hän oli hieman lihava ja oli silmälasit. Onnekis hänellä oli toinen samankaltainen kaveri joka vaikutti mukavalta.  Hän on toivottavasti nyt jossakin huippuvirassa :).

Luokallamme kiusattiin myös selliasta tyttöä hiukan jolla oli aina  likaiset hiukset ja vaatteet ja haisi tupakalle. Minä aina periaatteessa kävin juttelemassa hänelle kun seisoi yksin. H.änelläkin oli kuitenkin toisilla luokilla kavereita.

Onneksi en muista ketään jota olisi hyljeksitty niin, että ei olisi ollut ketään kaveria. Luulen, että olisin mennyt juttelemaan jos näin olisi ollut

itsestään epävarma ja kateellinen teinityttö (hyvä "ystävä") päätti, että minä olisin ollut syypää hänen ja poikkiksensa bäniin, noin niin kuin tuon ajan teinikielellä ilmaistuna. Tuo mustamaalaus johti hirvittäviin yläastevuosiin kohdallani. En oikein vieläkään voi uskoa, miten asiat menivät niin kuin menivät... Surullista.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 21:58"]

Ei siihen kai muuta syytä ollut kuin se että minulla oli parempi itsetunto kuin muilla. Poikien mielestä olin hikari ja tyttöjen mielestä tyrkky.

[/quote]

Itse sain myös tyrkyn maineen muilta tytöiltä. Enkä todellakaan tiedä miksi. 

En tiedä tänäkään päivänä. Olin ulkonäöllisesti ja muuten ns. "normaali" Tosin kiusaus teki minusta (tietenkin) hiljaisen ja musersi itsetuntoni. Mukana oli paljon ihmisiä ja oli hakkaamistakin...myöhemmin muutamat pyysivät anteeksi ja sanoivat kiusanneensa minua, kun muutkin eivätkä kuulemma tunteneet minua silloin...

En ihan oikeasti tiedä. Olin 12v. kun mua haukuttiin kutosluokalla ALA-ASTEELLA huoraksi, saatananpalvojaksi ja ties miksi... Siis jos lapset haukkuu toisiaan tuommosilla nimillä niin herranjumala eihän siinä vaan VOI olla mitään "syytä" kiusata. Seksistä en tiennyt (ja toivon ettei ne kiusaajatkaan tiennyt) vielä tuon taivaallista joten huora en voinut olla. Vaatteet oli tavalliset, sitä samaa Ellos-kamaa mitä kaikilla oli tuohon aikaan. Hiuksiakin sain värjätä kuten kaikki muutkin "coolimmat" tytöt... Kyllä ne kiusaajat keksii syyn ihan mistä vaan.