Koulukiusattu! Mistä kiusaaminen alkoi ja miksi?

Pojilla olen huomannut, että urheilulliset pojat on hyvin turvassa kiusaamiselta. Poika saa olla nörttikin muuten, mutta jos pärjää liikkatunnilla, niin saa aina jotain respectiä.

Minä en ole ollut kiusattu, mutta naapurin tyttö oli. Kiusaaminen alkoi siitä, että tyttö määräili ja pomotti muita liikaa. Ne alkoi hylkiä siksi. Ongelma oli siinä, että tytön vanhemmat eivät suostuneet myöntämään, että oman tytön toiminnan pitäisi muuttua, jotta pääsisi porukkaan. Ei, ei. Mielummin huudettiin vaan kiusaamisesta ja yritettiin kaikin keinoin alistaa muut siihen peliin. Se pomottaminen oli sitä, että huusi muille lapsille ja määräili kiristämällä muut tekemään just niin kuin haluaa. Kiristäminen oli kotona kantelua (äiti tuli huutamaan), itkemistä opettajalle jne. Onneksi opettaja ainakin tajusi tilanteen ja suojeli muita lapsia tuolta oikealta kiusaajalta.

Alakoulu-En tiedä

Hei 8, sama homma minulla.

Jouduin vaihtamaan koulua, luokallani oli tyttö jota kiusattiin, koska ystävystyin hänen kanssaan sain saman kohtalon tulevaksi323 kahdeksaksi vuodeksi. Joka on vaikuttanut koko loppuelämääni.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 15:55"]

Eli mikä kohdallasi oli se tekijä, joka kohdisti kiusaamisen sinuun?

[/quote]

kiusaaminen johtuuu kiusaajan pahuudesta ja vallanhalusta. ja siitä että yhteisö sallii sen ja menee mukaan, pelon tai hauskanpidon vuoksi. on kivaa pitää hauskaa jonkun kadehditun kustannuksella, kun joku on hänet ottant kiusan kohteeksi.

Siinä joskus tokalla alettiin kiusata ulkonäköni takia.

Vauvaiän huuli-ienhalkion takia oli vielä pienenä ylhuuli todella paksu ja arpi vielä punertava ja selkä.

Muistan kun tämä yksi pahin kiusaajapoika rinnakkaisluokalta kolmannella luokalla hyökkäsi koulumatkalla jopa fyysisesti mun ja mua puolustavan kaverini kimppuun kaataen meidät melkein ojaan. Ensin siis haukkui tuttuun tapaan törröhuuleksu sun muuta, ja kiukustuin haukuista joten kaveri sanaili jotain takasin ja samalla potkasin jalalla vesilammikkoon niin että siitä roiskahti pisaroita pojan lahkeille. siitähän se raivosti ja kävi käsiksi.

Kiusaaminen käytännössä loppui samaan kertaan koska tuon jälkeen juoksimme koululle kertomaan pojan opettajalle mitä tapahtui. En muista että kukaan olisi yhtä avoimesti kiusannut tai haukkunut sen jälkeen. Olin enemmän se hiukan syrjitty kakkoskaveri jonka kanssa tultiin kuitenkin ihan jees toimeen.

Hyvä keskiarvo, silmälasit.

Ikävää, mutta onneksi mulla oli aina muualla ympärillä ihmisiä jotka pitivät minusta ja itsetunto pysyi hyvänä. Ja halutessani pystyn olemaan sen verran paha suustani että kiusaaminen ei koskaan äitynyt kovin pahaksi. Yleensä tyydyin vaan ajattelemaan että kiusaajani ovat idiootteja.

Ihan kaikki mitä vaan keksittiin kelpasi kiusaajien perusteeksi. Liika pituus, laihuus, silmälasit, harvat hampaat, pienet rinnat, honottava ääni, isot jalat jne. Pääkiusaajani on nykyään paikallispoliitikko ja jaksaa jatkuvasti vollottaa siitä kuinka häntä kritisoidaan asiattomin perustein. Ärsyttävä ja tekopyhä ämmä.

Kiusaaminen alkaa kiusaajan typeryydestä ja kiusaajan pienuudesta ja sitä joku samanlainen jatkaa. Todella harmillista ja surullista. Syyllä tuskin ihan oikeasti ei ole väliä. Muutenhan kaikki kiusaisivat. Eikä niin ole. Kiusaajan henkisestä pienuudesta on kyse. Voimia kaikille joita on kiusattu. Toivon, että haette ja saatte apua.? Hakekaa apua. Sen kiusaamisen voi tajuta vasta vuosien kuluttuakin. Itselle kävi niin. Viha on kiusaajaan jäänyt, sitten kun sen koin oikeytetuksi. Jotenkin loli jäänyt oma itse kaiken alle, mitä elämässä tapahtui.. Vika on kiusaajassa. Ja kiusaajille toivon , että menisivät apua hakemaan. Ihmisiähän te olette. Ja syynsä kullakin. Mutta fiilis teistä on...yäk.

.

Synnynnäisen vian takia,joka vaikutti ulkonäköön. Itse en voinut asialle mitään. Kiusaaminen alkoi joskus tokaluokalla. Kaikesta tekemisistäni ,sanomisistani alettiin nälviä. Tuntui, että puoli koulua haukkui mua (iso koulu), ei siis vain oma luokkani. Mielestäni opettajatkin tiesi asiasta, mutta ei silloin 80-luvulla siihen puututtu.Sitä kesti KOKO ala-aste! Elämäni hirveintä aikaa, kun aina sai pelätä huutelijoita. MIettikää kiusaajat, mitä se tekee kiusatun itsetunnolle koko loppuiäksi!! Sitä ei unohda ikinä!!

Onneksi mulla oli kavereitakin, jotka puolusti mua.

Olen sanonut omille lapsilleni,että pitää heti kotona kertoa, jos joku kiusaa. En tod. halua, että he joutuvat kärsimään samanlaista piinaa ja tuskaa!!

No meillä pohjimmainen syy oli perheeni epäterve perhedynamiikka. Isääni kiusattiin töissä, isä kiusasi sitten äitiä kotona, ja voimakastahtoinen isoveljeni kiusasi sekä minua että koulussa ketä tahansa. Meillä oli siis kotona kaikilla erittäin huono itsetunto, ei koskaan puhuttu mistään. Äitini oli sekä siis kotona että työssään kiusattu, ei osannut ollenkaan pitää puoliaan yhtään ketään vastaan. Olen joskus miettinyt, että mitä hän hänelle tapahtui, että hän joutui tuohon tilanteeseen, koska tiedän että ennen kuin hän meni isäni kanssa yhteen ja muutti pienelle paikkakunnalle hänen kanssaan, hän oli rohkea, sosiaalinen, menevä ja pidetty ihminen.

Kaiken kaikkiaan meidän perheessä oli jo kiusaamista niin paljon, että kun se alkoi koulussa se ei juurikaan eronnut siitä mitä jo kotona oli. Minä olin kiusaamiselle helppo kohde koska olin jo valmiiksi alistunut, ja vanhemmilla ei riittänyt juurikaan mielenkiintoa asioihini. Äitini ei koskaan reagoinut mitenkään mihinkään huolestuneeseen viestiin jota koulu lähetti kotiin. Ja kaikkein omituisinta oli, että vaikka minulla oli meidän perheessä ehkä kaikkein rankinta, niin minun osani oli aina sääliä ja ymmärtää äitiä ja isää, ja heidän vaikeuksiaan.

Eli syy löytyi meidän tapauksessa ihan kotoa. Ylipainoinen, silmälasipäinen, ylisäikky huonoissa vaatteissa laahustava lapsi on kuin huutomerkki joillekin ihmisille, lapsille ja aikuisille, ja minun vanhempani olisivat  voineet tehdä paljon sen eteen, etten olisi ollut siinä tilassa koko lapsuuttanut ja nuoruuttani.

Ala-asteella riitti lihavahko paras ystävä. Kiusaaminen oli sellaista muka kehumista. Eli isommat pojat olivat olevinaan niin ihastuneita meihin ja huutelivat kehuja, perään sitten nauraa räkättivät. Pissistytöt lähtivät tietysti tähän mukaan poikien huomion perässä. Me ja muut hevostytöt olimme sitten keskenämme :)

Yläasteella heti ensimmäksenä koulupäivänä sain kuulla olevani lauta. En tiennyt mitä se tarkoitti. Se selvisi minulle vasta paljon myöhemmin. Pojat olivat piirtäneet pulpettiini laudan kuvia, huutelivat lautaa, jos vastasin tunnilla jotakin, niin yskivät nyrkkiinsä lauta. En ymmärrä miksi he ottivat juuri minut silmätikukseen. Luokallamme oli monia tyttöjä, jotka olivat vähemmän kehittyneitä kuin minä.

Myöhemmin aikuisena tapasin nuo kiusaajapojat yläluokilta eräässä baarissa. Kyllä silloin seurani olisi kelvannut. Kuulin kuinka toinen sanoi toiselle: vitsi piipistä on tullut hyvännäköinen! Pyydetään se jatkoille. Voitte varmaan arvata, etten lähtenyt. Olin silloisen poikaystäväni kanssa ulkona. Rupesovat tämän jälkeen haukkumaan poikaystävääni, kuinka hänenlaisensa hippiäinen oli saanut minut. Uskomatonta touhua! Jotkut eivät aikuistu ikinä.

Olin hiljainen ja rauhallinen lapsi. Siinäpä riittävästi syytä kiusaamiselle.

Kiusaaminen alkoi kun muutettiin pienelle paikkakunnalle, jossa kaikki tunsivat toisensa. Aluksi sain siellä kavereita, mutta sitten luokkaa hallitseva tyttö hoksasi että olen helppo kohde kiusaamiselle. Aika nopeasti hän sai minut eristettyä, sillä uudet kaverini eivät kiusaamisen pelossa uskaltaneet enää olla seurassani.

Tämän kiusaajan perhe oli hyvässä asemassa, eikä kukaan opettajistakaan uskaltanut puuttua kiusaamiseen. Olisivat itse joutuneet siitä kärsimään.

Kiusaaminen loppui vasta kun muutettiin toiselle paikkakunnalle.

Musta tuntuu, että tietyntyyppiset ihmiset etsivät sen, ketä voi kiusata. Porukassa (esim. luokassa) mennään läpi kaikki ja herjataan. Ja se, kuka ei osaakaan pitää puoliaan päätyy silmätikuksi. Kiusaajat tarttee apua siinä missä kiusatutkin, onhan niillä päässä vikaa, jos eivät muuta keksi kuin suun soiton sille heikoimmalle...

Syitä en tiedä, mutta kiusaaminen "kohdistui" seuraaviin ominaisuuksiini: uskonnollinen vakaumus (johon olin syntynyt), erilaisuuteni ja huono ihoni. Myös rumuudestani jaksettiin muistuttaa joka päivä, vaikka vanhoja koulukuvia katsoessani huomaankin olleeni keskimääräistä luokkamme oppilasta paremman näköinen.

Minulla lahjakkuus ei koskaan laukaissut kiusaamista, vaan pikemminkin sain olla rauhassa esim. äidinkielen ja kuviksen tunneilla, joilla oli muita parempi. Muut jotenkin kunnioittivat minua silloin, mutta välitunnilla ja muilla oppitunneilla kiusaaminen jatkui. Liikuntatunnit ja pukuhuonetilanteet niiden jälkeen olivat pahimpia.

Mua ei kiusattu, mutta muistan että koulussa alettiin yhtä tyttöä kiusata hänen meikkaustyylinsä takia. Hänellä oli vihreää luomiväriä ja häntä alettiin kutsua homesilmäksi. En tosin muista, oliko hänessä muutakin, joka laukaisi kiusaamisen.