Ärsytysketjun jatkoketju: kiusa se on pienikin kiusa

Erittäin hauskuuttavan ja kiinnostavan ärsytysketjun innostamana olen kiinnostunut aloittamaan siitä alaketjun. Muutamia hyviä sieltä jo joukosta löytyikin.

Liikennevaloissa ne persiissähuohottajat laitetaan hikoilemaan, kun edessä oleva lähtee valoista niin hitaasti kuin suinkin kehtaa.

Itselläni on homssuinen, laiska, ylipainoinen osastonjohtaja riesana siinä joka päivä, Saitana ja huolimattomana ihmisenä hän ei käy kampaajalla/parturissa kuin satunnaisesti. (Silloinkin vissiin jollain peräkylän kotikampaajalla, joka leikkaa kivan polkkatukan viiskymppiselle akalle..)

No, tämä tukka sitten harottaa ja kasvaa silmille. Välillä sitä  sitten on jotenkin fiskarseilla otsasta jyrsitty, minkä näkee kilometrin päähän. Kysyn silloin siltä aina iloisen yllättyyneenä, että "ai, kiva, oletko käynyt kampaajalla?": Sitten se vastaa naurahtaen, että "ei, kun itse vähän saksin." Joo. älä ihmettä, näinkö teit.

Entiselle työpaikalleni, jossa keskinkertaiset pikkumaiset ja pienipalkkaiset kääkät johti kahvitaukojen keskuteluja puhumalla VAIN lapsista, lapsenlapsista ja niihin suoraan liittyvistä asioista, lähetän aina jokavuotiselta kaukomatkaltani heille postikortin. Terveisiä paratiisista, täällä kyllä viihtyisi pidempäänki kuin vain keskitalven kuukauden. Muutaman viikon kuluttua taas takaisin kotisuomeen. Pukeutukaa lämpimästi ja laittakaa webasto ajoissa päälle! Ja matkani ovat siis  typ Bali, Hon Kong, Malesia tai Etelä-Afrikka. Terkkuja vaan.