G: asioita joiden ostamista epäröit ja kadut vieläkin kun jäi ostamatta

Minulla oli ennen noita, ei enää, kun tajusin että ne "PAKKO SAADA" -himot haihtuivat viimeistään kuukaudessa. Nykyään kadun lähinnä ostamiani tavaroita. Itse asiassa minulle on tullut tietynlainen ostamisen pelko - kaduttaa melkein aina kun ostan jotain, koska 98% tapauksista se on turhaa. Hassu ajatella mutta minulla ihan oikeasti taitaa olla melkein kaikkea mitä arkielämässä tarvitsee, vaikka en ole mikään erityisen varakas.

Kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa tuo pelko iskee kovimmin, kun näkee, miten paljon tarpeetonta roinaa ihmisillä on. Apua!

Mutta joo, noita katumuksia ei enää siis tule. Jos jotain joskus tarvitsee, kyllä sellaisen tai vastaavan vielä jostain löytää. Antiikkitavarat toki ovat aina harmittaneet helpoimmin. Itse asiassa ainoa, mitä olen nyt vähän aikaa sitten katunut, on yksi 1800-luvun painokuva jonka meinasin ostaa ja unohdin. Ja totta kai joku muu osti sen sitten.

Yksi on ylitse muiden: eräs taulu, joka olisi sopinut kotimme väreihin ja muutenkin meidän seinälle. Se oli antiikkimarkkinoilla eikä ollut edes kohtuuttoman kallis. Sen ostamatta jättäminen on harmittanut.  Muita ei taida tulla edes mieleen tällä hetkellä eli eivät varmaan ole olleet mitenkään tärkeitä.

Eamesin kaksi RAR kiikkustuolia, musta ja valkoinen yhteensä 150 euroa.. Osto- ja myyntipalstalla ja myyjäkin olisi ollut ihan lähellä mutten ehtinyt (tietysti) edes havahtua kunnolla tilanteeseen kun joku oli ne jo hakenut..

Sama kävi Eamesin Daw-tuolin kanssa jota kuolaan vieläkin mutta niitä ainakin tulee ja menee.

Ja tietysti Artekin mustakaakelinen Aallon tarjouiluvaunu täällä Vauvan entisellä ostetaan ja myydään palstalla (silloin kun se vielä oli tosi hyvä palsta ja löydöt OLI mahdollisia) kuin uusi; 1500 euroa, otin yhteyttä liian myöhään..

ap

[quote author="Vierailija" time="20.06.2013 klo 18:37"]

Eamesin kaksi RAR kiikkustuolia, musta ja valkoinen yhteensä 150 euroa.. 

[/quote]

Oletko varma, etteivät olleet replikoita? Noista 50- ja 60-luvun kalusteista niitä liikkuu paljon. Ei tunnu realistiselta hinnalta. Kyllä aidon Eamesin omistaja tietää tuolinsa jälleenmyyntiarvon.

No ihan varmasti olisi ollut kopioita, en epäillyt sitä hetkeäkään, mutta jopa kopioista olisi ollut hyvä hinta vaikka aidoista enemmän pidänkin, mutta esim. lastenhuineisiin olisi mennyt..

-nelonen-

Vai antiikkia muilla - no mulla on jäänyt kaivelemaan kirppiksellä parin euron puuvillahousut :) Vastaavia ei ole löytynyt edes uutena kaupasta kun olen haeskellut.

Yksi Niemelän öljyvärityö oli ihan mun esikoisen näköinen. Mä olisin halunnut ostaa sen, mutta tää poika vastusti sitä, niin jätin ostamatta. Kun seuraavan kerran katsoin, niin olikin jo kelvannut jollekin muulle.

Tutan tosi hyväkuntoiset vaalenpunaraidalliset puolipotkarit toiselle vauvalle kun olin raskaana, 2 euroa lastentarvikekirppiksellä enkä niitä sen koommin enää löytänyt.. :(

Olin esikoisen aikana hyväksi todennut.. Kadutti oikeasti TOSI kauan..

Voin kuvitella että ihan omaa lasta muistuttava öljyvärityö jää kaivertamaan..!!

Oma asunto Helsingin keskustasta silloin, kun aloitin opiskelun. Aika kivasti olisi arvo noussut, ja olisi minulla ollut rahaakin lainaa maksella.

Onhan noita. Ekana tuli mieleen se mitä olen usein pohtinut. Viimeksi autokaupoilla pohdin kahden mallin välillä. Joo ja nyt jälkeenpäin olen usein miettinyt, että olisi pitänyt valita se toinen.

Ongelma ratkeaa syksyllä. On auton vaihtaminen silloin taas ajankohtainen,

Yksi tosi kaunis korkea kukkavaasi Home Bazaarissa, katselin sitä monta viikkoa ja kuvittelin että niitä oli mooonta kappaletta, kun menin vihdoin ostamaan, oli vaan toinen väri jäljellä (halusin ehdottomasti valkoisen) ja ostin sen toisen kuitenkin mutta aina kun kukkia siihen asettelen niin mietin miten se valkoinen oli ollut täydellinen... Harmittaa.

Kiertelin lomalla vaatekauppoja ja näin ihanan turkin. Oli heinäkuu ja myydä laittoi syysuutuuksia esille. Malli, väri ja hinta sopivat minulle täydellisesti. Päätin nukkua yön tai parin yli, mutta palata katsomaan takkia vielä. Myyjä varoitti, että takit myydään joka vuosi heti, niitä oikein odotetaan.

Ja niin oli "minun" takkini jo myyty kun seuraavana päivänä lounasaikaan menin sitä ostamaan. Tämä oli vuonna 2010, ja joka vuosi olen palannut tuohon samaan kaupunkiin, samaan aikaan ja samaan liikkeeseen turkkeja katsomaan. Yhtä sopivaa en ole löytänyt, mutta tänä kesänä yritän taas uudelleen.

Valkoiset upeat korkosandaalit Helsingin Sokoksella 90-luvun lopulla.

Aivan upea kiiltävä, vaaleaa puuta 50-lukuinen matala pitkä lipasto ulkoilmakirppiksellä 150 euroa..

Ihastelin ja tulin ja menin ja se vietiin nenän alta, mietin sitä ihanuutta harva se päivä, oli kyllä upea ja polkuhintaan lähti... :(

buggisten aurinkokuomu 29e+5e postit, muuten tilattuna 60e. jäin miettimään yön yli ja ne viimeiset oli aamulla sitten jo myyty..

En keksi mitään. Niitä on kyllä paljon, joiden ostamista olen katunut.

Un, deux, trois, Paris:n musta mekko jota sovitin alennusmyynneissä ja epäröin kahden välillä, olisi pitänyt ostaa molemmat mutta olivat hieman tyyriitä.. Kun palasin hakemaan myös mustani, ei niitä ollut enää. Se oli "se" tunne, että mekko on minulle tehty, niin hyvä olo sen sisällä.. Olen myöhemmin yrittänyt löytää mekkoa, kirjoittanut asiakaspalveluun, metsästänyt käytettynä, googletan sen harva se päivä, ei mitään....

Harvinaiset Marimekon kankaat kirpparilla...