Lue keskustelun säännöt.
Pianonsoittoa harrastanut aikuinen: kuinka usein soitat nykyään?
06.06.2013 |
Kävin pianotunneilla 12 vuotta ja soitin on sillä tavalla hyvin hallussa, kuin harrastelijalta voi odottaakin. Soitin kököttää silti olohuoneen nurkassa aika yksinäisenä. Keskimäärin tulee avattua kansi kerran-pari vuodessa.
Parhaimmillani suhtauduin soittamiseen intohimoisesti ja muistan vielä teininä ajatelleeni, etten voisi elää ilman sitä. Välillä kaipaan aikaa, kun tulin koulusta kotiin, aloitin soittoläksyjen harjoittelun ja uppouduin soittamaan tuntikausiksi. Siinä unohtuivat isommat ja pienemmät murheet.
Miten muut? Onko soittaminen jäänyt vai tuleeko pimputeltua päivittäin? Miten pääsisi siitä tervanjuonti-tunteesta vapautuneeseen "soitanpa päivittäin edes jotain ja siitä se lähtee" -tilaan?
Kommentit (13)
Minä aloin soittamaan uudestaan vasta, kun muutin omakotitaloon. Nyt ei tarvitse enää ahdistua naapureista ja saa soittaa milloin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin soittimeni vanhempieni kotiin, kun lähdin maailmalle. Aikaa tästä on jo lähes 20 vuotta. Tällä hetkellä asun 2847 km päässä tuosta pianosta, joten soitan n. 2-3 vierailullani Suomeen per vuosi
Minä haaveilin lapsena pianosta ja sen soiton opettelusta, mutta siihen ei perheellä ollut mahdollisuutta. Kävin parikymppisenä puolisen vuotta tunneilla, mutta koska omaa pianoa ei ollut, harjoittelu lainapianolla kylässä lopetti sen. Viisikymppisenä menin vuodeksi tunneille ja Se loppui kemioiden kohtaamattomuuteen nuoren, vaativan miesopettajan kanssa. Hän ei ymmärtänyt että haluan soitella vain omaksi ilokseni. Opin sen verran säestystä, että voin nuoteista sointumerkein soittaa jonkun verran. Se on hermolepoa, aivan ihanaa. Silloin ei voi ajatella mitään muuta. Soitan kuitenkin kausiluontoisesti. Omistan tällä hetkellä kaksikin pianoa. :)
Lähinnä joulun alla tulee soiteltua joululauluja. Eipä muuten.
Pari kertaa vuodessa minäkin avaan pianon kannen. Harmittaa välillä, ettei tule soitettua enempää. Tuntuu, ettei viitsi kiusata perhettä sillä, varsinkaan teinit eivät erityisesti arvosta sitä taustamusiikkin. Joskus harvoin, kun olen yksin kotona, se ei ole ensimmäinen asia listalla, mitä haluan silloin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä, en ole tainnut vuosiin soittaa. Minulla ei ole edes omaa pianoa. Ehkä muutama vuosi sitten kun olimme exän vanhemmilla käymässä ja olin hetken yksin talossa, taisin soittaa muutaman kappaleen kun kukaan ei ollut kuulemassa?
Ja joo, todella surullista, kun mietin miten monta vuotta kävin soittotunneilla ja miten monia satoja tunteja olen käyttänyt aikaa soittamisen opetteluun.
Minä myin pianon juuri sen vuoksi, että oli siinä olohuoneessa ikään kuin kalusteena. Jouluna yleensä soitin ja ehkä pari kertaa muuten. Totesin, että ei enää tarvetta. Harrastin pianonsoittoa ikävälillä 6-16. Tykkäsin kyllä, mutta ei mikään must juttu. Vanhemmat ostivat pianon aikoinaan mulle, tuli sitten mun kotiin, kun muutin. Laatupiano oli ja kivat rahat sain:). Aika aikaansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soitan kausittaisesti. Joskus istun pianon ääreen monta kertaa päivässä, joskun menee viikkoja, etten koske siihen. Nautin soittamisesta edelleen aina kun siihen ryhdyn, mutta kun perheessä on muitakin, joita ei sitten saman tyylinen musiikki innosta, ei usein viitsi häiritä heitä.
Soitin aikanaan noin 9- vuotta. Lopetin "hetkeksi", kun alkoi ylioppilaskirjoitukset. Sen jälkeen ei juuri olekaan tullut soitettua... Piano jäi aluksi vanhempieni luokse, sittemmin, kun tuli tilaa, otin sen omaan kotiini. Tytär soitti pienen hetken, mutta ei innostunut. Möin pianon reilu kolme vuotta sitten, kun se ei uuteen kotiin mahtunut alakertaan, eikä sitä saatu kuljetettua edes ammattilaisten voimin yläkertaan.
Jostain syystä en aikuisena enää soittanut ja nyt kyllä vähän harmittaa. Kyllä mä vielä nuotit osaan, mutta soittotuntuma on kyllä täysin kadonnut. Luonnollisesti 20-vuoden tauon jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En soita ollenkaan, vaikka piano on tuossa vieressä.
Soitin viimeksi miehen 40-vuotispäivillä, loppuillasta, hilpeässä hiprakassa. Saatiin aikaan jopa yhteislaulua ja naapurin haettua kotoa kitaran, yllättävän kivaa jammailua. Sitä ennen olin soittanut ehkä vuotta aiemmin, eikä pianon kantta ole juhlien jälkeen (8 kk sitten) edes avattu.
Minua asia ei oikeastaan edes harmita. Soittaminen on kymmenen vuoden opintojen jälkeen sen verran selkäytimessä, että tarvittaessa uskallan edelleen istua pianon ääreen ja soittaa. Lähinnä jouluisin ja juhlatilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli pitkä tauko pianonsoitossa. Kun muutimme omakotitaloon hankimme pianon, jota nykyisin soitan lähes päivittäin. Saan soittamisesta nyt enemmän nautintoa kuin ikinä lapsena.
Soitan ihan "omaksi huviksenikin", mutta myös paljon pianoasoittavan lapseni kanssa. Koen esikoiseni kanssa kaikkein suurinta yhteenkuuluvuuden tunnetta juuri soittaessa. Uppoudumme soittamiseen silloin aivan täysin ja se on meidän yhteinen juttu.
Soitan muutaman kerran kuukaudessa, lähinnä lasten iloksi. On se mullakin aika lailla jäänyt. Siihen nähden, miten paljon aikaa olen elämässäni käyttänyt pianonsoittoon, se tuntuu aika surulliselta.