Onko av-mammat kãyneet pariterapiassa tao avioliittoneuvonnassa?

Auttoiko jotain? Erosimme, mutta ystävinä.

Pelastuiko avioliitto? Ei.

Pããdyittekõ kompromissiin? Lasten asioissa kyllä.

Oliko noloa? Miksi, nolompaa olisi ollut luovuttaa ilman yrittämistä.

Onko kaikki hyvin nyt?

On. Molemmilla on uudet kumppanit.

Vai paheniko tilanne?

Alussa dramaattisesti kun kaikki vanhat kaunat kaivettiin esille. Lopulta erosimme ylimpinä ystävinä, kun ymmärsimme, että kummassakaan ei ole vikaa, eikä kumpikaan tee asioita pahuuttaan. Emme vain olleet hyvä pari.

Kadutko ettã kãvit puhumassa vieraille ongelmistanne?

Joku on valinnut sen ammatikseen, että auttaa pariskuntia. Mitä noloa on avun hakemisessa kun sitä tarvitaan? Nolompaa olisi olla hakematta!