Mitä tekisit jos lapsesi aikuisena sairastuisi masennukseen eikä vastaisi puheluihisi?

Menisin lapsen asunnolle ja veisin hoitoon vaikka väkisin

Taivaan kiitos ei voi... Edes itsetuhoisuus ei ole pakkohoitoperuste, ellei masennus ole psykoottista.

Itse olin eräässä vaiheessa elämääni masentunut, ja en myöskään jaksanut vanhempieni kanssa kauheasti puhua, kuten en muidenkaan. Ja osin juuri siksi, kun äiti "suurennuslasin kanssa" etsi joka sanomisestani ja äänensävystäni jotain huolestuttavia oireita itsetuhoisuudesta ja milloin mistäkin ja oli viemässä puoliväkisin just heti lääkäriin. Joten välttelin koko ihmistä sitten.

"1. Henkilön todetaan olevan mielisairas

Todettava lääketieteellisin perustein.

Edellyttää huolellista tutkimusta.

Tarkoitetaan sellaista vakavaa mielenterveyden häiriötä, jossa todellisuudentaju on merkittävästi alentunut:

Skitsofrenian eri muodot

Delirium

Vakava masennustila

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Elimelliset ja muut harhaluuloisuushäiriöt

Vaikea dementian ilmenemismuoto

Muu psykoosi (esimerkiksi amfetamiinin käytön aiheuttama)

2. Henkilö on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen:

joko

Olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan.

Esimerkiksi ei käytä soveltuvaa lääkitystään.

ja/tai

Vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan

Itsemurhavaarassa

Taloudellinen turvallisuus uhattuna

Jättää fyysisen sairautensa (esimerkiksi diabetes) hoitamattalähde?.

Kyky huolehtia itsestään alentunut.

ja/tai

Vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta

Laajempi kuin pelkkä väkivallan uhka. Voi sisältää esimerkiksi lapsen kasvun ja kehityksen vaarantumisen.

3. Muut mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä tai eivät sovellu käytettäväksi.

Esimerkiksi potilas ei suostu minkäänlaiseen hoitoon tai on vakavassa itsemurhavaarassa.

Potilas on suostuvainen avohoitoon, mutta se ei riitä estämään sairauden pahenemista.

Alle 18-vuotias henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumattomaan psykiatriseen hoitoon myös vakavan mielenterveyshäiriön perusteella. Nuoren henkilön kohdalla varsinaisen mielisairauden kriteerien ei siis välttämättä tule täyttyä."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tahdosta_riippumaton_psykiatrinen_sairaala…

Elikkä jos on todettu vakava masennus, henkilö on itsetuhoinen, eikä suostu hoitoon, poliisit voi hakea pakkohoitoon.

Jos nuori aikuinen on masentunut (?) ja sekava, mutta ei halua mennä lääkäriin, mitä omaiset voivat tehdä. Juteltu on, mutta toinen vakuutta pärjäävänsä ja samalla sanoo, että voi huonosti ja ettei halua missään tapauksessa lääkäriin.

Jopa omaan lapsuuden perheeseensä saa katkaista välit jos niin haluaa.



Onko kyse varmasti diagnosoidusta masennuksesta eikä vaan siitä ettei häntä "kiinnosta" vastata puheluihisi syystä tai toisesta? Onko omalla kohdallasi kyse aidosta huolesta vai narsistisesta halusta kontrolloida häntä?



Taustallahan voi lapsesi puolelta olla vaikka mitä - esim. ylitsepääsemättömät lapsuuden traumat tai kokee sinut liian hallitsevana. Nyt ehkä aikuisenä viimein saanut voimia ja rohkeutta ottaa etäisyyttä. Anna aikaa, ellei kyse todellakin ole vakavasta mielisairaudesta jonka siis pitää todella olla psykoottista tasoa ja henkilön vakavasti itsetuhoinen tai uhka muille jotta akuutin pakkohoidon kriteerit täyttyvät. Pelkkä masennus ei tätä ole. Ja onneksi maallikon tekemät diagnoosit eivät asiassa paljon paina. Esim. narsistisesti häiriintynyt henkilö saattaa yrittää kostaa välien katkaisua syyttämällä toista hulluksi ja yrittämällä toimittaa hoitoon.

Tod. näk. hän olisi antanut vara-avaimet jollekulle tutulle, selvittäisin kenelle ja hakisin ne.

että lapsella on todettu masennus, hän ei ole vain suuttunut äitiinsä/ vanhempiinsa.

"Tunkeutuisin" lapsen reviirille varmistaakseni, että hän saa apua sairauteensa. Olen itse sairastanut masennuksen ja tiedän miten vakava tauti se on.

Jos lapsi olisi minulle vain vihainen ja ihan terve, niin pankoot mun kanssa selvästi ja reippaasti välit poikki.

Olinkohan 10

Jopa omaan lapsuuden perheeseensä saa katkaista välit jos niin haluaa.

Onko kyse varmasti diagnosoidusta masennuksesta eikä vaan siitä ettei häntä "kiinnosta" vastata puheluihisi syystä tai toisesta? Onko omalla kohdallasi kyse aidosta huolesta vai narsistisesta halusta kontrolloida häntä?

Taustallahan voi lapsesi puolelta olla vaikka mitä - esim. ylitsepääsemättömät lapsuuden traumat tai kokee sinut liian hallitsevana. Nyt ehkä aikuisenä viimein saanut voimia ja rohkeutta ottaa etäisyyttä. Anna aikaa, ellei kyse todellakin ole vakavasta mielisairaudesta jonka siis pitää todella olla psykoottista tasoa ja henkilön vakavasti itsetuhoinen tai uhka muille jotta akuutin pakkohoidon kriteerit täyttyvät. Pelkkä masennus ei tätä ole. Ja onneksi maallikon tekemät diagnoosit eivät asiassa paljon paina. Esim. narsistisesti häiriintynyt henkilö saattaa yrittää kostaa välien katkaisua syyttämällä toista hulluksi ja yrittämällä toimittaa hoitoon.

Jos nuori aikuinen on masentunut (?) ja sekava, mutta ei halua mennä lääkäriin, mitä omaiset voivat tehdä. Juteltu on, mutta toinen vakuutta pärjäävänsä ja samalla sanoo, että voi huonosti ja ettei halua missään tapauksessa lääkäriin.

Mitä tarkoitat sekavuudella?

että vanhempani lähettäisivät tekstiviestejä jos heillä on asiaa. Niihin vastaaminen ei ole samalla tavalla ahdistavaa kuin puhelimessa puhuminen.



t. masentunut tytär

rahahuolet masentaa ihan kenet vaan. Viikko Lontoossa lapsen kanssa, ja päivittäiset hyvät ruoat Jamie Oliverin ravintoloissa parantaa kenet vaan. Lapseen kannattaa satsata aina kun mahdollista, pienet eleetkin lasketaan. Älä missään nimessä arvostele tai anna ohjeita ja neuvoja pyytämättä.

jos ei ole antaa jotain parempaa tilalle. Varakkailla tuskin koskaan on masennusta, yleensä siihen riittää niillä riippuvuutta esim alkoholiin. Äitinä voi miettiä mitä olisi voinut tehdä väärin, esim arvostella tai olla negatiivinen, ja korjata ensin oma käytöksensä. Onko lapsi mahdolisesti lopettanut seurustelun tai nettiriippuvainen, miten toi masennus ilmenee??

(siis, hän on se aikuinen lapsi). Menisin käymään usein, soittaisin joka tapauksessa, laittaisin ystävällisiä ja ei-painostavia viestejä, yrittäisin myötävaikuttaa siihen, että hankkisi apua. Näin äitini tekeekin ja minä myös.

Menisin lapsen asunnolle ja veisin hoitoon vaikka väkisin

Taivaan kiitos ei voi... Edes itsetuhoisuus ei ole pakkohoitoperuste, ellei masennus ole psykoottista.

Itse olin eräässä vaiheessa elämääni masentunut, ja en myöskään jaksanut vanhempieni kanssa kauheasti puhua, kuten en muidenkaan. Ja osin juuri siksi, kun äiti "suurennuslasin kanssa" etsi joka sanomisestani ja äänensävystäni jotain huolestuttavia oireita itsetuhoisuudesta ja milloin mistäkin ja oli viemässä puoliväkisin just heti lääkäriin. Joten välttelin koko ihmistä sitten.