Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Millainen dissosiaatiohäiriöinen ihminen on?

Vierailija
15.11.2012 |

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
15.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jolla dissosiatiivista käytöstä aiemmin, nykyään vähemmän. Tämän ihmisen elämä oli ennen vaikeampaa, parisuhdeongelmia, lapsettomuutta jne ja näinä vaikeina aikoina oma väkivaltainen ja arvaamaton lapsuus alkoi oireilla erikoisena käytöksenä. Tällä henkilöllä käytös oli sitä, että hän ikäänkuin taantui lapseksi: tosi avuttomaksi, ei löytänyt paikkoihin, tarvitsi apua pikkujuttuihin, kyseli todella typeränkuuloisia juttuja, sabotoi aikuisten keskustelua pälpättämällä päälle ihan hölmöjä höpinöitä. Oli hyvin hämmentävää kohdata tuollaista käytöstä, erehdyin moneen otteeseen pitämään tätä ihmistä jotenkin yksinkertaisena ja sosiaalisesti tavattoman moukkana. Ja sitten toisina hetkinä hän oli fiksu, läsnäoleva, hauska ja tarkkaavainen. Tuo dissosiatiivinen käytös saattoi puhjeta ihan yhtäkkiä ja syveni erityisesti humalassa.



Nykyään kun tämän ihmisen elämä on paremmilla raiteilla, dissosiaatio on vähentynyt. En tiedä onko tämä ihminen saanut tilaansa apua vai onko elämä itsessään hoitanut tilannetta.

Vierailija
2/4 |
15.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riippuu niin monesta. Voi toki olla ihan selkeesti psyykeoneglmaisen oloinen.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
15.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on yki dissosiaatiohäiriön tyyppi. Tunsin katsovani maailmaa jostain kaukaa tai sivulta,tunsin että oli suurempi kuin ympäröivä todellisuus. Tunne oli miellyttävä ja psykiarini sanoi että suojasin silläitseäni. Isäni menetin ihan pienenä ja äitini syytti minua isän menetyksist vaikka kyseessä oli sairaus.Äitin antoi minut sisaruksieni kiusattavaksi. Hän kannusti sisaruksiani pahoinpitelemään minua ja pelkäsin koko lapsuuteni olla kotona. Olin paljon ulkona ja tulin kotiin vain ehdottoman pakon sanelemana. Kun olin vaikeassa tilanteessa en tuntenut mitään koska tunsin olevani poissa.

Tiedän että on olemassa myöskin muoto jossa persoonallisuus jakautuu. Minulla ei sitä ollut.

Vierailija
4/4 |
15.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on dissosiaatiohäiriötä ollut lapsesta asti, mutta en tajunnut, mitä se oli. Etenkin iltaisin sängyssä maatessani tunsin fyysisesti kasvavani vuorotellen erittäin suureksi ja erittäin pieneksi. Tai sitten vain osa minusta, kuten peukalo, kasvoi tai pieneni. Vieläkin, kun olen oikein stressaantunut tai murheissani, koen tätä ja nykyään se on ahdistavaa, kun tiedän mitä se on. Silloin nousen ylös sängystä ja keksin jotain tekemistä.



Ihmisenä tämä ei minua muuta mitenkään, mutta epävakaa persoonallisuuteni sitten taas vaikuttaakin siihen, että olen joskus sosiaalisesti erikoinen. Joillakin dissosiaatiohäiriö saattaa vaikuttaa persoonallisuuden jakautumiseen: yhtäkkiä omaksuukin toisen persoonallisuuden ja vaihtaa maisemaa. Kotiäiti Sinistä tuleekin reppureissaaja Maija. Onneksi tämä on kuitenkin melko harvinainen ja vakava dissosiaatiohäiriö.