Eikö tuo 90v Runar voisi olla "palkattu" seuranpitäjä tuolla

palvelutalossa ja saisi asua vaimonsa kanssa, kunnes kuolema heidät erottaa?



Uusimaa-lehden haastattelema porvoolainen Irja Andersson joutui viisi vuotta sitten sydänleikkaukseen, joka romahdutti hänen liikuntakykynsä. Kaksi vuotta sitten Irja joutui muuttamaan palvelutaloon.



Hänen 90-vuotias aviomiehensä Runar Andersson on liian hyväkuntoinen, että pääsisi asumaan vaimonsa kanssa palvelutaloon. Pariskunta joutuu asumaan erossa vaikka he eivät sitä tahtoisi.



- Ei tämä hääppöistä ole. On kuin eläisi pakotetussa avioerossa, Runar toteaa Uusimaa-lehdelle.



Runar asuu yksin rintamamiestalossa. Hän ei lähde usein pois kotoaan, koska liikkuminen on hankalaa. Ateriapalvelu tuo päivittäin ruuan, tytär huolehtii Runarin kauppareissut sekä vaatehuollon ja kotisairaanhoitaja käy kerran kuussa.



Runar Anderssonin on todettu olevan liian hyvässä kunnossa tehostettuun palveluasumiseen, vaikka hän sinne haluaisikin. Muuallekaan Runar ei halua. Jos hän ei voi asua yhdessä vaimonsa kanssa, asuu hän mieluummin omassa talossaan, jonne ei tule edes lämmintä vettä, kuin yksin vieraassa ympäristössä.



Irja ja Runar Andersson tapaavat toisiaan kerran pari viikossa, kun lapset tuovat Runarin vierailulle autolla.