Voisitko sinä ajaa ohi, jos näkisit lapsen harhailevan valtatiellä?

Ihmettelin todella kun luin tuon uutisen.

voi saada viel syytteen kidnappauksesta

pysähtyisin, ottaisin lapsen kyytiin ja soittaisin poliisille.

Ulkomailla jatkaisin kylmästi matkaani.

Tietenkin pysähtyisin nappaamaan lapsen kyytiin ja soittaisin poliisille.

Ajamme tuolla samalla tiellä muutaman viikon välein, kun menemme äitipolille. Takuuvarmasti pysähtyisimme, jos näkisimme lapsen kulkevan yksin tuolla tiellä.



Kun olin yksin poikani kanssa ja kerran tupakalla ollessa kuulin, kun yksi poika about 3-4 v käveli yksin siinä tiellä ja itki, huusi äitiä ja vain käveli eteenpäin oli pakko mennä laittamaan omalle pojalla vaatteet päälle ja mennä juttelemaan tuolle pienelle pojalle. Löysimme tien kotiin ja lapsi oli karannut pihalta kesken leikkien ja oli yksin aivan paniikissa. Lapsen äiti kiitti minua ja tarjosi vielä kahvitkin.

Meillä mutkaisella kylätiellä kulkee useinkin laumoittain termospullon kokoisia nukenvaunuineen. Turha heidän asioihinsa on puuttua.

Ei sitä ohi ajaessaan tiedä, että se harhailee. Voisin luulla, että sen vanhemmat on jossakin, etten vaan huomannut niitä.

ja olisi paljon liikennettä, saattaisin ajaa ohi.

En uskailtaisi ottaa lasta kyytiin, kun taatusti joku soittaisi poliisille, että on nähnyt kun lapsi on kaapattu autoon. Tekisin niinkuin moni tuossa tapauksessa on tehnytkin, soittaisin hätänumeroon ja kertoisin lapsen toikkaroivan tiellä. Poliisit käy taatusti poimimassa lapsen turvaan.

Mistä sitä tietää, onko lapsi omilla teillään.



Asumme alueella, jossa monet pienet lapset ulkoilevat pihalla yksin valtatien varrella. Nuorimmat yksin ulkoilijat ovat 2- ja 4-vuotiaat sisarukset.

Jos huomaisin, että tuolla menee pieni lapsi yksin eikä missään ole aikuista, pysähtyisin.



Mutta todellisuudessa tilanne saattaisi mennä jotenkin näin: "jaa, onkohan tuolla joku... taitaa olla.. Onko se lapsi?. JOO, kyllä se OLI. Ei perk..!! Oliko siellä joku aikuinenkin, ei tainnut, olla. Vai olikohan sittenkin... Ei kyllä tainnut olla. ÄÄ, mitä pitäisi tehdä, se oli jo 1 km sitten... Soitan poliisille."

olen joskus isossa kaupassakin huolehtinut itkevän lapsen äitinsä luokse, en voisi ohittaa.

Autan talvella nurin kaatuneita humalaisiakin. Olen soitellut kyytejä jne... En vaan pysty, en voi, jättää ihmistä oman onnensa nojaan, joka selvästi apua tarvitsee. En käsitä miten joku voi?

ylittänyt risteyksen.

Yksi nainen pelasti koska työskenteli nuorten kanssa.

Kertoi että toiset olivat vaan katsoneet.

Lapsen onni oli ettei jäänyt auton alle.

En unohda asiaa koskaan ja näen joskus painajaisia asiasta.

Suurempi mahdollisuus olisi ollut se, että lapseni olisi kuollut.

En ikinä jättäisi lasta pulaan ja tilanteeseen pitää puuttua heti.

Ihmiset on kamalia.

Lapseni on jo 9v.

Mutta en kyllä lujaa ajavasta autosta luultavasti näkisi niin hyvin, että on tosi pieni lapsi kyseessä. 6v koululaiset kun kulkee jo ihan luvan kanssa yksin, jopa joskus viisivuotiaat. Tietysti eri asia, jos lapsi harhailisi jossain aivan selvästi jalankulkijoilta kielletyllä vaarallisella alueella. Mutta jos olisi valtatien vieressä kävelijöille tarkoitetulla pientareella, en varmaan hoksaisi toimia.

Kahdeksankympin nopeudessa tilanteet menevät ohi aikamoista vauhtia, että saa olla aika näppärä havainnoitsija, että heti lamppu syttyisi.



Onneksi noita täydellisiä ihmisiä kuitenkin tässäkin ketjussa on jo pilvin pimein! Ei ole Suomen taaperoilla hätäpäivää, kun AV-mammojen armeija päivystää.