Oletko katkera äidillesi liian varhaisesta päivähoidosta?

siitä, että äitimme laittoi minut ja siskoni hoitoon minun ollessani..hmm.. noin 10 kk:n ikäinen. Olimme siellä kunnes hän sai perhepäivähoitajan paperiti. Sen jälkeen olimme kotona hoidokkien kanssa. Kävin toki tarhassakin ennen koulua.

Muistan vain sen, että jossain vaiheessa rupesi ärsyttämään, kun kotona oli koko ajan jotain ja meteliä riitti eikä ikinä saanut olla rauhassa! Isosiskoni aloitti tästä meuhkaamisen kun oli tarhaikäinen.

Onneksi äiti lähti muualle töihin kun olin tokalla luokalla. Olisi saanut lähteä jo aikaisemmin.

Äitiä nähtiin 1 vrk viikossa.

Hämärästi muistan kun istuin tuvan pöydällä itkemässä äidin perään. Minkäs teit, pakko mikä pakko.

Ja nykyään kehdataan mussuttaa päivähoidosta kun lapset seentään näkevät vanhempansa joka päivä. Hah, sanon minä.

siitä, etten päässyt pk:hn. Äiti oli kotona, kunnes olin 8v, ja mulla on ollut todellisia vaikeuksia ryhmätilanteissa, kouluun sopeutumisessa (sosiaalisesti, ei muuten). En tietty tiedä, kuinka sekaisin olisin jos olisi laitettu 1v:na hoitoon, ehkä pahemminkin, mutta epäilen että mun sosiaalista kehitystä olisi auttanut esim. 3-4v-> päivähoito.



Äiti oli siis täysin hyvä äiti, siitä ei ole kysymys. En vaan oppinut sopeutumaan muihin lapsiin ja toimimaan luontevasti heidän kanssaan.

Hoitotäti oli kiva, eikä hoidossa ollut paha olla, mutta ikävöin äitiä joka ainoa päivä. Onneksi äitini oli pätkätyöläinen, joten sitten sain taas olla kotona. Toisessa paikassa oli lehmiä ja sen takia tykkäsin olla siellä, sain ruokkia vasikoita, mutta muuten en tykännyt ja äitiä oli ikävä. Kolmas paikkakin oli ihan ok, hoitaja vaan oli vanha mummu, joka kuunteli seurakasetteja päivät pitkät, siitä en tykännyt. Neljäs paikka oli todella ikävä, hoitaja moitti, laittoi lapset keskenään pihalle ja joka päivä oli samaa ruokaa, oikeasti joka ainoa päivä! Olin onnellinen kun koulu alkoi, eikä tarvinnut mennä enää mihinkään hoitoon.



Mutta en ole katkera, ymmärrän ,että vanhempien oli pakko käydä töissä. Enkä mitenään traumatisoitunutkaan. Omat lapset halusin kuitenkin hoitaa kotona eskariin asti.

serkkunsa tuli mua hoitamaan. En mä tuosta osaa katkera olla enkä osaa sanoa, miten se on minuun vaikuttanut.



60-luvulla oli noin, ei se äidin tai isän vika ole.

valintoja, joille ei enää mitään voi.

Äitini suuttuu joka kerta, kun yritän ottaa asian puheeksi

siinä muodossa kuin nyt, joten suuri osa nykyisistä aikuisista ei omaa omia kokemuksia päivähoidosta.

Mä olen syntynyt -65, ja olen ollut puolipäiväisenä tarhassa 70-luvulla. Tykkäsin siitä valtavasti.

...jotka eivät ole olleet päivähoidossa ja arvioivat, että varmasti olisivat traumatisoituneet, aivan varmasti?

ja ne tunteet ovat vaikuttaneet moneen asiaan elämässäni.



Ja yhtä katkera olen myös isälleni,en vain äidilleni.

Olivat ja ovat korkeasti koulutettuja ja kansainvälisissä viroissa ja jäin yksin pariksikin päiväksi kotiin jo 5-vuotiaana,muistan edelleen sen pelon joka öisin iski.

Muistan että inhosin perhepäivähoitajaa. Se oli niiiin tylsää.

Päiväkodissa viihdyin hyvin ja ryhmäkuvassa on ihan yhtä monta lasta ja aikuista kun on omien lasteni ryhmissä.



Esikoiseni joka on jo koulussa muistelee myös kuinka päiväkodissa oli kivaa.



Mun kanssa lapsilla ei välttämättä ole ollut kivaa kotona.6

mutta olisin mieluummin mennyt päiväkotiin kuin ollut kotihoidossa. Tiesin sen jo pienenä, mutta en osannut pukea sanoiksi. Menin vasta eskariin ja vaikka kaikki sujui hyvin, minun olisi ollut parempi päästä päiväkotiin jo aikaisemmin. Olisin nauttinut siellä tehtävistä jutuista ja olisi ollut kvia tutustua ikäisiini lapsiin.



Päiväkodin sijaan kävin puistossa pari tuntia viikossa. Se oli aika kamalaa, vaikka puistotäti oli kiva. Niin lyhyessä ajassa en ehtiynt solmia kunnon kaverisuhteita ja Suomessa nyt tunnetusti on talvella kylmää ja märkää.

Minulla on ollut ongelmia perusturvallisuuden tunteen kanssa koko ikäni. En usko, että aikainen hoitoon vieminen ainakaan on auttanut asiaa.

Tunnen suurta epävarmuutta ihmissuheissani. Tähän on varmasti vaikuttanut muukin, kuin alkainen päivähodon aloitus (3kk iässä). Olen myös sairastanut keskivaikean masennuksen ja käynyt terapian.

En ole katkera äidilleni, silloin tuo oli tapana. Minulle sattui se onni, että minulla olis sama perhepäivähoitaja 3v ikään asti. Lapsena pidin häntä äitinäni ja edelleen ole läheisissä väleissä häneen. Läheisemmissä kuin äitiini.

menin hoitoon 6 kk:n ikäisenä. Enkä ole siitä katkera. Hoitopaikat olivat mukavia.

ns. kotiäidin hoteissa.

aina kouluikään saakka, ja vielä muutaman ensimmäisen kouluvuodenkin pienempien sisaruksieni vuoksi. Joten en ole katkera. Tuskin olisin muutenkaan, jos olisin kuitenkin päivähoidon ohella saanut vanhemmilta riittävästi huomiota.

aina kouluikään saakka, ja vielä muutaman ensimmäisen kouluvuodenkin pienempien sisaruksieni vuoksi. Joten en ole katkera. Tuskin olisin muutenkaan, jos olisin kuitenkin päivähoidon ohella saanut vanhemmilta riittävästi huomiota.

Se mahdollisti äidilleni uran. En ole yhtään katkera, kaikkea vielä. Äitini on esikuvani ja olen kokenut saavani paljon rakkautta joka tapauksessa.



Tämän takia suhtaudun vähän kulmia nostellen tähän päivähoitokeskusteluun. Oma lapseni oli sentään VUODEN mennessään hoitoon.

Minut laitettiin 6 kuukauden ikäisenä perhepäivähoitoon. Ainoana lapsena sain sieltä sosiaalista kanssakäymistä muiden lasten kanssa ja paikka oli kodinoloinen ja mukava ja vielä samassa pihapiirissä.



Samassa paikassa olin kolme vuotta ja sitten siirryin samassa pihassa toiseen perhepäivähoitoon. Minulla ei koskaan ole ollut mitään valittamista. Osa saman perhiksen hoidokeista on kavereina vielä näin 3kymppisenäkin .

jossa ei ollut mitään virikkeitä. Tärkesintä oli olla pois tieltä.

Naapurissa asuivat serkkuni, joiden äiti oli kotiäiti. Miksi en ollut siellä??

Äitini suuttuu joka kerta, kun yritän ottaa asian puheeksi

ettei se serkkujen äiti välttämättä halunnut enää yhtä lasta lisää.

En ole katkera tai traumatisoitunut. Viihtyin päivähoidossa, tosin pääsin tarhaan vain puolipäiväisesti ja lopun päivää olin pph:lla. Pph:lla olosta en tykännyt.