Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia, EI mielipiteitä: isäksi vielä 52-vuotiaana?
24.09.2012 |
Unelmamieheni löytyi muutama vuosi sitten, pitkästä liitosta eronnut mies, ja hyvin on meillä mennyt. Nyt haluaisin yhteisiä lapsia. Miehellä on 20-vuotias tytär. Mies jarruttelee tätä lapsiasiaa. Olen 15 vuotta häntä nuorempi ja vauvakuume senkun pahenee. Minulle ei ole mikään ongelma vastata yksin esimerkiksi yövalvomisista, hyväkuntoinen kun olen :)
Kertokaa pls oikeita kokemuksia viisikymppisistä pienen vauvan/lapsen isukeista!
Kommentit (46)
Ja kuule, älä kuvittelekaan tietäväsi, mitä on vastata yksin yövalvomisista, jos et sitä ole kokenut. Toisaalta eipä nuorempikaan mies niihin välttämättä osallistu. Ja sitten, varaudu, että miehen kiinnostus sinuun lopahtaa, mikäli raskaudut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samalla tavalla osallistunut hoitoon ja kasvatukseen kuin kuka tahansa vastuunsa kantava ja lapsiaan rakastava mies, oli ikä mikä tahansa.
Ulkoilee, ruokkii, leikkii, käyttää lääkärissä jos tarvitsee ja valvoo jos yöaikaan vaikka kipeänä lapsi valvottaa. Tämä iltatähtemme on nyt 2-vuotias.
että ei ne yövalvomiset niin helposti suju, jos varsinkaan yhtään toivot/odotat salaa, että mies osallistuu, jos ei sit osallistukaan. Se on paljon katkerampaa kuin osaat ajatellakaan sitten kun toivot ehkä rättiväsyneenä kerran pari saavasi apua, etkä saa. Ja mies taas myrtyy jos kuitenkin joutuu auttamaan.
Eli avainsana on miehen halu, ei ikä. Minun mieheni on minua 22 v vanhempi, ja sai erikoisensa kanssani 54v. Hän halusi kovasti isäksi ja on jaksanut hyvin. Kova kunto auttaa.
Mutta tilanteesi on hankalampi, kun miehellä on jo lapsi, eikä ilmeisesti haluaisi uutta lasta. Se on oikeasti aika työlästä lasten kanssa, siis sitä pitää haluta!
että ei ne yövalvomiset niin helposti suju, jos varsinkaan yhtään toivot/odotat salaa, että mies osallistuu, jos ei sit osallistukaan. Se on paljon katkerampaa kuin osaat ajatellakaan sitten kun toivot ehkä rättiväsyneenä kerran pari saavasi apua, etkä saa. Ja mies taas myrtyy jos kuitenkin joutuu auttamaan.
Eli avainsana on miehen halu, ei ikä. Minun mieheni on minua 22 v vanhempi, ja sai erikoisensa kanssani 54v. Hän halusi kovasti isäksi ja on jaksanut hyvin. Kova kunto auttaa.
Mutta tilanteesi on hankalampi, kun miehellä on jo lapsi, eikä ilmeisesti haluaisi uutta lasta. Se on oikeasti aika työlästä lasten kanssa, siis sitä pitää haluta!
osallistuisi yövalvomiseen? Ei se mikään vanhus ole. Ihminen elää yli 80-vuotiaaksi keskimäärin tässä maassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut hyvä ja jaksava isä, poika on nyt 18-vuotias ja isä edelleen täysillä mukana elämässä (ei siis ole vapiseva vanhus vaan aktiivinen eläkeläinen). Myös lapsuusaikana jaksoi leikittää ja hoitaa. Toki riippuu miehestä mitä jaksaa.
minulla 20v. ikäeroa. Yhdessä oltu 15v. ja lapsi synty kun itse täytin 32 ja mies siis 52. Hyvin tuo on lapsen hoitoon osallistunut.
Tosin meillä nuo asiat on tehty yhteistuumin eli jos miehesi toppuutelee niin kannattaa tosiaan harkita tarkkaan mihin ryhdytte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on iäkäs isä (tai oli, kuoli kun olin 14) ja parikymmentä vuotta vanhempia sisaruspuolia.
Kaamea perintöriita ja rikkonainen suku ja onneton lapsuus.
En suosittele.
oli 50-vuotias kun synnyin. En lapsena tajunnut edes että oli muita vanhempi koska oli niin nuorekas.
Lapsen näkökulmasta voin suositella, teininä olin jo ylpeä siitä että meillä oli "erikoinen" ikäero verrattuna muihin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kuule torpata tuon rehvakkaan "minä olen hyväkuntoinen, minä jaksan kyllä valvoa" -uhosi saman tien.
Yövalvominen on nakertanut liki hengiltä sinua puolet nuorempiakin ja jos se jatkuu vuositolkulla, ei todellakaan ole kiva valvoa aina yksin!
mutta eivät nuo ole valittaneet, mukava lapsi ja nyt jo teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on iäkäs isä (tai oli, kuoli kun olin 14) ja parikymmentä vuotta vanhempia sisaruspuolia.
Kaamea perintöriita ja rikkonainen suku ja onneton lapsuus.
En suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15, ap kysyi kokemuksia...Oletko lukutaidoton?
Meillä ikäero 15v ja saimme lapsen kun mies oli 51v. Hänellä myös aikuinen lapsi, joka asuu muualla, ja jonka kanssa olen erittäin hyvä ystävä.
Meidän lapsi on vielä pieni, mutta nämä muutamat vuodet ovat olleet pelkästään positiivisia! Mies on jaksavampi kuin minä, arvostaa huimasti pientä aarrettaan, jota pitää suurena etuoikeutena (siis saada vielä tilaisuus tulla isäksi viisikymppisenä). Hän on todella jaksava ja viitsivä isä, näyttää rakkauden, hoitaa lasta, on hänelle läsnä ja on paljon varmempi vanhempi kuin minä. Myös aikuiselle sisarukselleen tämä pieni uusi sisarus on elämän tärkein juttu. Myös hänelle tärkeä juttu vielä saada tällainen ilo elämään.
Kaikki muukin on mennyt hienosti, tämä on mun elämäni mies.
Mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Toki mieheni todennäköisesti kuolee ennen minua jne, mutta näitä en voi tietää ja näiden takia en olisi hänen kanssaan jättänyt perhettä perustamasta.
En edes osaisi ajatella enää oman ikäistäni miestä... Koettu on monia kertoja. Ei kiitos. Ei isänä eikä aviomiehenä.
Eli fiksumpaa on varautua että valvomista tulee. Valvomatonta vauvaa kun ei pysty tilaamaan.
valvoi vauvan kanssa yöt, jotta sain nukkua ja toi hellästi vauvan rinnalleni syömään aamulla.
T: tuo äskeinen, joka sai lapsen 51v miehen kanssa.
Kuoli alle kuusikymppisenä, ei ehtinyt lapsi pitkään nauttia isänsä seurasta.