Mun mies on jo pidemmän aikaa puhunut töistä poisjäämisestä

haaveenne. Minä taas tahdon tehdä töitä mahdollisimman pitkään, tosin toivon, että vanhempana voisin tehdä vähän lyhyempää työpäivää tai työviikkoa, tai ehkä pitää pitempiä lomia tms, mutta tahtoisin pitää työn osana elämääni mahdollisimman pitkään.

On siis tehnyt töitä 19-vuotiaasta asti kokopäiväisesti. Nyt ikää 46 vuotta. Yhteinen haaveemme on jäädä oloneuvoksiksi siinä 50 v korvilla. Mies enemmän kuin minä tästä puhuu. KUnhan saadaan lapset siihen pisteeseen, että pärjäävät omillaan, niin silloin pärjäämme vähemmällä. Ei ole enää velkoja ja säästöjäkin olemme saaneet ihan kivasti. Miltä tämä meidän unelmamme kuulostaa?

Olemme saaneet mukavasti kerättyä omaisuutta ja tarkoitus on elää lähinnä sijoitusasuntojen ja muun omaisuuden tuotolla.

kamalaa syyllistämisryöpööyä tyyliin lusmut jne. Tosiaan ajattelemme, että elämä on vain kerran ja ei tajuta että se suurin osa siitä pitää kuluttaa työntekoon. Tästä ei tosin uskalla puhua ääneen esim. meillä töissä on tosi työhullua porukkaa, jopa viikonlopuista pitää tuntea syyllisyyttä jos uskaltaa ilakoida ääneen sellaisen tulosta...ap