Mies uhkailee meidän jättämisellä kun asiat kiukuttaa..
Elelty raskaita pikkulapsiaikoja ja vanhempien pinna ja jaksaminen ollut koetuksella. Miehen tyyli on kuitenkin ala-arvoinen. Kun viikko sitten sairastuin itse hoidettuani ensin sairaita lapsia, miehen "hermot meni" ja alkoi vaan kiukuta mulle ja lapsille, en todellakaan saanut tarvittavaa apua. Nyt sitten mies itse sairastunut ja niiiin voimaton.. totesin, että niin mieti nyt miltä tuntui minusta, en huvikseni tullut korkeaan kuumeeseen, sitten piti kuunnella sun kiukkuamista. Mies ärähti että hän voi kyllä aivan herkästi ottaa ja lähteä, häntä ei pidättele mikään, hän ei vanhasta nalkutusta kuuntele.
Jooo..? Tollanen tyyli miehellä, jos alkaa keittää. Lapsellista ja törkeää uhkailla jättämisellä jos kiukuttaa! Miten epävakaata pienille lapsille?! Mies sanoo, että kyllästynyt mun nalkutukseen eikä siihen muu kuin uhkaus näytä tehoavan. Mutta eikös tuo sanominen aikalailla asiasta ollut...?!
Kommentit (17)
Tää on näitä. Varmaan enemmistö meistä on sun puolella ja ajattelee hiljaa, että dorka mies, eikä noin pitäisi käyttäytyä. Mutta minkäs teet, jotkut vaan on just noin kehittymättömiä, ja koska toista ei voi muuttaa, niin on vaan itse jotenkin asennoitava siihen, että jaksaa.
Tsemppiä, olit oikeassa kyllä!!
Jos miehellä on yhtään munaa jäädä, niin kyllä hän sen eteen sitten töitä haluaa tehdä. Oli täysin väärin mieheltäsi alunperin kiukutella teille ja edelleen vielä olla veemäinen ollessaan itse sairaana. Lapsellista käytöstä, ei voi muuta sanoa. Kyllä mulla kiehuis päässä ja sanoisin takaisin, että jääköön sinne marisemaan ja me lähdemme lapsen kanssa ensin alta pois. Miettiköön tekosiaan.
Jos on mahdollista niin lähde sanomatta mitään vaikka mummolaan tai ystävän luokse muutamaksi päiväksi. Jos se herättelisi hieman miestä. Ja tosiaan, sanomatta yhtään mitään..
Ei lähde minnekään v-tun terapiaan koska hänellä ei todellakaan ole mitään ongelmia, jos mulla on niin senkun menen vaan. Erittäin tiukasti on ärähtänyt näin.
Häntä v-tuttaa kuunnella mun nalkutusta ja arvostelua. Taisi olla sama aikanaan joka tyttöystävän kohdalla kun aina teki sen että liukkaasti otti ja jätti vaikeuksien tultua.... nyt pitäisi vaan olla isä ja aviopuoliso.
No tuo miehen sanoma lausekin jo paljastaa että hänellä niitä ongelmia nimenomaan on. Mutta mites sitten, onnistuisiko tuo 'häipyminen' kuvioista vähäksi aikaa? En tarkoita jättämistä vaan aikalisän ottamista.
Miehesi on vaikea käsitellä haasteita ja kuoppia elämässä. Tiedän tällaisia tapauksia muitakin ja sivusta jännityksellä seuraan, miten äidin ja lasten käy. Yksikin osoittaa enemmän jo väkivaltaisia merkkejä vaikka ei ole koskaan ollut sellainen... tuokin voi siis kehittyä pahempaan ellei asioita käsittele.
olinkohan nro 4
Mä teinkin lasten kanssa yksi kerta niin, että pakkasin ja lähdettiin siskon luokse viikoksi. Mies ei soitellut, ei kysellyt. Lopulta sitten soitti vapaapäivinä ja kysyi olisko sota sodittu. Jos siis nyt lähdetään, ei mies kysele perään. Mutta lasten takia (päiväkoti yms) ei viitsi sitä tehdä, lapsille siis, tahtovat olla kotona ja harrastuksissa.
Naiset kasvavat huikeasti äitiyden myötä ja asioiden tärkjärj. muuttuu. Liian monet miehet taas jää sinne kloppiasteelle. Lopulta mies kohtaa hömpän, joka ymmärtää niin tätä huonosti kohdeltua isukkia kunnes saa itse maistaa samaa lääkettä!
Mitäpä neuvoksi? Ainakin kannattaa pitää mielessä ettei lapset ole aikuisten laskujen maksajia. Aina, siis ihan aina kannattaa olla hyvä äiti, sillä kun lapset ovat aikuisia on äidillä vielä puolet elämästä jäljellä. Uskokaa tai älkää se saattaa olla se paras aika elämästä ja sulla on ihanat aikuiset lapset lähelläsi!
Vielä piti sanoman, että pikkulapsi ottaa tosissaan isän lähtöuhkailut ja se on todella julmaa peliä lapsen kustannuksella. Itse sanoisin rauhallisesti, että harkitse ensin sillä kun seuraavan kerran sanot noin lähdet samantien. Jokainen tietty harkitsee oman tilanteensa.
kokeillen seuraavan jättöuhkauksen jälkeen sanontaa, että lupaat vaan, ja mahdollisesti vielä etsit hälle kassin ja kysyt mitä vaatteita aiot mukaasi ottaa?
Siinä punnitaan onko tosissaan ja jos on niin etpä paljoa menetä vaikka moinen mies lähtee kotoa. Sinulla on sitten yksi lapsi vähemmän
juttuja vakavasti? En minä ainakaan ota, oma mies on sellainen että räpättää kaikenlaista jättämisestä ja muusta kun kiivastuu kunnolla, mutta kun huomaan että se mieliala on päällä, lopetan keskustelun siihen ja jatketaan vasta kun mies on taas rauhallisessa mielentilassa jossa pystyy älylliseen keskusteluun.
hän voi kyllä aivan herkästi ottaa ja lähteä, häntä ei pidättele mikään, hän ei vanhasta nalkutusta kuuntele.
aivan asiallisesti, että aiheesta saa huomauttaa, ja jos se ei ole sun mielestä luvallista, ole hyvä vain ja lähde. Mä en tarvitse mihinkään lapsellista ja uhkailevaa miestä, tulen paljon paremmin toimeen ilman yhtä murrosikäista kiukuttelijaa.
Muuten en ole huomaavinani kiukuttelua, siinähän tuppuroi. En mene mukaan mihinkään valtapeleihin enkä ole huomaavinani niitä. En palkitse miestä vastaamalla hänen kiukutteluunsa, niinhän ne teinitkin hakee huomiota ja parempi olla vaan menemättä samaan tyhmyyteen mukaan.
Ja jos tuollainen lapsellinen käytös tosiaan jatkuu, en epäröi pakata äijän kassia ja osoittaa ovea. Pidän itseäni niin suuressa arvossa etten ala katsella ja kuunnella mitään haukkuja aikuiselta ihmiseltä.
itse kyllä toimit tosi fiksusti ja kypsästi:))
10 miten tuollainen mies voi pystyä älylliseen keskusteluun?
Hänellä vaan on semmoinen temperamentti että kun kuohahtaa puhuu ties mitä dramaattista, joskus on sanonut tappavansa itsensäkin, mutta tietää itsekin ja myös minä tiedän että ei ne mitään tarkoita. Kuohahdus menee äkkiä ohi ja mies on taas oma normaali hyvinkin järkevä itsensä. Toiset ihmiset vaan ovat tuollaisia että kiukustuessaan puhuvat mitä sylki suuhun tuo, mitä eivät pohjimmiltaan tosiaan tarkoita. Minun on sitä hyvin helppo ymmärtää koska mulla on vähän samaa taipumusta itsellä.
mies samaa mieltä jos joutuisi asumaan teistä erillään oikeasti? Jossain pienessä yksiössä voisi tulla nopeasti teitä ikävä. Älkää vaan te (sinä ja lapset) lähtekö yhteisestä tutusta ja turvallisesta kodista, mies viettäköön aikaa muualla jos kerran on niin kyllästynyt!
kyllä pakata hänen tavarat valmiiksi, ja sanoa että saa mennä viettämään aikaansa minne haluaa. Sen aikaa vietät laatuaikaa lastesi kanssa ja olet helpottunut, kun ei tarvitse mokomaa kiukuttelijaa kestää :)
voit tietää, että se vaan uhkailee?
Oikeastihan se voi hyvinkin keikkua siinä kahden vaiheilla koko ajan, suutuspäissään sitten tokaisee totuuden.
Se vaan on kyllästynyt sun nalkutukseen, ja tuskin se tota yhtä sanomista nyt tarkoitti.
Varaudu siihen, että se tosiaan asiaa harkitsee, ja ehkä lähtee joku kerta. Ja mieti jäätkö sitä odottelemaan.
Sano sille, että sua ei pidättele mikään, ja sä et jää hukkaamaan aikaa, ja odottelemaan toteuttaako se uhkauksensa. Sano että sä olet kyllästynyt kuuntelemaan kiukuttelua, jos sanot joskus jostain asiasta.
sanoisin, etten viitsi enää kuunnella uhkailuja ja pyytäisin poistumaan välittömästi. Kumoaisin myös ne tekosyyt joita mies esittäisi jäämisensä syiksi. Ei kenenkään tarvitse elää tuollaisten uhkauksien varjossa, etenkään lapsen.
mun miehellä, joka muuten ihan aikuinen ja kypsän oloinen, on samanlainen riidellessä. Joskus suhteen alkuaikoina sanoin suoraa, että tuollaisia heittoja en kuuntele edes vitsillä. Yritin selittää miehelle, että jättämisuhkaukset lopulta toteuttavat itsensä kun kyllästyn epävarmuuteen ja niiden kuuntelemiseen.
Mies lopettikin useiksi vuosiksi. Nyt kahden (toivotun) lapsen jälkeen meillä on jonkinlaista kriisinpoikasta pinnassa. Molempia väsyttää, ja töitä kasautuu niskaan. Kumpikin tuntevat ettei puoliso arvosta tarpeeksi. Ja eikös heikoimmalla hetkellä mies aloita taas jättämispuheet...
Mietin joskus kiusallani, että pitäisi lähteä kuukaudeksi pois. Näkisi, kuinka helppoa olisi vauvan ja taaperon ja töiden kanssa. Mutta en viitsi altistaa lapsia sellaiselle tilanteelle, siksi yritä vielä pitää kulisseja yllä.