Lue keskustelun säännöt.
G: Onko aidosti tasa-arvoinen ja lojaali suhde miehen ja naisen välillä mahdollinen?
02.11.2012 |
Sellainen sielunkumppanuus? Oma kokemukseni on, että miehet eivät koskaan arvosta naista ihan itsensä veroisiksi, he ensin nostavat jalustalle ulkonäön, seksin tai muun sellaisen takia ja kyllästyttyään eivät kykene tasa-arvoiseen suhteeseen. Toisin sanoen naisella on miehelle vain välinearvoa.
Mitä mieltä olette? Etenkin miehet?
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja saatat löytääkin.
T: yksinäinen
Sekä mieheni että hyvien miespuolisten ystävien kanssa huomattu. Ikää 47 vuotta ja ehdottoman tasa-arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja saatat löytääkin.
T: yksinäinen
Baareissa en pyöri. Ne miehet jotka ovat kiinnostuneita ovat aina ensisijaisesti kiinnostuneita minusta naisena, eivät koskaan ensisijaisesti kokevana, ajattelevana ja arvokkaana ihmisenä. Tuon takia ystävyyskään miehen kanssa ei koskaan toimi: aina tulee se tilanne, kun kännispäissään aletaan ehdotella.
Hassua: miehet saisivat taatusti paljon enemmän pesää jos keskittyisivät naisen huumorintajuun, ajatuksiin ja persoonaan. Mutta ei. Aina täytyy alkaa limaisesti himoitsemaan ruumista ilman sitä mieltä. Se ruumis on bonus jonka saa jos AIDOSTI tahtoo olla toisen kanssa sarvineen ja hampaineen.
Sekä mieheni että hyvien miespuolisten ystävien kanssa huomattu. Ikää 47 vuotta ja ehdottoman tasa-arvoinen.
Minulla ystävyyssuhteet miesten kanssa menevät aina jossakin vaiheessa siihen, että paljastuu miehen olevan sittenkin kiinnostunut ensisijaisesti nussimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä ei olisi? Sekä pari- että ystävyyssuhteissa. Mulla on ainakin tällä hetkellä, ja aikaisemminkin ollut parisuhde joka on kaikin tavoin tasa-arvoinen, samoin monia miespuolisia ystäviä joiden kanssa ollaan lojaaleja toisillemme.
Miksi ihmeessä ei olisi? Sekä pari- että ystävyyssuhteissa. Mulla on ainakin tällä hetkellä, ja aikaisemminkin ollut parisuhde joka on kaikin tavoin tasa-arvoinen, samoin monia miespuolisia ystäviä joiden kanssa ollaan lojaaleja toisillemme.
Että jossain vaiheessa huomaan aina lopulta alentuvan tai turhista asioista jalustalle nostavan asenteen. Ikään kuin miehet eivät näkisi minua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen sielunkumppanuus? Oma kokemukseni on, että miehet eivät koskaan arvosta naista ihan i Onko aidosti tasa-arvoinen ja lojaali suhde miehen ja naisen välillä mahdollinen?
ihan sen takia, että miehet ja naiset tuntuvat odottavan parisuhteelta ihan eri asioita. Sitten niiden omien (harha)kuvitelmien perusteella tulkitaan toisen sanomisia ja tekemisiä, eikä niillä tulkinnoilla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Välinearvoa on muuten toiseenkin suuntaan, nainen kuvittelee oman arvonsa nousevan, jos mies on hyvännäköinen ja/tai hyvätuloinen. Joidenkin silmissä se kai nouseekin. Asia, jota minä en jaksa käsittää...
Minun kokemukseni mukaan aitoa tasa-arvoa miehen ja naisen välillä on vain, kun kyse on ystävyydestä, parisuhteissa en ole sellaista nähnyt.
Minä naisena (enkä muuten vaihda renkaita, hoida vakuutusasioitamme tai uuden auton valintaa jne.) koen olevani ihan tasa-arvoinen ihminen mieheni kanssa. Olen aina kokenut olevani, vaikka olemme monessa asiassa todella erilaisia. On miehissä varmaan eroja, mutta kun tarkastelen lähipiiriämmekin, niin vastaavalla tavalla tuntuu muillakin olevan. Jos jollakin on ollut ihan sika-alistajamies, niin jossain vaiheessa on muuttunut exäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä miehen pitää olla aina pikkuisen "tossun alla" ;)
Meilläkin sellainen suhde on, ja esimerkiksi vanhemmillani. Olen 32-vuotias, mies 15 vuotta vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. sinun pitää oppia arvostamaan itseään ensin. Kommenteista päätelleen otat helposti merkit/kommentit itsesi alentavina. Ota kaikki tuo pää ylhäällä se auttaa.
Luulen et helpoin esimerkki on insinööripariskunnat, jossa naiset ja miehet on tasa-arvoisia. Tai jotenkin omien kokemusten perusteella on vaikea kuvitella naisinsinööriä, joka suostuisi olemaan vain välinearvona. Mut kyllä naisia sielunkumppaanina arvostavia miehiä on paljon, ehkä tosiaan piirit ja naisen itseluottamus vaikuttaa.
Minä naisena (enkä muuten vaihda renkaita, hoida vakuutusasioitamme tai uuden auton valintaa jne.) koen olevani ihan tasa-arvoinen ihminen mieheni kanssa. Olen aina kokenut olevani, vaikka olemme monessa asiassa todella erilaisia. On miehissä varmaan eroja, mutta kun tarkastelen lähipiiriämmekin, niin vastaavalla tavalla tuntuu muillakin olevan. Jos jollakin on ollut ihan sika-alistajamies, niin jossain vaiheessa on muuttunut exäksi.
Ja minä en todellakaan kaipaa vakuutusteni maksajaa, teen sen itse. Kaipaan kumppania, sielunveljeä ja parasta ystävää, with benefits.
Minä naisena (enkä muuten vaihda renkaita, hoida vakuutusasioitamme tai uuden auton valintaa jne.) koen olevani ihan tasa-arvoinen ihminen mieheni kanssa. Olen aina kokenut olevani, vaikka olemme monessa asiassa todella erilaisia. On miehissä varmaan eroja, mutta kun tarkastelen lähipiiriämmekin, niin vastaavalla tavalla tuntuu muillakin olevan. Jos jollakin on ollut ihan sika-alistajamies, niin jossain vaiheessa on muuttunut exäksi.
Ja minä en todellakaan kaipaa vakuutusteni maksajaa, teen sen itse. Kaipaan kumppania, sielunveljeä ja parasta ystävää, with benefits.
Se oli vaan yhtenä esimerkkinä, kun meillä ainakin jotkut hommat on jaettu miehen hommiksi ja jotkut naisen hommiksi. SILTIKÄÄN en ole hellan ja nyrkin välissä, eikä ole miehenikään, mutta tasaveroisia ollaan ihmisinä, aika erilaisina ihmisinä jopa. Ja miten sekään jos sua pidetään haluttavana, saa sut alisteiseen asemaan? En ihan ymmärrä.
Baareissa en pyöri. Ne miehet jotka ovat kiinnostuneita ovat aina ensisijaisesti kiinnostuneita minusta naisena, eivät koskaan ensisijaisesti kokevana, ajattelevana ja arvokkaana ihmisenä. Tuon takia ystävyyskään miehen kanssa ei koskaan toimi: aina tulee se tilanne, kun kännispäissään aletaan ehdotella.Hassua: miehet saisivat taatusti paljon enemmän pesää jos keskittyisivät naisen huumorintajuun, ajatuksiin ja persoonaan. Mutta ei. Aina täytyy alkaa limaisesti himoitsemaan ruumista ilman sitä mieltä. Se ruumis on bonus jonka saa jos AIDOSTI tahtoo olla toisen kanssa sarvineen ja hampaineen.
Oletko nyt ihan varma, ettet kiinnosta heitä ihmisenä, jos ehdottelua tulee? Se nyt vain on niin, että miehet kiihottuu naisista, ja mitä enemmän sinun persoonasi miellyttää, sitä enemmän sinä heitä kiihotat. Otatko sen seksuaalisen kiinnostuksen aina loukkauksena vai vaan silloin, kun et itse ole miehestä kiinnostunut? Jos se ehdottelu tulee heti ensi tapaamisella, niin sen otan minäkin loukkauksena aina, mutta jos olette jo kavereita, niin ehkä se mies haluaa sinua juuri siksi kun se tykkää sinusta ihmisenä? Et voi vaatia platonista ystävyyttä ja sielunkumppanuutta with benefits yhtä aikaa. Sielunkumppanuudessa on aina seksi läsnä, muuten se on vain ystävyyttä.
T. Oma mieheni kiihottuu aina kun älykkyyteni tulee esille
Mulle on alkanut hiipiä epäilys, että miehet todella jakavat naiset kolmeen kategoriaan. 1. Äiti ja siskot. 2. Ne joita panisin. 3. Ne joita en panisi. Ne joita panisin voivat olla "ystäviä" (lue: ovat lämmiteltävinä sitä varten josko irtoaisi) tai seurustelukumppaneita/ puoliso tms.
Ystävänä ja uskottuna ne kuitenkin pitävät aina miehiä ja siellä hyvin estottomasti kerrotaan miten on taas kusetettu ja vedätetty jotain horoa.
Juu, juu, väärät piirit ehkä. Tai sitten se on vain se y-kromosomi.
Miehelläni on myös naispuolisia ystäviä, joista ei ole kiinnostunut seksuaalisesti vaan ihan ihmisinä.
Ja itse olen nainen.