G: Onko aidosti tasa-arvoinen ja lojaali suhde miehen ja naisen välillä mahdollinen?
Sellainen sielunkumppanuus? Oma kokemukseni on, että miehet eivät koskaan arvosta naista ihan itsensä veroisiksi, he ensin nostavat jalustalle ulkonäön, seksin tai muun sellaisen takia ja kyllästyttyään eivät kykene tasa-arvoiseen suhteeseen. Toisin sanoen naisella on miehelle vain välinearvoa.
Mitä mieltä olette? Etenkin miehet?
Kommentit (41)
voi saada objektiivisia vastauksia. Minullakin on tuttavapiirissä naisia, jotka kertoisivat, kuinka tasa-arvoinen suhde heillä on, mutta totuus on ihan jotakin muuta, kun kuulee miehen juttuja ja näkee käytöstä silloin, kun vaimo ei ole paikalla.
Mutta tämä vaatii sitä, että mies on niin paljon feministi, että suhtautuu lähtökohtaisesti naiseen vertaisenaan. Ja tietysti naisen pitää ajatella miehestä samoin. Eroja ihmisten välillä toki aina on, mutta jos alkuasetelma on, että molemmat ovat ihmisinä samanarvoisia, niin silloin kaikki on mahdollista. Minä ainakin henkilökohtaisesti vaadin kyseistä lähtöasetelmaa kaikkien läheisten ihmisteni kanssa. Jos se ei toteudu, ihmisestä ei tule minulle läheistä ja tärkeää.
ap:n kuvaamaan jolle seksi olisi pääasia ja nainen pelkkä panopuu tai ulkoisen kauneuden takia pidettävä objekti.
Mutta mä olenkin nörtti ja DI, ja olen seurustellut kaltaisteni kanssa. Minuun on ihastuttu kaveripohjalta, kun ensin on muuten alettu tykätä olla mun seurassa esim. tietokonepelimakuni, huumorintajuni tai älyni takia. Siitä se on vähitellen mennyt kaveruudeksi seksillä ja sitten seurusteluksi. Ei todellakaan mitään tuollaisia asetelmia että mies ajattelisi että olen joku pelkkä seksiobjekti!
Mutta tämä vaatii sitä, että mies on niin paljon feministi, että suhtautuu lähtökohtaisesti naiseen vertaisenaan. Ja tietysti naisen pitää ajatella miehestä samoin. Eroja ihmisten välillä toki aina on, mutta jos alkuasetelma on, että molemmat ovat ihmisinä samanarvoisia, niin silloin kaikki on mahdollista. Minä ainakin henkilökohtaisesti vaadin kyseistä lähtöasetelmaa kaikkien läheisten ihmisteni kanssa. Jos se ei toteudu, ihmisestä ei tule minulle läheistä ja tärkeää.
Mutta onko sellaisia miehiä todella olemassa?
ap
Eli juuri sellainen suhde, jota nuoremmat palstalaiset eivät suin surminkaan itselleen haluaisi. Sellainen lähes tai täysin seksitön kaveruus. Ei kai sitä kukaan seksuaalisuutensa kukoistuksessa halua, onhan se selvää, mutta aika monilla halut ja/tai kyvyt hiipuvat ajan myötä, kun lapset ovat jo isoja ja keho tajuaa, ettei enää ole lisääntymisen tarvtta.
Silloin toista ei enää nähdä panopuuna eikä ole tarvetta näyttää vetovoimaiselta toisen sukupuolen silmissä. Voidaan keskittyä ihmisyyteen.
Miehelläni on myös naispuolisia ystäviä, joista ei ole kiinnostunut seksuaalisesti vaan ihan ihmisinä.
"Ja sä uskot tämän"
Minullakin on ollut miespuolisia ystäviä, jotka ovat kyllä pitäneet minua viehättävänä, mutta tiedän ettei se ollut se syy miksi halusivat olla ystäviäni. Puhuimmekin näistä asioista.
Mutta tämä vaatii sitä, että mies on niin paljon feministi, että suhtautuu lähtökohtaisesti naiseen vertaisenaan. Ja tietysti naisen pitää ajatella miehestä samoin. Eroja ihmisten välillä toki aina on, mutta jos alkuasetelma on, että molemmat ovat ihmisinä samanarvoisia, niin silloin kaikki on mahdollista. Minä ainakin henkilökohtaisesti vaadin kyseistä lähtöasetelmaa kaikkien läheisten ihmisteni kanssa. Jos se ei toteudu, ihmisestä ei tule minulle läheistä ja tärkeää.
Mutta onko sellaisia miehiä todella olemassa?
ap
Alapa sinäkin ap etsiä niitä nörtti- ja insinöörityyppejä niin löydät miehiä jotka pitää oikeasti naista tasavertaisena eivätkä pelkkänä seksin lähteenä.
Mutta tämä vaatii sitä, että mies on niin paljon feministi, että suhtautuu lähtökohtaisesti naiseen vertaisenaan. Ja tietysti naisen pitää ajatella miehestä samoin. Eroja ihmisten välillä toki aina on, mutta jos alkuasetelma on, että molemmat ovat ihmisinä samanarvoisia, niin silloin kaikki on mahdollista. Minä ainakin henkilökohtaisesti vaadin kyseistä lähtöasetelmaa kaikkien läheisten ihmisteni kanssa. Jos se ei toteudu, ihmisestä ei tule minulle läheistä ja tärkeää.
Mutta onko sellaisia miehiä todella olemassa?
apAlapa sinäkin ap etsiä niitä nörtti- ja insinöörityyppejä niin löydät miehiä jotka pitää oikeasti naista tasavertaisena eivätkä pelkkänä seksin lähteenä.
tai niiden moderneja metrodeksuaalisia versioita. Nörteissä on se vika, että ne ei aluksi uskalla puhua, sitten ne katselee kaukaa, sinä teet aloitteen, sitten ne punastuu, saat ne auki, ne on fiksuja ja hauskoja, ne NOSTAA SUT JALUSTALLE ja tahtoo sinun pysyvän prinsessa leiakostyymissa ikääntymättä loppuikäsi. =D
Eli juuri sellainen suhde, jota nuoremmat palstalaiset eivät suin surminkaan itselleen haluaisi. Sellainen lähes tai täysin seksitön kaveruus. Ei kai sitä kukaan seksuaalisuutensa kukoistuksessa halua, onhan se selvää, mutta aika monilla halut ja/tai kyvyt hiipuvat ajan myötä, kun lapset ovat jo isoja ja keho tajuaa, ettei enää ole lisääntymisen tarvtta.
Silloin toista ei enää nähdä panopuuna eikä ole tarvetta näyttää vetovoimaiselta toisen sukupuolen silmissä. Voidaan keskittyä ihmisyyteen.
Ihminen on kuitenkin myöskin seksuaalinen olento läpi elämänsä, vaihtelevasti tietenkin elämäntilanteissaan (poislukien jotkut aseksuaalit), mutta kyllä ihmisessä on se palo ja voima aina olemassa. Mitenkään en allekirjoita tuota, tai ainakaan itse en näkisi tuota riittävän tyydyttävänä elämänä pidemmällä tähtäimellä omalla kohdallani.
itse en milloinkaan ole nähnyt kumppania pelkkänä panona, en edes suhteen huikeimmassa huumassa. Kaikki lähtee aivoista ja tuo sun asenne on mielestäni aika käsittämätön!
Eli juuri sellainen suhde, jota nuoremmat palstalaiset eivät suin surminkaan itselleen haluaisi. Sellainen lähes tai täysin seksitön kaveruus. Ei kai sitä kukaan seksuaalisuutensa kukoistuksessa halua, onhan se selvää, mutta aika monilla halut ja/tai kyvyt hiipuvat ajan myötä, kun lapset ovat jo isoja ja keho tajuaa, ettei enää ole lisääntymisen tarvtta.
Silloin toista ei enää nähdä panopuuna eikä ole tarvetta näyttää vetovoimaiselta toisen sukupuolen silmissä. Voidaan keskittyä ihmisyyteen.
Ihminen on kuitenkin myöskin seksuaalinen olento läpi elämänsä, vaihtelevasti tietenkin elämäntilanteissaan (poislukien jotkut aseksuaalit), mutta kyllä ihmisessä on se palo ja voima aina olemassa. Mitenkään en allekirjoita tuota, tai ainakaan itse en näkisi tuota riittävän tyydyttävänä elämänä pidemmällä tähtäimellä omalla kohdallani.
Kyllä mä todella tahdon, että nussitaan ja pidetään hauskaa sitten vanhanakin. Vaikka paikat roikkuu ja ei olla missejä ja mistereitä. ap
Ne inssit joita tunnen on ns. audimiehiä ja kalapuikkoviiksiä...
tai niiden moderneja metrodeksuaalisia versioita. Nörteissä on se vika, että ne ei aluksi uskalla puhua, sitten ne katselee kaukaa, sinä teet aloitteen, sitten ne punastuu, saat ne auki, ne on fiksuja ja hauskoja, ne NOSTAA SUT JALUSTALLE ja tahtoo sinun pysyvän prinsessa leiakostyymissa ikääntymättä loppuikäsi. =D
Nörteistä ihan eri kokemus. Olen itse nörtti ja miehenikin on. Mihinkään jalustalle ei ole minua nostettu vaan olen miehen paras kaveri, minusta meidän parisuhde onkin pääasiassa kaveruutta, vaikka meillä onkin normaali seksielämä myös. Mutta kummallekaan seksi ei ole se tärkein syy miksi viihdytään yhdessä vaan se että me vaan ihmisinä tullaan mielettömän hyvin toimeen keskenään.
Mutta tämä vaatii sitä, että mies on niin paljon feministi, että suhtautuu lähtökohtaisesti naiseen vertaisenaan. Ja tietysti naisen pitää ajatella miehestä samoin. Eroja ihmisten välillä toki aina on, mutta jos alkuasetelma on, että molemmat ovat ihmisinä samanarvoisia, niin silloin kaikki on mahdollista. Minä ainakin henkilökohtaisesti vaadin kyseistä lähtöasetelmaa kaikkien läheisten ihmisteni kanssa. Jos se ei toteudu, ihmisestä ei tule minulle läheistä ja tärkeää.
Mutta onko sellaisia miehiä todella olemassa?
ap
Ja jos nyt ajatellaan tätä minun lähipiiriäni, niin kuvailemani kaltaisia miehiä löytyy ammattiryhmistä: sähköinsinööri, varastomies, filosofi, mediatutkija, luokanopettaja, teollinen muotoilija ja it-yrittäjä. Että ei se kyllä ammatista tai työstä ole kiinni.
Mutta tämä vaatii sitä, että mies on niin paljon feministi, että suhtautuu lähtökohtaisesti naiseen vertaisenaan. Ja tietysti naisen pitää ajatella miehestä samoin. Eroja ihmisten välillä toki aina on, mutta jos alkuasetelma on, että molemmat ovat ihmisinä samanarvoisia, niin silloin kaikki on mahdollista. Minä ainakin henkilökohtaisesti vaadin kyseistä lähtöasetelmaa kaikkien läheisten ihmisteni kanssa. Jos se ei toteudu, ihmisestä ei tule minulle läheistä ja tärkeää.
Mutta onko sellaisia miehiä todella olemassa?
apJa jos nyt ajatellaan tätä minun lähipiiriäni, niin kuvailemani kaltaisia miehiä löytyy ammattiryhmistä: sähköinsinööri, varastomies, filosofi, mediatutkija, luokanopettaja, teollinen muotoilija ja it-yrittäjä. Että ei se kyllä ammatista tai työstä ole kiinni.
ovat usein harjoitelleet vuosikausia peittämään seksismiään ja kun sen huomaa saattaa olla myöhäistä.
Mutta siihen kykenee vain ihan tietyn tyyppinen mies, jollaisia on ehkä yksi promille koko mieskunnasta.
-nainen 27 v.
olen 34 v, yhdessä olemme olleet kohta 13 vuotta.
Meitä yhdisti alunperin ja edelleen samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja samanlainen elämänasenne. Olemme jotenkin tosi samanlaisia, tavatessamme minusta tuntui kuin olisin tavannut kauan kadoksissa olleen kaksoisveljeni :D ilman sitä sukulaisaspektia. Meillä on myös täsmälleen sama koulutus ja sama työ, sama palkka jne. (itse asiassa kaverit vitsailevat joskus, että meitä ei erota toisistaan). Hoitovapailla olemme olleet yhtä pitkään.
Mies ei ole lainkaan ulkonäkökeskeinen ja on ehkä mieheksi poikkeuksellisen epäitsekäs ja vastuuntuntoinen. Minä taas olen ehkä naiseksi kunnianhimoinen ja itsekäs.
Sellainen sielunkumppanuus? Oma kokemukseni on, että miehet eivät koskaan arvosta naista ihan itsensä veroisiksi, he ensin nostavat jalustalle ulkonäön, seksin tai muun sellaisen takia ja kyllästyttyään eivät kykene tasa-arvoiseen suhteeseen. Toisin sanoen naisella on miehelle vain välinearvoa.
Mitä mieltä olette? Etenkin miehet?
Mutta tämä vaatii sitä, että mies on niin paljon feministi, että suhtautuu lähtökohtaisesti naiseen vertaisenaan. Ja tietysti naisen pitää ajatella miehestä samoin. Eroja ihmisten välillä toki aina on, mutta jos alkuasetelma on, että molemmat ovat ihmisinä samanarvoisia, niin silloin kaikki on mahdollista. Minä ainakin henkilökohtaisesti vaadin kyseistä lähtöasetelmaa kaikkien läheisten ihmisteni kanssa. Jos se ei toteudu, ihmisestä ei tule minulle läheistä ja tärkeää.
Mutta onko sellaisia miehiä todella olemassa?
apJa jos nyt ajatellaan tätä minun lähipiiriäni, niin kuvailemani kaltaisia miehiä löytyy ammattiryhmistä: sähköinsinööri, varastomies, filosofi, mediatutkija, luokanopettaja, teollinen muotoilija ja it-yrittäjä. Että ei se kyllä ammatista tai työstä ole kiinni.
ovat usein harjoitelleet vuosikausia peittämään seksismiään ja kun sen huomaa saattaa olla myöhäistä.
pitämäni mies nyt yht äkkiä paljastuisi olleensa aina mahdoton seksisti, niin missä mielessä olisi liian myöhäistä? Ja katkeraksihan sitä muuttuu, jos on koko ajan noin kyyninen ja pessimistinen. Siitä ei miehet ainakaan tykkää ;)
Mutta tämä vaatii sitä, että mies on niin paljon feministi, että suhtautuu lähtökohtaisesti naiseen vertaisenaan. Ja tietysti naisen pitää ajatella miehestä samoin. Eroja ihmisten välillä toki aina on, mutta jos alkuasetelma on, että molemmat ovat ihmisinä samanarvoisia, niin silloin kaikki on mahdollista. Minä ainakin henkilökohtaisesti vaadin kyseistä lähtöasetelmaa kaikkien läheisten ihmisteni kanssa. Jos se ei toteudu, ihmisestä ei tule minulle läheistä ja tärkeää.
Mutta onko sellaisia miehiä todella olemassa?
apJa jos nyt ajatellaan tätä minun lähipiiriäni, niin kuvailemani kaltaisia miehiä löytyy ammattiryhmistä: sähköinsinööri, varastomies, filosofi, mediatutkija, luokanopettaja, teollinen muotoilija ja it-yrittäjä. Että ei se kyllä ammatista tai työstä ole kiinni.
ovat usein harjoitelleet vuosikausia peittämään seksismiään ja kun sen huomaa saattaa olla myöhäistä.pitämäni mies nyt yht äkkiä paljastuisi olleensa aina mahdoton seksisti, niin missä mielessä olisi liian myöhäistä? Ja katkeraksihan sitä muuttuu, jos on koko ajan noin kyyninen ja pessimistinen. Siitä ei miehet ainakaan tykkää ;)
ja mies etsiikin hehkeämmän.
Mutta tämä vaatii sitä, että mies on niin paljon feministi, että suhtautuu lähtökohtaisesti naiseen vertaisenaan. Ja tietysti naisen pitää ajatella miehestä samoin. Eroja ihmisten välillä toki aina on, mutta jos alkuasetelma on, että molemmat ovat ihmisinä samanarvoisia, niin silloin kaikki on mahdollista. Minä ainakin henkilökohtaisesti vaadin kyseistä lähtöasetelmaa kaikkien läheisten ihmisteni kanssa. Jos se ei toteudu, ihmisestä ei tule minulle läheistä ja tärkeää.
Mutta onko sellaisia miehiä todella olemassa?
apJa jos nyt ajatellaan tätä minun lähipiiriäni, niin kuvailemani kaltaisia miehiä löytyy ammattiryhmistä: sähköinsinööri, varastomies, filosofi, mediatutkija, luokanopettaja, teollinen muotoilija ja it-yrittäjä. Että ei se kyllä ammatista tai työstä ole kiinni.
ovat usein harjoitelleet vuosikausia peittämään seksismiään ja kun sen huomaa saattaa olla myöhäistä.pitämäni mies nyt yht äkkiä paljastuisi olleensa aina mahdoton seksisti, niin missä mielessä olisi liian myöhäistä? Ja katkeraksihan sitä muuttuu, jos on koko ajan noin kyyninen ja pessimistinen. Siitä ei miehet ainakaan tykkää ;)
ja mies etsiikin hehkeämmän.
Ja sitten minä etsin uuden tai elän elämääni tyytyväisenä itsekseni. Nyt vähän itsekunnioitusta nainen! Jos sinä et pidä itseäsi minään, niin voit olla varma, ettei pidä kukaan mieskään.