Kehtaako kukaan enää myöntää olevansa uraäiti vain mukavuudenhaluuttaan?
Tosiasiassa uraäiti haluaa vain viettää mahdollisimman pitkään aikaansa pois kotoa työn varjolla, kun tietää, ettei jaksa lapsia enempää, kun se minä on niin tärkeä ja kärsivällisyys lyhyt. Hoitaa kyllä välttävästi kodin ja touhuaa lapsien kanssa joskus 15 min., mutta totuuden nimissä ajattelee, että onhan se mukavaa kun saa VAIN OLLA pois kotoa, turista ja kahvitella työkavereiden kanssa ja touhuilla muuta, kun ei kestä huonosti kasvattamiaan lapsia. Varsinkin miehelle annetaan töistä raskaamman kuvan kuin mitä se todellisuudessa onkaan ja muille miten maksaa nyt veroja ja sen varjolla voi plösöillä töissä.
Lapsetkin piti tehdä, kun sellainen on tapana ja sosiaalinen paine ajaa siihen. Isompana lapset sitten luuhaakin missä vaan ja tekee mitä vaan "kun ei niitä jaksa".
t. ei kotiäiti
Kommentit (13)
Joten mulla ei ole mutään tunnustettavaa.
Töissä pääsen helpommalla kuin lasten ollessa pieniä kotiäitivuosinani. En mukavuudenhalusta ole ratkaisujani tehnyt, mutta mielestäni kannattaa kyllä yrittää järjestää perhe-elämä mukavaksi, mitä se kenelläkin nyt tarkoittaakin.
No, musta kotona olo oli kyllä leppoisampaa joten mulla ei ole mutään tunnustettavaa.
Miksiköhän sitten kiirehdit töihin takaisin ja olet varmaan sitä mieltä, että kotiäitejä ei tarvitse hätyyttää töihin ?.
Eihän pienten lasten isätkään häpeä työsskäymistään, eikä varsinkaan selittele!
Mitä "tunnustamista" tässä on? Ei minun mielestäni aikuisen ihmisen tarvitse valintojaan selitellä tai hävetä.
Eihän pienten lasten isätkään häpeä työsskäymistään, eikä varsinkaan selittele! Mitä "tunnustamista" tässä on? Ei minun mielestäni aikuisen ihmisen tarvitse valintojaan selitellä tai hävetä.
Mutta olet varmaan suuna päänä uikuttamassa kotiäitien rahoista ja "laiskuudesta" ?
Olen yrittäjä, joten aika hiljasta on että "kahvittelisin työkavereiden kanssa". Teen tasan töitä ja helvetin pitkää päivää. Ja totta, kokeilin kotiäitiyttä ja vihasin sitä.
Sitten kun on töissä, onkin hienoa kertoa ja ajatella olevansa niin ja niin paljon parempi ja ties mitä, kun on töissä.
En ymmärrä tätä jälkimmäistä lausetta, joten pyydän selventämään. Mitä tarkoitat, kun kirjoitat arvottavasti että on "hienoa" kertoa? Ja mikä on "parempi"?
Olen yrittäjä, joten aika hiljasta on että "kahvittelisin työkavereiden kanssa". Teen tasan töitä ja helvetin pitkää päivää. Ja totta, kokeilin kotiäitiyttä ja vihasin sitä.
Nautin todellakin siitä kun saan olla töissä, pois jatkuvasta kotisirkuksesta. Mutta onneksi en sentään ole kasvattanut lapsiani huonosti. :)
Itse asiassa liputan kodin ja työn yhdistämisen puolesta vahvasti, mikäli sellainen vain onnistuu. Olen itsekin tehnyt osa-aikatyötä ja lopun ajan hoitanut lapsia kotona, ja se on ollut ratkaisuista paras. Siinä saa molemmista plussat, mutta miinuksia ei ehdi kertyä liikaa. :)
Mutta olet varmaan suuna päänä uikuttamassa kotiäitien rahoista ja "laiskuudesta" ?
En. Mutta ihmettyttää, että naiset eivät a) huolehdi omasta eläkkeestään, b) huolehdi työelämäkelpoisuudestaan eli saavatko he enää töitä kotivuosien jälkeen, c) halua olla taloudellisesti riippumattomia ja itsenäisiä eli ovat miestensä armoilla.
että teen kuuden tunnin työpäivää - olen tehnyt näin jo vuosia ja toivottavasti vielä pitkään. Kaikkea kohtuudella - töitä ja perhe-elämää!
Naisten on huolehdittava oikeuksistaan, mutta ihmettyttää, että naiset eivät a) huolehdi omasta eläkkeestään, b) huolehdi työelämäkelpoisuudestaan eli saavatko he enää töitä kotivuosien jälkeen, c) halua olla taloudellisesti riippumattomia ja itsenäisiä eli ovat miestensä armoilla.
Melkein kaikki äidit kertovat palatessaan töihin, että on pakko päästä töihin, koska kotona "pää hajoo". Sitten kun on töissä, onkin hienoa kertoa ja ajatella olevansa niin ja niin paljon parempi ja ties mitä, kun on töissä.