Miten ulkomaalaiset miehenne ovat sopeutuneet Suomeen? Kuinka saada mies suostumaan?

mikäli saisin hänet suostumaan, hän olisi luultavimmin melko onneton. Kuten minäkin nyt ei-kenenkään-maassa, jossa asumme. Kaipaan myöskin Suomeen ja haluaisin, että mieheni lähtisi sinne kanssani. Että perustaisimme siellä perheen jne.

Mieheni on kotoisin lämpimästä maasta. Emme kyllä asu hänenkään kotimaassaan tällä hetkellä!

Hän on käynyt Suomessa mutta on sanonut kanssa ettei halua muuttaa sinne. Sen takia kun hänellä on hyvä työpaikka täällä, missä juuri nyt asumme.

Toivoisin niin, että hän saisi hyvän työpaikan Suomesta. Itse uskon työllistyväni Suomessa.

Pelkään vain, että jos saisin mieheni suostumaan, tulisiko hän katumapäälle! Ja onko reilua repiä lapset irti täältä heidän "kotimaastaan", missä käyvät koulua. He puhuvat kyllä hyvin suomea, että ehkä pärjäisivät Suomen koulussakin? Ja katselin netistä, pk-seudulla on heidän kielensä koulu olemassa... saisivat jatkaa opetusta samalla kielellä, mahdollisesti.

ap

Mies on jo sanonut ettei halua muuttaa Suomeen. Jos jotenkin suostuttelemalla ja vonkumalla saisit miehen mieliksesi suostumaan, niin voi hyvinkin olla että hän tulisi piankin katumapäälle. Eihän miehellä ole tänne mitään sidettä, miksi hän viihtyisi täällä? Ei ne toimivat päivähoidot ja muu paljon ilahduta, jos ne asiat oli ihan ok jo lähtömaassakin ja jos vaikka alkaa ilmasto ahdistaa kovasti.

Lapset kyllä voisivat muuttaa, olen itsekin muuttanut maata vanhempien työn takia parikin kertaa kouluiässä ja meni oikein hyvin. Mutta tosiaan jos mies EI HALUA niin sitten ei halua.

Oma kokemus on se, että oma mies ei oikein tykkää asua Suomessa, mutta kun täällä nyt ollaan, niin ei sille mitään voi. Suomessa on todella rasistiset ajat menossa, joten miehes joutuisi kärsimään. Naisia kohdellaan paremmin, jos ovat ulkomaalaisia, joten ota sinä mielummin se rooli itse.

Sydäntä särkee välillä katsoa oman miehen juurettomuutta ja yksinäisyyttä. Kuinka paljon sekin sitten sattuu, kun työkaverit eivät hyväksy joukkoon, vaikka ovat korkeakoulutettuja. Kaikkea tällaista meillä on ongelmana. Joten en suosittele.

silloin kun asuin Suomessa lapsena, ei ollut edes ulkomaalaisia.

Mieheni muutti suoraan opintojen jälkeen Suomeen, ja silloin syynä olivat omat opintoni. Sitten vain jäätiin tänne.



No, hän haluaisi nyt (yli 10 v jälkeen) palata kotimaahansa, koti-ikävä on kova. Lapsilla on kuitenkin asiat tosi hyvin Suomessa, työasiat meillä molemmilla on hyvin, taloudellinen tilanne varmasti parempi kuin hänen kotimaassaan, jne.



Olen ajatellut niin, että voin lähteä mieheni kotimaahan vuodeksi, jos hän haluaa ottaa virkavapaata ja kokeilla. Lapsille tämä olisi suuri muutos, mutta monella tavalla positiivinenkin. Sitten vuoden jälkeen voisi miettiä uudelleen, että jatkaako pidempään mieheni kotimaassa vai palatako Suomeen.



Ehkä miehesi suostuisi tällaiseen, kokeiluun? Sinunkin pitäisi sitten kyllä suhtautua niin, ettei miehesi mitenkään automaattisesti halua viipyä pidempään Suomessa. Voi kyllä olla, etä itsekin kaipaisit sitten taas takaisin ;-D

Miten olisi, jos vain sanoisit, että haluaisit muuttaa Suomeen? Mies siihen: No mäe halua! Sinä: No mä en jää tänne, muutanko yksin?

Ihan makuasia onko ne eroteltuna vai ei. Itsellä ainakin täällä Saksassa yhteissumma on pienempi.

Korkeastikoulutetunkaan ulkomaalaisen, edes eurooppalaisen, ei välttämättä ole helppo saada Suomessa töitä. TYöpaikkaa kannattaisi katsella ensin. Mahdollisesti siirtoa oman firman sisällä. Työpaikan mukana tulee usein myös jotain sosiaalisia suhteita. Itsekseen yksin neljän seinän sisällä prakaa pää.



Kulut ei ole olennaisia, koska palkka ja kulut ovat suhteessa toisiinsa: kyllä täällä keskimääräisellä palkalla keskimääräiset menonsa maksaa.

jos toinen ansaitsee esim. 2300e ja toinen 3000 e? vuokrakolmio kelpaa hyvin tai neliö.

suostutella. Mies täytyisi saada jotenkin ihastumaan Suomeen, tuntemaan että jotenkin haluaa viettää aikaa täällä. Onko käynyt Suomessa? Jos ei, niin kesäinen kierros jossain kauniilla seuduilla tai talvinen laskettelumatka (ei, jos mies on kylmänarka, saattaa säikähtää entisestään jos kokee jonkun Lapin pakkaset ja lumet) voisi olla hyvä juttu.

jos toinen ansaitsee esim. 2300e ja toinen 3000 e? vuokrakolmio kelpaa hyvin tai neliö.

Ihan sillä tavalla keskiluokkaisesti, ei ole köyhä ja tiukoilla muttei varakaskaan jolla olisi ylimääräistä polttaa.

oma mieheni on balkanilta ja hän sekä hänen Suomessa asuvat tuttavansa viihtyvät täällä hyvin. Ovat diplomi-insinöörejä joten täällähän työllisyystilanne on kohtalaisen hyvä eikä puutteellinen suomen kielen taito ole este työllistyä.



Miehen kotimaassa on paljon korruptiota, terveydenhuolto on puutteellista kun parhaat (ja muutkin) lääkärit ja hoitohenkilökunta muuttavat ulkomaille paremman elämän perässä. Perus infrastruktuuri on myös monin osin puutteellinen. Oikeastaan ainoat asiat, jotka Suomessa on huonompia on pitkä, kylmä ja pimeä talvi, korkea verotus ja kalliit elinkustannukset. Mutta mieheni ja hänen tuttavansa ovat lähtömaassaan tottuneet elämään hyvin vaatimattomasti, se on helpottanut monen kotiutumista Suomeen. Aika vaatimatonta elämäähän Suomessa vietetään, korkeasti koulutetun ja potentiaalisesti hyvätuloisen näkökulmasta.



Niin ja sitten kun mennään lasten päivähoitoon ja koulutusjärjestelmään, niin Suomessa on nämä asiat paljon paremmalla tolalla kuin monessa muussa maassa. Ei varmasti parasta maailmassa, mutta hyvin kilpailukykyistä silti.



Mutta jos ap:n miehen kotimaa on joku "länsimaa" niin voi olla aika hankalaa houkutella miestä tänne. Ehkä puhdas luonto, rauhallinen ympäristö, toimivat palvelut, vähäinen byrokratia jne. voisi toimia houkuttimena?

ei itse ole innokas muuttamaan, kannattaa miettiä kahteen kertaan, yrittääkö suostutella vai ei. Suomeen sopeutuminen ei ole helppoa. Merkitystä on myös sillä, mistä ja minkälaisen palvelutason maasta olette muuttamassa.



Ensisijainen juttu on, että hankkikaa ensiksi molemmille täältä työpaikat. Korkeakaan koulutus ei tällä hetkellä takaa Suomessa työpaikkaa, saati kun se koulutus ja työkokemus on ulkomailta. Saattaa kuulostaa teistä uskomattomalta, mutta näin se vaan on. Suomi on muuttunut paljon, jos olet itsekin täältä ollut pitkään pois.



Toinen, mikä on muuttunut, on julkinen terveydenhuolto. Sen varaan ei kannata laskea, koska lääkäriin ei pääse. Käytännössä työssäkäyvär ihmiset käyttävät yksityisiä lääkäripalveluita, joko vakuutuksen turvin tai muuten. Sitten, jos sairastut niin vakavasti, että pääset julkisen erikoissairaanhoidon pariin, hoito on varmasti hyvää. Siihen ainakin itse vielä luotan.



Hyvää on myös päivähoito ja koulu. No, ainakin edullista. Omalla kohdalla myös kohtuullisen hyvää, mutta paljonhan peruskoulunkin taso on laskenut, tai ainakin koulut eriarvoistuneet. Eli muun maailman suuntaan ollaan tässäkin menossa. Hyvätuloiset "koulushoppailevat" lapsensa yksityis- ja muihin huippukouluihin.



Onko teillä sukulaisia ja ystäviä Suomessa? Suurin järkytys monille muuttajille on Suomen sosiaalinen elämä, jota ei ole. Varsinkaan parin kesäkuukauden ulkopuolella.



Mihin päin Suomea muuttaisitte? Mainitsemillasi tuloilla pärjää kyllä, mutta ainakaan pääkaupunkiseudulla mitään luksuselämää ei pysty viettämään.



Oma mieheni on sopeutunut hyvin Suomeen 15 vuodessa. Parhaana asiana hän pitää täällä rauhallisuutta ja työelämän sääntöjä. Palkka tulee ajallaan ja työnantajaan voi muutenkin luottaa. Vapaa-aikaa on paljon verrattuna hänen kotimaahansa.

Mieheni on kotoisin lämpimästä maasta. Emme kyllä asu hänenkään kotimaassaan tällä hetkellä!

Hän on käynyt Suomessa mutta on sanonut kanssa ettei halua muuttaa sinne. Sen takia kun hänellä on hyvä työpaikka täällä, missä juuri nyt asumme.

Toivoisin niin, että hän saisi hyvän työpaikan Suomesta. Itse uskon työllistyväni Suomessa.

Pelkään vain, että jos saisin mieheni suostumaan, tulisiko hän katumapäälle! Ja onko reilua repiä lapset irti täältä heidän "kotimaastaan", missä käyvät koulua. He puhuvat kyllä hyvin suomea, että ehkä pärjäisivät Suomen koulussakin? Ja katselin netistä, pk-seudulla on heidän kielensä koulu olemassa... saisivat jatkaa opetusta samalla kielellä, mahdollisesti.

ap

ajattelisin sinun tilanteessasi ensisijaisesti lastesi hyvinvointia. Jos he ovat onnellisia ja ankkuroituneita nykyiseen asuinpaikkaanne, niin en lähtisi muuttamaan muualle. Työttömyyden tms. vuoksi tietenkin työn perässä, mutta jos miehelläsi on hyvä työ nykyisessä paikassanne niin älä pakota muuta perhettäsi luopumaan "elämästään" vain sinun halusi vuoksi. Ymmärrän kyllä tunteesi paluusta Suomeen, mutta otathan huomioon, etteivät muut perheenjäsenet välttämättä jaa tätä tunnetta kanssasi.



Harkitsisin kyllä todella tarkaan asiaa.



- se jolla on mies Balkanilta -

samaa mieltä 11:n kanssa. Lisäisin vielä sen, että sinunkin Suomesi voi olla vain haavekuva, jota ei enää ole olemassa. Kannattaa lukea paluumuuttajien kokemuksia Suomeen paluusta. Se ei ole aina ihan helppoa.



9

Yritän lukea kokemuksia netistä.

Täällä meillä ei ole yhtään sukulaisia. Suomessa olisi iso suku. Mutta ehtiiköhän heitäkään nähdä kun on työelämässä... Nyt käymme liian harvoin Suomessa. Haaveilen usein Suomesta mutta en tietenkään halua, että muu perheeni kärsii.

ap