Olisiko parempi jos etä-äiti lakkaisi olemasta äiti kokonaan?

lapselle voi tapahtua.



Ota heti yhteyttä päivystykseen! Ohjaavat sieltä itsemurhaa hautovan eteenpäin!

lapsiin kokonaan. Liian rankkaa tavata harvakseltaan, parempi kun ei tapaa lapsiaan ollenkaan.

Meillä etä äiti ei suostunut tapaamaan lasta kuin harvoin ja lapsi kärsi siitä. Ikävä oli suuri. Mahdollisuus annattiin aina vain kuin olisi ottanut, mutta ei... Nyt 10 vuoden jälkeen hän otti vanhemmuuden takaisin ja lapsi muutti sinne ja ihan hyvin vaikutuksin. He tutustuivat toisiinsa arjessa ja nyt lapsi on saanut olla molempien kanssa. Älä luovuta, pidä lapsestasi kiinni kaikin tavoin, joskus se palkitaan. Luovuttamisessa häviät sinä ja lapset.

taatusti on rankkaa enkä voi edes kuvitella kuinka rankkaa :( Mutta toisaalta äiti on jokaiselle ihmiselle tärkeä, oli paikalla vähemmän tai enemmän. Kun tapaat, se on viesti siitä että rakastat ja ajattelet, joka voi kantaa lapsiasi eteenpäin kun elämässä on vaikeuksia. Annat samalla esimerkin siitä, että pahimmastakin selviää.



Jos tapaamiset tuntuvat siltä, että lapset vain kiukuttelevat tai surevat, niin se on osoitus siitä että olet tärkeä ja sinulle voi näyttää tunteita. KOeta siis vielä jaksaa. Kukaan ei koskaan voi korvata sinua lapsillesi äitinä, ei vaikka kuinka olisi äidinkorviketta tai muita läheisiä ihmisiä. Lapsesikin ymmärtävät sen siinä vaiheessa kun saavat omia. Koeta jaksaa, rukoukseni ovat kanssasi.

vaan lopetat äidin tehtävien suorittamisen.

Se on toisiksi pahinta mitä voit lapsillesi tehdä (se kuolema on pahinta). Se että hylkäät lapsesi.

Hae apua itsellesi ja yritä muuttaa tapaamissopimusta, jos mahdollista.

lapsiin kokonaan. Liian rankkaa tavata harvakseltaan, parempi kun ei tapaa lapsiaan ollenkaan.

Kuolemassa on järkevä syy, jonka lapsikin ymmärtää. Se että on vain liian rankkaa tavata lapsia harvoin, ei ole järkevä syy hylkäämiselle. Sitten pitää tavata useammin.

koska musta tuntuu pahalta, niin en jaksia -soopaa.

Olet lapset tehnyt, niin niistä säilyy vastuu aina. Oma äitini oli juuri tuollainen luuseri ja sitten kun olin aikuinen tuli vänisemään, kuinka vaikeaa oli, kun olimme pieniä ja hän ei kestänyt sitä.

Arvaa kestettiinkö me lapset? Mietittiin öitä mikä meissä on NIIN huonoa, että äiti ei halua enää nähdä?

Nyt kun olemme aikuisia, apu kyllä kelpaa. Lisäksi joudumme kuuntelemaan ikuista narinaa miten huono äiti hän oli.

Eli pilaa vaan oman mukavuutesi takia koko lasten elämä tuolla valituksella.

Naama hymyyn ja tapaamaan lapsia sanon minä!

Lapseni ei näe isäänsä edes joka vuosi, mutta isä on silti tärkeä.



Hylkääminen ei ole lapsillesi hyväksi.

Yhyy yhyy, on niin kamalaa. Onko se lasten vika että erositte? Onko lasten vika, että näet heitä harvoin? Onko lasten vika, että sulla on niin kamalaa?



Lapselle on sina parempi, että on olemassa vanhempi, vaikka kuinka harvoin näkisi. Mullakin on tollanen uikuttava ex-puoliso, joka ei tapaa lapsiaan lähes koskaan. Silti hän on lapsille todella rakas.



Ryhdistäydy, äläkä uikuta siellä!

Lapselle voit selittää jotain esim. sairastumisestasi/työmatkasta (riippuen iästä, tilanteestasi ym.) ja sen ajan olet ottamatta yhteyttä lapseen. Katso, miten vaikuttaa.

Se on toisiksi pahinta mitä voit lapsillesi tehdä (se kuolema on pahinta). Se että hylkäät lapsesi.

Elävän orvon rooliin juotuminen rikkoo helposti lapsen koko minuuden. Nämä on vaan sellaisia puhumattomia tabuja, aikuisten oikeuksista paasataan, mutta lasten hyvinvoinnista ei välitä kukaan.