Aina isänpäivänä huomaa että mediän perheen isä

ei juurikaan vietä aikaa lastensa kanssa.

Lapsilla on vaikeuksia keksiä kortteihin mitä on kiva tehdä isän kanssa (tekevät korttinsa päiväkodissa/koulussa).

Nytkin toinen oli laittanut että on kiva pelata isän kanssa jalkapalloa. Tuollaista tapahtuu ehkä kerran kahdessa vuodessa :/

ja painaa duunia 24/7. Toki siitä seuraa perheellemme paljon taloudellista hyvää ja sen myötä sellaisia asioita, jotka tuottavat mielihyvää jne, mutta karua on huomata, että lapset vieraantuvat isästään vähitellen ja isäkin muuten lapsistaan. En tiedä, mitä enää voisin tehdä parantaakseni tilannetta, koska mies ei tunnu ymmärtävän asian ydintä lukuisista keskusteluista huolimatta.

hän hoitaa usein silloinkin työ- tai harrastusasioitaan.

Välillä myös tuntuu että hän ei erityisemmin pidä pienten lasten seurasta. Stressaantuu ihan tavallisestakin leikinäänestä.



ap

työn ja harrastustensa suhteen poikien ollessa pieniä. Tilanne muuttui lasten tullessa teini-ikään ja varsinkin aikuistuvien lasten kanssa mies on ollut uskomattoman paljon tukena. Pojilla on isänsä kanssa hyvät suhteet ja he ovat sitä mieltä, että heillä on maailman paras isä.



Oma isä on minulle täysin vieras, vaikka en eroperheestä olekaan. Pelkäsin, että niin käy meidänkin lapsille, mutta onneksi mies ilmeisesti itse havahtui.

Miten hän voisi olla myös pääasiallinen huoltaja? Etenkin jo lähtöasetelma on jo ollut sellainen, että nainen on ollut se osapuoli, joka on halunnut paljon lapsia tai ollut se, joka on ollut halukkaampi hankkimaan lapset.

joka harrastuksistaan huolimatta viettää myös lasten kanssa aikaa



aamulla kävi luistelemassa hallilla kahden vanhemman kanssa, nyt on pukemassa nuorinta